Yhteisiä vuosia toivon meille vielä Ihahhurjan paljon. Nyt Sakari on mies parhaassa iässä. Ja niin RAKAS!
25.2.2018
Maailman paras Sakari
Sakarilla on tänään synttärit. Mittariin tulee 8 vuotta!!! Koirien maailmassa se tarkoittaa veteraani-iän rajapyykkiä, mutta Sakarin kanssa sanotaan piutpaut moisille. Päivää on vietetty mieleisten asioiden parissa ja juhlittu perhepiirissä. Käyntiin mummulassa lenkkeilemässä ja mummu teki juhlan kunniaksi pannaria. Pihalla on potkittu palloa ja puuhailtu monenmoista muuta kivaa.
Yhteisiä vuosia toivon meille vielä Ihahhurjan paljon. Nyt Sakari on mies parhaassa iässä. Ja niin RAKAS!
Yhteisiä vuosia toivon meille vielä Ihahhurjan paljon. Nyt Sakari on mies parhaassa iässä. Ja niin RAKAS!
16.2.2018
Vapaaehtoista ja pakotettua taukoilua
Hermannin kanssa oltiin kisatauolla kaksi kuukautta ja treenitaukoakin pidettiin viitisen viikkoa. Tauon aikana molemmilta pojilta putsattiin hampaat lääkärissä ja nyt on valkeat pepsodent-hymyt kummallakin.
Tauko teki hyvää ainakin mun päälle ja tekemisen ilo alkoi taas löytyä. Viime viikonloppuna lähdettiin Seinäjoelle kisaamaan ja mulle iski edellispäivänä jonkunsortin flunssa päälle. Lähdin kuitenkin kisaamaan, kun ei kuumetta ollut ja kisahalut oli kovat. Tarjolla oli kolme rataa ja kaikilla tuomarina uusi tuomari Mika Kangas. Tykkäsin radoista! Olivat selkeät, mutta tarkkanakin sai olla. Tuloksia ei kovin montaa tullut millään radalla, vaikka mitään ärsyttävää nysväämistä niillä ei ollutkaan.
A-radalla alku meni meillä hyvin, mutta sitten kepeillä ohjasin huonosti ja Hermannilla meni nenä maahan. (Meitä ennen starttasi juoksunarttu, olisiko siltä tipahtanut matkan varrelle jotain hajua?) Livahti siinä välillä putkeenkin ja niitä keppejä takuttiin hetki, mutta vaadin kuitenkin niillä oikean suorituksen. Loppuradalla olin vielä myöhässä, kun jalat ei vaan kulkeneet edes sillä perustasolla.
B-radalla paineltiin vaan menemään :) Puomilla en varmistellut mitään ja sen loikkasi, mutta muuten koko rata samalla kartalla! Hyvä fiilis tästä. Enää ei hajut haitanneet, kepitkin samassa paikkaa radalla, mentiin vaan toisesta suunnasta. Ihan mahtavaa mennä ipanankin kanssa samaa rataa. Omat jalatkin toimivat paremmin tällä radalla.
Viimeisenä kirmailtiin hyppäri. Sekin meni samalla kartalla. Yksi pieni tökkäys, josta ei saatu virhettä, kun Hermanni jäi kysymään että pitikö irrota vai ei. Loppupuolella rataa saatiin vielä poikittaishypyltä kielto, kun ohjaaja ei ohjannut vaan ryntäsi vaan eteenpäin. Vitosella maalissa siis tälläkin radalla. Taidettiin kummallakin vitosella sijoittua kuudennelle sijalle.
Kisoista innostuneena suunnitelmissa oli startata viikon päästä Maalahdessa, mutta eipä me sinne sitten päästäkään. Toissapäivänä sain äitiltä työmaalle viestin, että Hermannilla oli ollut pissassa verta. Soitin eläinlääkärille ja eilen käytiin tutkittavana ja vietiin pissanäyte. Pikatestissä näkyi valkosoluja ja verta, pH oli normaali. Näyte lähetettiin viljelyyn, siitä tulokset saadaan vasta ensi viikolla, mutta aloitettiin heti antibioottikuuri. Lääkäri tutki myös eturauhasen ja arveli sen olevan aavistuksen suuri, mutta tutkimusta Hermanni ei aristanut. Tässä nyt sitten toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Toivottavasti olis nyt vaan pissatulehdus ja selvittäisiin 10 päivän abkuurilla, eikä tarvitsisi lähteä eturauhasen hoitorumbaan. Sakarin kanssa sekin on läpikäyty
Tauko teki hyvää ainakin mun päälle ja tekemisen ilo alkoi taas löytyä. Viime viikonloppuna lähdettiin Seinäjoelle kisaamaan ja mulle iski edellispäivänä jonkunsortin flunssa päälle. Lähdin kuitenkin kisaamaan, kun ei kuumetta ollut ja kisahalut oli kovat. Tarjolla oli kolme rataa ja kaikilla tuomarina uusi tuomari Mika Kangas. Tykkäsin radoista! Olivat selkeät, mutta tarkkanakin sai olla. Tuloksia ei kovin montaa tullut millään radalla, vaikka mitään ärsyttävää nysväämistä niillä ei ollutkaan.
A-radalla alku meni meillä hyvin, mutta sitten kepeillä ohjasin huonosti ja Hermannilla meni nenä maahan. (Meitä ennen starttasi juoksunarttu, olisiko siltä tipahtanut matkan varrelle jotain hajua?) Livahti siinä välillä putkeenkin ja niitä keppejä takuttiin hetki, mutta vaadin kuitenkin niillä oikean suorituksen. Loppuradalla olin vielä myöhässä, kun jalat ei vaan kulkeneet edes sillä perustasolla.
B-radalla paineltiin vaan menemään :) Puomilla en varmistellut mitään ja sen loikkasi, mutta muuten koko rata samalla kartalla! Hyvä fiilis tästä. Enää ei hajut haitanneet, kepitkin samassa paikkaa radalla, mentiin vaan toisesta suunnasta. Ihan mahtavaa mennä ipanankin kanssa samaa rataa. Omat jalatkin toimivat paremmin tällä radalla.
Viimeisenä kirmailtiin hyppäri. Sekin meni samalla kartalla. Yksi pieni tökkäys, josta ei saatu virhettä, kun Hermanni jäi kysymään että pitikö irrota vai ei. Loppupuolella rataa saatiin vielä poikittaishypyltä kielto, kun ohjaaja ei ohjannut vaan ryntäsi vaan eteenpäin. Vitosella maalissa siis tälläkin radalla. Taidettiin kummallakin vitosella sijoittua kuudennelle sijalle.
Kisoista innostuneena suunnitelmissa oli startata viikon päästä Maalahdessa, mutta eipä me sinne sitten päästäkään. Toissapäivänä sain äitiltä työmaalle viestin, että Hermannilla oli ollut pissassa verta. Soitin eläinlääkärille ja eilen käytiin tutkittavana ja vietiin pissanäyte. Pikatestissä näkyi valkosoluja ja verta, pH oli normaali. Näyte lähetettiin viljelyyn, siitä tulokset saadaan vasta ensi viikolla, mutta aloitettiin heti antibioottikuuri. Lääkäri tutki myös eturauhasen ja arveli sen olevan aavistuksen suuri, mutta tutkimusta Hermanni ei aristanut. Tässä nyt sitten toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Toivottavasti olis nyt vaan pissatulehdus ja selvittäisiin 10 päivän abkuurilla, eikä tarvitsisi lähteä eturauhasen hoitorumbaan. Sakarin kanssa sekin on läpikäyty
14.1.2018
Saksa-aksaa
Loppiainen (tai sen lähitienoo) on meikäläisella yleensä kulunut agikisoissa. Niin tänäkin vuonna, kun suunnattiiin Sakarin kanssa Seinäjoelle laatuaikaa viettämään. Hermanni oli yökyläilemässä Tainalla ja me ei huolittu sitä mukaan lainkaan :P Arvatkaa oliko Sakari onnellinen. No oli ja varsinkin, kun tajusi, että pääsee kisaamaan :)
Tuomarina kaikilla radoilla oli Arto Laitinen
Eka radalla taiteiltiin nolla. Ihanneaika alittui vain vajaalla kahdella sekunnilla, mutta kirjaan saatiin merkintä kuitenkin.
Toka radalla oli tuplanolla lähellä, mutta yksi rima putosi, aikaan olisi ehditty tälläkin radalla.
Kolmannelle radalle mun mukaan lähtikin sitten vallaton veikko. Just kun mä olin Miialle sanonut, että Sakari ei paljoa omiaan bongaile. Juu eipä :D
Mitään tulospaineita meillä ei todellakaan ole, pääasia on että on kivaa ja sitähän oli! Sakarin kanssa on niin rentoa mennä, kun se hoitelee omat hommansa niin tunnollisesti. Oon sanonut tämän tuhannesti, mutta ihan parasta on katsoa sen riemusta loistavia silmiä, kun se saa tehdä aksaa.
Ja millasta terapiaa mulle onkaan, kun huomaan, että edes toisen kanssa osaan ohjata oikein ;)
Saksanmakkara on vaan niin paras <3
Tuomarina kaikilla radoilla oli Arto Laitinen
Eka radalla taiteiltiin nolla. Ihanneaika alittui vain vajaalla kahdella sekunnilla, mutta kirjaan saatiin merkintä kuitenkin.
Toka radalla oli tuplanolla lähellä, mutta yksi rima putosi, aikaan olisi ehditty tälläkin radalla.
Kolmannelle radalle mun mukaan lähtikin sitten vallaton veikko. Just kun mä olin Miialle sanonut, että Sakari ei paljoa omiaan bongaile. Juu eipä :D
Mitään tulospaineita meillä ei todellakaan ole, pääasia on että on kivaa ja sitähän oli! Sakarin kanssa on niin rentoa mennä, kun se hoitelee omat hommansa niin tunnollisesti. Oon sanonut tämän tuhannesti, mutta ihan parasta on katsoa sen riemusta loistavia silmiä, kun se saa tehdä aksaa.
Ja millasta terapiaa mulle onkaan, kun huomaan, että edes toisen kanssa osaan ohjata oikein ;)
Saksanmakkara on vaan niin paras <3
27.12.2017
Ei tuu ikävä
Kulunut vuosi alkaa vedellä viimeisiään ja mä en pistä pahakseni, että uusi alkaa. Tämä vuosi ei ole ihan niitä parhaimpia ollut, vaikka toki hienojakin hetkiä vuoteen 2017 mahtuu.
Raskain tapahtuma tänä vuonna on luonnollisestikin ollut Olgasta luopuminen. Vaikka tiedänkin, että päätös päästää muru tähtien taa oli oikea, on ikävä silti vieläkin suunnaton. Kesällä, kun oli aika laskea uurna hautaansa, mä en vaan kyennyt siihen. Äiti hoiti hautaamisen, koska mä en yksinkertasesti pystynyt siihen itse... Olga on läsnä kuitenkin monin tavoin ja musta tuntuu, että se huolehtii laumastaan edelleen, vaikka ei enää täällä fyysisesti olekaan....
Mutta mitkä ne suunnitelmat tälle vuodelle olikaan ja miten ne toteutui
OLGA
Murulle hyviä päiviä ja mielellään paljon!!!
Viime joulusta lähtien alkoi olla niitä huonoja päiviä enenmmän kuin hyviä. Olga oli koko ajan vatta sekasin, eikä tilanne korjaantunut kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan ja sitten alkoi taas ripulointi/oksentelu. Tätä kierrettä en saanut enää korjattua ja tiesin ettei typyä enää kiusata. Toive monista hyvistä päivistä ei siis toteutunut ja Olga nukutettiin ikiuneen 17.2.2017
SAKARI
Kisaillaan ja höntsäillään. Ainakin Lappeenrannassa käydään vielä SM-kisoissa katsomassa mihin rahkeet riittää. Sakarille olen suunnitellut myös Kaverikoiran uraa, alkuvuodesta pitäisi asian nytkähtää eteenpäin. Terveitä päiviä!
Kisattiin kyllä, mutta tosi vähän: 14 starttia (+ SM-kisoissa 3). Tehtiin 3 nollaa ja hylkäännyttiin 6 kertaa. Silti saavutuksiin lisättiin SM-yksilökisoissa finaalipaikka, Satakunnan joukkuepiirinmestaruusHOPEA sekä Länsigöötanmaanpystykorvat ryn Agilitymestaruus 2017! Sakari on kyllä huikeen upee jätkä <3 Mä en olis ikinä uskonut, että edellisistä SM-kisoista pystytään vielä parantamaan, mutta niin se vain jätkä lunasti meille sen finaalipaikankin, uskomaton fiilis oli päästä sinne starttaamaan sijalta 45! Kaverikoirakurssi tuli käytyä, mutta sen pidemmälle asia ei sitten edennyt. Höntsäilty ollaan ja terveitä päiviäkin on ollut, joskin alkukesästä tassu- ja silmähaava hidastivat hetkeksi menoa. Sakari kisasi muutamia startteja myös lainaohjaajan kanssa ja kirjaan tuli merkintöjä niistäkin reissuista. HERMANNI
Kovimmat paineet on tällä heebolla. Ekat SM-kisat olis tarkotus käydä kokemassa, sinne ei kuitenkaan aseteta vielä kovin suuria tulospaineita. Muutama Serti voitais saada. Agilityvalion titteliin olis syksyllä mahdollisuus... Ehkäpä me voitais sitä tavotella enkä mä niitä hyppysertejäkään pahakseni panisi. Mutta jos kuitenkin saatais sitä varmuutta paljon lisää, niin tuon kanssa on kyllä mahdollista saavuttaa vielä vaikka mitä. Se on niin huikee ja taitava. Puomin kontaktiin varmuutta myös. Ja ihan kaikista ensiks, terveyttä me toivotaan!
Kauheesti me kisattiin, mutta tavoitteisiin ei kaikilta osin päästy (liian?) kovasta yrittämisestä huolimatta tai ehkä just siks...Alkuvuoden (tammi-elokuu)välisenä aikana tehtiin yks ainoo nolla, mutta se olikin sitten SERT-An arvoinen nollavoitto! SM-kisojen yksilökisa jäi kiinni yhdestä vaivasesta nollasta... Muutaman kerran se oli todella lähellä, mutta kun aina sen nollan tielle tuli joku harmittava vitonen ja kerran muuten puhtaan radan pilasi yliaika. Pettymys oli valtaisa! Kun keväällä/kesällä oli ahkerasti kisattu neljä kuukautta tekemättä yhtäkään nollaa, mä olin jo valmis jäämään määrittelemättömälle agitauolle opettelemaan asioita. Oma pää oli ihan liian jumissa, että olis kyetty kunnon yhteistyöhön. Annoin meille mahdollisuuden muutamaan starttiin ja eräpäivän elokuun loppuun, jos ei onnistuttais niin sitte loppuis leikki. Ja kuinkas sitten kävikään... Heti ekoissa kisoissa päätökseni jälkeen tehtiin hyppärillä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi ja ansaittiin meidän ensimmäinen hyppySERTi! Kisat olivat Satakunnan Piirinmestaruuskisat ja joukkuekisassakin tehtailtiin nolla. Hermanni ansaitsi siis Sakarin tavoin joukkuePiirMHOPEAA! Sen jälkeen on alkanut taas tekemisen riemu löytyä ja näin ollen on onnistuttu jopa tekemään niitä nolliakin :) ValioitumisSERTiä ei onnistuttu saamaan, mutta tämän vuoden pettymysten joukossa se taitaa olla kaikkein pienin harmitus kisarintamalla. Syksy ollaan treenattu joka toinen viikko Strömbergin Teron valvovan silmän alla ja sieltä on saatu rutkasti varmuutta. Lähinnä mulle, mutta se heijastuu sitten todella paljon Hermanniinkin. Puomin kontaktitreenejä ei vieläkään ole aloitettu. Syksyllä selvisi, että meidän seuran puomi oli liian pitkä ja jäätiin odottamaan uuden puomin saapumista. Vähän ennen joulua puomi saatiin, joten nyt ei ole tekosyitä jättää treenaamatta...
Startteja Hermannille kertyi 65. Nollia 6, hylkyjä 36. (5-tuloksia meillä on 10 ja niiden lisäksi yksi yliaikanolla) Prosentteina karusti 0% on 9,23 ja hylky% 55,38. Kovin hyvin ei siis kulkenut :P
MÄ
Jatkan samoilla linjoilla ;)
No jalkakivut ainakin jäi kesän korvalla taakse. Taisi kipuilut siirtyä kantapäästä yläpäähän :P Oman pään kanssa on nimittäin saanut painia oikein urakalla oikean mielentilan saavuttamiseksi, mutta ehkäpä tunnelin päässä näkyy jo jotain pientä tuiketta...
Ja sitten ne tavotteet vuodelle 2018:
SAKARI
Kisaura alkaa olla loppusuoralla, tarkoitus olisi kuitenkin ainakin muutaman kerran startata vielä. Kun uusien sääntöjen myötä minien hyppyjen maksimikorkeus laskee 35 sentistä 30 senttiin, niin helpottaa vähän meidän kohdalla. Herra on sen verran raskasta tyyppiä kuitenkin, että vähän jo säästellään kroppaa, että saatais niitä terveitä yhteisiä vuosia vielä monen monta. Kyllä se tärkein tavoite on tällä kultakimpaleella pysyä terveenä! <3 <3 <3 Nosework-kurssillakin on käyty, joten hajujuttuja pyritään myös tekemään. HERMANNI
Meidän tavoite on löytää se yhteinen sävel kisaradoille! Ens kesän SM-kisojen kohdalla tilanne on se, että kummityttö pääsee yksilöpäivänä ripille, joten vaikka tulokset kasaan saataisiinkin, niin meitä ei Vantaan yksilökisassa nähdä. Joukkuekisaan osallistutaan, jos meidät joukkueeseen huolitaan. Se viimeinen agiSERTi otetaan mielellämme vastaan, mutta tulee, jos on tullakseen. Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitaan rutkasti tuuriakin siihen tavoitteeseen. Mutta noin periaatteellisella tasolla Hermanni vois olla vuoden lopussa kaksoisvaliokin :D
Pysyis ny ennen kaikkee kuitenkin terveenä.
MÄ
Yritän parhaani mukaan saada ton nupin pysyyn kasas :P Tärkeintä on osata nauttia noista maailman parhaista pojista ja siitä, että mä saan niitten kans monenmoista touhuta!
Mä toivon kaikille oikein hienoo vuotta 2018!
Meillä se toivottavasti on tätä vuotta paljon parempi!
Raskain tapahtuma tänä vuonna on luonnollisestikin ollut Olgasta luopuminen. Vaikka tiedänkin, että päätös päästää muru tähtien taa oli oikea, on ikävä silti vieläkin suunnaton. Kesällä, kun oli aika laskea uurna hautaansa, mä en vaan kyennyt siihen. Äiti hoiti hautaamisen, koska mä en yksinkertasesti pystynyt siihen itse... Olga on läsnä kuitenkin monin tavoin ja musta tuntuu, että se huolehtii laumastaan edelleen, vaikka ei enää täällä fyysisesti olekaan....
Mutta mitkä ne suunnitelmat tälle vuodelle olikaan ja miten ne toteutui
OLGA
Murulle hyviä päiviä ja mielellään paljon!!!
Viime joulusta lähtien alkoi olla niitä huonoja päiviä enenmmän kuin hyviä. Olga oli koko ajan vatta sekasin, eikä tilanne korjaantunut kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan ja sitten alkoi taas ripulointi/oksentelu. Tätä kierrettä en saanut enää korjattua ja tiesin ettei typyä enää kiusata. Toive monista hyvistä päivistä ei siis toteutunut ja Olga nukutettiin ikiuneen 17.2.2017
SAKARI
Kisaillaan ja höntsäillään. Ainakin Lappeenrannassa käydään vielä SM-kisoissa katsomassa mihin rahkeet riittää. Sakarille olen suunnitellut myös Kaverikoiran uraa, alkuvuodesta pitäisi asian nytkähtää eteenpäin. Terveitä päiviä!
Kisattiin kyllä, mutta tosi vähän: 14 starttia (+ SM-kisoissa 3). Tehtiin 3 nollaa ja hylkäännyttiin 6 kertaa. Silti saavutuksiin lisättiin SM-yksilökisoissa finaalipaikka, Satakunnan joukkuepiirinmestaruusHOPEA sekä Länsigöötanmaanpystykorvat ryn Agilitymestaruus 2017! Sakari on kyllä huikeen upee jätkä <3 Mä en olis ikinä uskonut, että edellisistä SM-kisoista pystytään vielä parantamaan, mutta niin se vain jätkä lunasti meille sen finaalipaikankin, uskomaton fiilis oli päästä sinne starttaamaan sijalta 45! Kaverikoirakurssi tuli käytyä, mutta sen pidemmälle asia ei sitten edennyt. Höntsäilty ollaan ja terveitä päiviäkin on ollut, joskin alkukesästä tassu- ja silmähaava hidastivat hetkeksi menoa. Sakari kisasi muutamia startteja myös lainaohjaajan kanssa ja kirjaan tuli merkintöjä niistäkin reissuista. HERMANNI
Kovimmat paineet on tällä heebolla. Ekat SM-kisat olis tarkotus käydä kokemassa, sinne ei kuitenkaan aseteta vielä kovin suuria tulospaineita. Muutama Serti voitais saada. Agilityvalion titteliin olis syksyllä mahdollisuus... Ehkäpä me voitais sitä tavotella enkä mä niitä hyppysertejäkään pahakseni panisi. Mutta jos kuitenkin saatais sitä varmuutta paljon lisää, niin tuon kanssa on kyllä mahdollista saavuttaa vielä vaikka mitä. Se on niin huikee ja taitava. Puomin kontaktiin varmuutta myös. Ja ihan kaikista ensiks, terveyttä me toivotaan!
Kauheesti me kisattiin, mutta tavoitteisiin ei kaikilta osin päästy (liian?) kovasta yrittämisestä huolimatta tai ehkä just siks...Alkuvuoden (tammi-elokuu)välisenä aikana tehtiin yks ainoo nolla, mutta se olikin sitten SERT-An arvoinen nollavoitto! SM-kisojen yksilökisa jäi kiinni yhdestä vaivasesta nollasta... Muutaman kerran se oli todella lähellä, mutta kun aina sen nollan tielle tuli joku harmittava vitonen ja kerran muuten puhtaan radan pilasi yliaika. Pettymys oli valtaisa! Kun keväällä/kesällä oli ahkerasti kisattu neljä kuukautta tekemättä yhtäkään nollaa, mä olin jo valmis jäämään määrittelemättömälle agitauolle opettelemaan asioita. Oma pää oli ihan liian jumissa, että olis kyetty kunnon yhteistyöhön. Annoin meille mahdollisuuden muutamaan starttiin ja eräpäivän elokuun loppuun, jos ei onnistuttais niin sitte loppuis leikki. Ja kuinkas sitten kävikään... Heti ekoissa kisoissa päätökseni jälkeen tehtiin hyppärillä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi ja ansaittiin meidän ensimmäinen hyppySERTi! Kisat olivat Satakunnan Piirinmestaruuskisat ja joukkuekisassakin tehtailtiin nolla. Hermanni ansaitsi siis Sakarin tavoin joukkuePiirMHOPEAA! Sen jälkeen on alkanut taas tekemisen riemu löytyä ja näin ollen on onnistuttu jopa tekemään niitä nolliakin :) ValioitumisSERTiä ei onnistuttu saamaan, mutta tämän vuoden pettymysten joukossa se taitaa olla kaikkein pienin harmitus kisarintamalla. Syksy ollaan treenattu joka toinen viikko Strömbergin Teron valvovan silmän alla ja sieltä on saatu rutkasti varmuutta. Lähinnä mulle, mutta se heijastuu sitten todella paljon Hermanniinkin. Puomin kontaktitreenejä ei vieläkään ole aloitettu. Syksyllä selvisi, että meidän seuran puomi oli liian pitkä ja jäätiin odottamaan uuden puomin saapumista. Vähän ennen joulua puomi saatiin, joten nyt ei ole tekosyitä jättää treenaamatta...
Startteja Hermannille kertyi 65. Nollia 6, hylkyjä 36. (5-tuloksia meillä on 10 ja niiden lisäksi yksi yliaikanolla) Prosentteina karusti 0% on 9,23 ja hylky% 55,38. Kovin hyvin ei siis kulkenut :P
MÄ
Jatkan samoilla linjoilla ;)
No jalkakivut ainakin jäi kesän korvalla taakse. Taisi kipuilut siirtyä kantapäästä yläpäähän :P Oman pään kanssa on nimittäin saanut painia oikein urakalla oikean mielentilan saavuttamiseksi, mutta ehkäpä tunnelin päässä näkyy jo jotain pientä tuiketta...
Ja sitten ne tavotteet vuodelle 2018:
SAKARI
Kisaura alkaa olla loppusuoralla, tarkoitus olisi kuitenkin ainakin muutaman kerran startata vielä. Kun uusien sääntöjen myötä minien hyppyjen maksimikorkeus laskee 35 sentistä 30 senttiin, niin helpottaa vähän meidän kohdalla. Herra on sen verran raskasta tyyppiä kuitenkin, että vähän jo säästellään kroppaa, että saatais niitä terveitä yhteisiä vuosia vielä monen monta. Kyllä se tärkein tavoite on tällä kultakimpaleella pysyä terveenä! <3 <3 <3 Nosework-kurssillakin on käyty, joten hajujuttuja pyritään myös tekemään. HERMANNI
Meidän tavoite on löytää se yhteinen sävel kisaradoille! Ens kesän SM-kisojen kohdalla tilanne on se, että kummityttö pääsee yksilöpäivänä ripille, joten vaikka tulokset kasaan saataisiinkin, niin meitä ei Vantaan yksilökisassa nähdä. Joukkuekisaan osallistutaan, jos meidät joukkueeseen huolitaan. Se viimeinen agiSERTi otetaan mielellämme vastaan, mutta tulee, jos on tullakseen. Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitaan rutkasti tuuriakin siihen tavoitteeseen. Mutta noin periaatteellisella tasolla Hermanni vois olla vuoden lopussa kaksoisvaliokin :D
Pysyis ny ennen kaikkee kuitenkin terveenä.
MÄ
Yritän parhaani mukaan saada ton nupin pysyyn kasas :P Tärkeintä on osata nauttia noista maailman parhaista pojista ja siitä, että mä saan niitten kans monenmoista touhuta!
Mä toivon kaikille oikein hienoo vuotta 2018!
Meillä se toivottavasti on tätä vuotta paljon parempi!
12.12.2017
Tunne on tärkein
Tässä on jäänyt loppuvuoden kisat päivittämättä ja kisatahtikin on keventynyt reippaasti. Vuoden viimeiset kisat kisattiin viime sunnuntaina Seinäjoella ja vaikka me ei tuloksilla juhlittukaan, niin fiilis oli mitä parhain. Nyt tuntuu, että ollaan samalla radalla Hermannin kanssa ja tehdään töitä yhdessä <3 Ihana ja ihan paras tunne! Niin monesti olen kaivannut sitä yhdessätekemisen riemua radoille ja nyt olen vihdoin saanut siitä nauttia! Suuri vaikutus on varmasti ollut Teron treeneillä, kun siellä olen saanut itselleni luottoa siihen, että kyllä mä ehdin ja kyllä mä osaan, Hermanninkin kanssa. Sakari on jo pitkään toiminut kuin ajatus ja on ollut vaikea ohjata Hermannia, ku se on niin erilainen. Välissä on ollut jopa turhautunut olo, ettei kaikkien näiden viidentoista harrastusvuoden jälkeenkään vaan osaa... Vaikka osaanhan mä ja ehkä mun pitäis olla vähän armollisempi ittelleni. Alkutaipaleen koirista kun ei kolme ensimmäistä olleet sieltä helpoimmasta päästä :P Vasta Sakarin kanssa mä voin sanoa oppineeni ohjaamista kunnolla, kun sen kanssa ei ole tarvinnut miettiä, miten sen motivoisi toimimaan yhteistyössä mun kanssa. Motivointijutuissa mulla onkin sitten ollut pitkä oppimäärä, eikä sekään kokemus ole mitenkään hukkaan mennyt :D
Huippuohjaajaa musta ei millään tule, mutta huippukoiria mä oon kuitenki saanu ja ihan kaikkein tärkeintä on se, että saadaan nauttia yhdessätekemisen riemusta!
Tässä puuttuvat kisaradat videoina:
Ensin Pori 22.10.
Rata A, tulos HYL
Rata B, tulos HYL
Seinäjoki 11.11.
Rata A tulos 10
Rata B tulos HYL
Rata C (hyp), tulos 0
Seinäjoki 10.12.
Rata A, tulos HYL
Rata B, tulos 5
Rata C, tulos HYL
Rata B, tulos HYL
Seinäjoki 11.11.
Rata A tulos 10
Rata B tulos HYL
Rata C (hyp), tulos 0
Seinäjoki 10.12.
Rata A, tulos HYL
Rata B, tulos 5
Rata C, tulos HYL
21.10.2017
Hyvää kannattaa odottaa
Viime aikoina on ollut omat energiavarannot jotenkin vähissä, niin blogin päivityskin on jäänyt.
Silti ollaan treenattu ja kisattu. Kisaamistahtia oon keventänyt, ja ollaan keskitytty enemmän lyhentämään treenien läksylistaa. Teron treenit on niin huippuja ja siellä huomaa ihan huomaamattaankin jo pystyvänsä ja ehtivänsä ohjaamaan paremmin kuin on kuvitellut. Tero piiskaa sopivalla tavalla eikä anna käyttä tekosyitä. Viime treenihin olin saanut ohjeen, että en saa sanoa kertaakaan, etten ehdi. Ja kuinkas ollakaan, mä ehdin ja olin rohkea, en varmistellut liikaa, vaan osasin ohjata sopivan tarkasti ja LIIKKUA! Tehtiin ihan huippupätkää ja se myös tuntui äärettömän hyvältä! Vihdoin tuntuu siltä, että alan löytää oikean tavan ohjata Hermanniakin.
Kisaamassa ollaan käyty Porissa 23.9. Hermannin kanssa ja Kotkassa rotumestaruuksissa 15.10. molempien poikien kanssa.
Porissa ei tehty nollia Heinon Marjon radoilla, mutta radat tuntuivat hyviltä ja koira toimivalta.
Eka radalla yksi kielto hypyn ohituksesta, joka johtui mun sijoittautumisesta väärin. Kelpo etenemäkin tehtiin ja ilman kieltoa olisi etenemä laskujeni mukaan ollut 4,5 m/s tietämillä :)
B-radalla kulki muuten ihan hyvin, mutta puomilta kontaktivitonen ja kohat sen jälkeen kielto, kun Hermannilla meni nenä maahan ja lähti eri suuntaan hypyn edessä, mitä piti.
Hyppäri oli hulvattomampi ja hylkyjen arvoisia virheitä keräänty useampikin, mutta kiva fiilis siitä huolimatta.
Kotkaan lähdettiin sitten puolustamaan Hermannin viimevuotista rotumestaruutta ja tehtiin samalla pieni syysretki Tainan ja Hipun kanssa. Lauantaina lähdettiin matkaan ja sunnuntaina sitten kisailtiin puolen päivän jälkeen. Olipa kiva ku kisapaikalle oli kisapäivänä vain vartin ajomatka :) Ja hienot reissukoirat meillä, kaikki olivat majotuspaikassa kuin kotonaan.
Kisoissa Sakari starttasi numerolla kolme ja Hermanni numerolla 27 eli kivasti rullas meidän osalta kisat. Sain hyvin jäähdyteltyä Sakaria samalla kun lämppäsin Hermannia. Ratojen välissä ehdittiin myös kävellä vahän.
Sakari teki ekalla radalla nollan, ehten hyvin aikaankin. Tuomarina oli Kermisen Petteri ja radat oli kohtuhelppoja. Sakarille just passeleita kun ei ollut liikaa aikaa kuluttavia kieputteluja. Hermannillekin tältä radalta nolla. Vitsit mietn kivasti se oli kuulolla, edeten silti mukavasti. Vieläpä haliolosuhteissa sille ihan oudossa paikassa. olin mielettömän tyytyväinen!
B-radalla oli Sakarilla tuplanolla lähellä, mutta pituuden palikat kumoon, joten tulos 5.
Hermanni tiputti heti ekan riman. (Tälle radalle lähtöön jääminenkin kovin vaikeeta) ja loppupuolella rataa HYL, kun en puomilla uskaltanut kovin paljoa tehdä mitään ja se oli sitten jo lukinnut putken ja livahti sinne, vaikka hypylle piti mennä. Huippu puomin kontakti oli kuitenkin :) JES!
Sakaria en ilmoittanut hyppärille lainkaan, joten käytiin juoksemassa se vain Hermannin kanssa. Hylky tuli, kun yksi ylimääräinen hyppy tuli suoritettua. Kivasti kuitenkin meni kaikenkaikkiaan Hermannilla, vaikka mua on vähän jännittänytkin hallikauteen siirtyminen.
Sakari oli gööteistä paras ja niin me tuotiin kiertopalkintopokaali takaisin omaaan vitriiniin tullessamme! Ihanaa jo senkin vuoksi, että nämä saattoivat olla Sakarin viimeiset rotumestaruudet. Seitsemän kertaa on osallistuttu. Ekana vuonna voitettiin ykkösluokan mestaruus ja nyt sitten kolmosten! Pahaa pelkään, että Sakari ei minimitan alle mahdu, joten meidän ura loppuu viimeistään sitten, jos Sakari uudelleenmitataan mediksi. Muutenkin jo kisauraa jäähdytellään, että saataisiin vielä monia vuosia viettää yhdessä toistemme seurasta nauttien <3. Sakari on mun aarteeni <3!
Silti ollaan treenattu ja kisattu. Kisaamistahtia oon keventänyt, ja ollaan keskitytty enemmän lyhentämään treenien läksylistaa. Teron treenit on niin huippuja ja siellä huomaa ihan huomaamattaankin jo pystyvänsä ja ehtivänsä ohjaamaan paremmin kuin on kuvitellut. Tero piiskaa sopivalla tavalla eikä anna käyttä tekosyitä. Viime treenihin olin saanut ohjeen, että en saa sanoa kertaakaan, etten ehdi. Ja kuinkas ollakaan, mä ehdin ja olin rohkea, en varmistellut liikaa, vaan osasin ohjata sopivan tarkasti ja LIIKKUA! Tehtiin ihan huippupätkää ja se myös tuntui äärettömän hyvältä! Vihdoin tuntuu siltä, että alan löytää oikean tavan ohjata Hermanniakin.
Kisaamassa ollaan käyty Porissa 23.9. Hermannin kanssa ja Kotkassa rotumestaruuksissa 15.10. molempien poikien kanssa.
Porissa ei tehty nollia Heinon Marjon radoilla, mutta radat tuntuivat hyviltä ja koira toimivalta.
Eka radalla yksi kielto hypyn ohituksesta, joka johtui mun sijoittautumisesta väärin. Kelpo etenemäkin tehtiin ja ilman kieltoa olisi etenemä laskujeni mukaan ollut 4,5 m/s tietämillä :)
B-radalla kulki muuten ihan hyvin, mutta puomilta kontaktivitonen ja kohat sen jälkeen kielto, kun Hermannilla meni nenä maahan ja lähti eri suuntaan hypyn edessä, mitä piti.
Hyppäri oli hulvattomampi ja hylkyjen arvoisia virheitä keräänty useampikin, mutta kiva fiilis siitä huolimatta.
Kotkaan lähdettiin sitten puolustamaan Hermannin viimevuotista rotumestaruutta ja tehtiin samalla pieni syysretki Tainan ja Hipun kanssa. Lauantaina lähdettiin matkaan ja sunnuntaina sitten kisailtiin puolen päivän jälkeen. Olipa kiva ku kisapaikalle oli kisapäivänä vain vartin ajomatka :) Ja hienot reissukoirat meillä, kaikki olivat majotuspaikassa kuin kotonaan.
Kisoissa Sakari starttasi numerolla kolme ja Hermanni numerolla 27 eli kivasti rullas meidän osalta kisat. Sain hyvin jäähdyteltyä Sakaria samalla kun lämppäsin Hermannia. Ratojen välissä ehdittiin myös kävellä vahän.
Sakari teki ekalla radalla nollan, ehten hyvin aikaankin. Tuomarina oli Kermisen Petteri ja radat oli kohtuhelppoja. Sakarille just passeleita kun ei ollut liikaa aikaa kuluttavia kieputteluja. Hermannillekin tältä radalta nolla. Vitsit mietn kivasti se oli kuulolla, edeten silti mukavasti. Vieläpä haliolosuhteissa sille ihan oudossa paikassa. olin mielettömän tyytyväinen!
B-radalla oli Sakarilla tuplanolla lähellä, mutta pituuden palikat kumoon, joten tulos 5.
Hermanni tiputti heti ekan riman. (Tälle radalle lähtöön jääminenkin kovin vaikeeta) ja loppupuolella rataa HYL, kun en puomilla uskaltanut kovin paljoa tehdä mitään ja se oli sitten jo lukinnut putken ja livahti sinne, vaikka hypylle piti mennä. Huippu puomin kontakti oli kuitenkin :) JES!
Sakaria en ilmoittanut hyppärille lainkaan, joten käytiin juoksemassa se vain Hermannin kanssa. Hylky tuli, kun yksi ylimääräinen hyppy tuli suoritettua. Kivasti kuitenkin meni kaikenkaikkiaan Hermannilla, vaikka mua on vähän jännittänytkin hallikauteen siirtyminen.
Sakari oli gööteistä paras ja niin me tuotiin kiertopalkintopokaali takaisin omaaan vitriiniin tullessamme! Ihanaa jo senkin vuoksi, että nämä saattoivat olla Sakarin viimeiset rotumestaruudet. Seitsemän kertaa on osallistuttu. Ekana vuonna voitettiin ykkösluokan mestaruus ja nyt sitten kolmosten! Pahaa pelkään, että Sakari ei minimitan alle mahdu, joten meidän ura loppuu viimeistään sitten, jos Sakari uudelleenmitataan mediksi. Muutenkin jo kisauraa jäähdytellään, että saataisiin vielä monia vuosia viettää yhdessä toistemme seurasta nauttien <3. Sakari on mun aarteeni <3!
10.9.2017
Plopplop
Perjantaina jatkettiin Sakarin kanssa nosework-kurssia ja kouluttajan mielestä haju löytyi hyvin useamman purkin joukosa hyvin. Löysi sen kyllä juu, mutta ihan vakuuttunu en vielä itse oo, että tietää mitä etsii :) Kivaa oli kuitenkin ja koira ihan täpinöissään kun pääsee "temppuilemaan". Kotona on tehty pientä treeniä ja kun piilotin hajunlähteen makuuhuoneessa ja pyysin etsimään, niin sen Sakari osas jotenki paremmin kuin purkkiradalla. Molemmat ollaan noviiseja tässä hommassa ja varmasti tehdän harjoittelussakin virheitä, mutta pääasiana onkin hauskanpito ja niin kauan kuin namipalkkaa on luvassa, niin Sakarilla on kivaa.
Eilen oltiin neljän startin verran kisaamassa Raumalla Hermannin kanssa Mujusen radoilla.
Aloitettiin hyppärillä, jossa alku sujui hyvin ja sitten loppupuolella rataa kaiken putkihässäköinnin jälkeen kielto hypyllä, kun tuli suorasta putkesta kovaa ulos, enkä mä hoksannu ajois jarruttaa vauhtia tarpeeks. Kierrätin hypyn ympäri ja kun siihen olis ollu alunperin tarkotus tehdä vielä persjättökin että olis ehtiny seuraaviin kuvioihin oikein niin vielä yhdeltä hypyltä kielto lisää. Oli hylkykin lähella, mutta oli kiltti koira radalla eikä hypännyt hyppyä väärästä suunnasta :D
Tämän radan voittivat nollalla kisaseurana olleet Jaana ja Maisa ja heille hyppyvaliokello tikittämään hyppysertin myötä!
Toka rata oli agirata ja Mujusen tyyliin puomia ei ollut radalla lainkaan. Sehän sopii meille :) Nakuteltiinkin tällä radalla helpon oloisesti nolla. Rata oli jouhevan etenevä, mutta ei ne nollat meille osu helpoillakaan radoilla, joten älyttömän tyytyväinen ja iloinen mieli! Jaana ja Maisa nakuttelivat nollan myös ja heille sitä myöden tupla taskuun.
Kolmantena ratana jälleen hyppäri, jolla hulvaton putkihässäkkä. Tää oli niin hauska rata. Meille kyllä virhe jo kepeiltä ja keppien jälkeen väärään putkeen joten hyl. Radan jälkeen oli jalatkin ihan vetelät kun piti nii keskittyä mikä putki ja mistä suunnasta olis missäkin välissä suorittaa :D Hermannin keskittyminen ei tällä radalla ollu ollenkaan samaa luokkaa, mitä kahdella aikasemmalla.
Neljäntenä ratana taas agirata, jonka profiili vaikutti helpolta. Alku menikin ok, mutta sitten oma huono sijoittuminen johti kieltoon putkella ja heti perään väärään putkeen sujahtamisen, Ei oltu todellakaan ainoita, joilla kosahti rata tuossa kohtaa :)
Kiva päivä oli vaikka koko ajan satelikin. Ei onneksi kuitenkaan kaatamalla missään vaiheessa. Hassua on sekin, että nyt sitten yhtäkkiä on onnistuttu tekemään niitä nolliakin. Kolmet kisat käyty ja joka reissulla tehty yks nolla. Vähän on ku plussapisteet, plopplop :D Äärettömän mukavaa vaihtelua hylky- ja pienestäkiinniputkeen :)
Eilen oltiin neljän startin verran kisaamassa Raumalla Hermannin kanssa Mujusen radoilla.
Aloitettiin hyppärillä, jossa alku sujui hyvin ja sitten loppupuolella rataa kaiken putkihässäköinnin jälkeen kielto hypyllä, kun tuli suorasta putkesta kovaa ulos, enkä mä hoksannu ajois jarruttaa vauhtia tarpeeks. Kierrätin hypyn ympäri ja kun siihen olis ollu alunperin tarkotus tehdä vielä persjättökin että olis ehtiny seuraaviin kuvioihin oikein niin vielä yhdeltä hypyltä kielto lisää. Oli hylkykin lähella, mutta oli kiltti koira radalla eikä hypännyt hyppyä väärästä suunnasta :D
Tämän radan voittivat nollalla kisaseurana olleet Jaana ja Maisa ja heille hyppyvaliokello tikittämään hyppysertin myötä!
Toka rata oli agirata ja Mujusen tyyliin puomia ei ollut radalla lainkaan. Sehän sopii meille :) Nakuteltiinkin tällä radalla helpon oloisesti nolla. Rata oli jouhevan etenevä, mutta ei ne nollat meille osu helpoillakaan radoilla, joten älyttömän tyytyväinen ja iloinen mieli! Jaana ja Maisa nakuttelivat nollan myös ja heille sitä myöden tupla taskuun.
Kolmantena ratana jälleen hyppäri, jolla hulvaton putkihässäkkä. Tää oli niin hauska rata. Meille kyllä virhe jo kepeiltä ja keppien jälkeen väärään putkeen joten hyl. Radan jälkeen oli jalatkin ihan vetelät kun piti nii keskittyä mikä putki ja mistä suunnasta olis missäkin välissä suorittaa :D Hermannin keskittyminen ei tällä radalla ollu ollenkaan samaa luokkaa, mitä kahdella aikasemmalla.
Neljäntenä ratana taas agirata, jonka profiili vaikutti helpolta. Alku menikin ok, mutta sitten oma huono sijoittuminen johti kieltoon putkella ja heti perään väärään putkeen sujahtamisen, Ei oltu todellakaan ainoita, joilla kosahti rata tuossa kohtaa :)
Kiva päivä oli vaikka koko ajan satelikin. Ei onneksi kuitenkaan kaatamalla missään vaiheessa. Hassua on sekin, että nyt sitten yhtäkkiä on onnistuttu tekemään niitä nolliakin. Kolmet kisat käyty ja joka reissulla tehty yks nolla. Vähän on ku plussapisteet, plopplop :D Äärettömän mukavaa vaihtelua hylky- ja pienestäkiinniputkeen :)
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)