Ei tuu ikävä

Kulunut vuosi alkaa vedellä viimeisiään ja mä en pistä pahakseni, että uusi alkaa. Tämä vuosi ei ole ihan niitä parhaimpia ollut, vaikka toki hienojakin hetkiä vuoteen 2017 mahtuu.
Raskain tapahtuma tänä vuonna on luonnollisestikin ollut Olgasta luopuminen. Vaikka tiedänkin, että päätös päästää muru tähtien taa oli oikea, on ikävä silti vieläkin suunnaton. Kesällä, kun oli aika laskea uurna hautaansa, mä en vaan kyennyt siihen. Äiti hoiti hautaamisen, koska mä en yksinkertasesti pystynyt siihen itse... Olga on läsnä kuitenkin monin tavoin ja musta tuntuu, että se huolehtii laumastaan edelleen, vaikka ei enää täällä fyysisesti olekaan....

Mutta mitkä ne suunnitelmat tälle vuodelle olikaan ja miten ne toteutui

OLGA

Murulle hyviä päiviä ja mielellään paljon!!!

Viime joulusta lähtien alkoi olla niitä huonoja päiviä enenmmän kuin hyviä. Olga oli koko ajan vatta sekasin, eikä tilanne korjaantunut kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan ja sitten alkoi taas ripulointi/oksentelu. Tätä kierrettä en saanut enää korjattua ja tiesin ettei typyä enää kiusata. Toive monista hyvistä päivistä ei siis toteutunut ja Olga nukutettiin ikiuneen 17.2.2017


SAKARI

Kisaillaan ja höntsäillään. Ainakin Lappeenrannassa käydään vielä SM-kisoissa katsomassa mihin rahkeet riittää. Sakarille olen suunnitellut myös Kaverikoiran uraa, alkuvuodesta pitäisi asian nytkähtää eteenpäin. Terveitä päiviä!


Kisattiin kyllä, mutta tosi vähän: 14 starttia (+ SM-kisoissa 3). Tehtiin 3 nollaa ja hylkäännyttiin 6 kertaa. Silti saavutuksiin lisättiin SM-yksilökisoissa finaalipaikka, Satakunnan joukkuepiirinmestaruusHOPEA sekä Länsigöötanmaanpystykorvat ryn Agilitymestaruus 2017! Sakari on kyllä huikeen upee jätkä <3 Mä en olis ikinä uskonut, että edellisistä SM-kisoista pystytään vielä parantamaan, mutta niin se vain jätkä lunasti meille sen finaalipaikankin, uskomaton fiilis oli päästä sinne starttaamaan sijalta 45! Kaverikoirakurssi tuli käytyä, mutta sen pidemmälle asia ei sitten edennyt. Höntsäilty ollaan ja terveitä päiviäkin on ollut, joskin alkukesästä tassu- ja silmähaava hidastivat hetkeksi menoa. Sakari kisasi muutamia startteja myös lainaohjaajan kanssa ja kirjaan tuli merkintöjä niistäkin reissuista. HERMANNI
Kovimmat paineet on tällä heebolla. Ekat SM-kisat olis tarkotus käydä kokemassa, sinne ei kuitenkaan aseteta vielä kovin suuria tulospaineita. Muutama Serti voitais saada. Agilityvalion titteliin olis syksyllä mahdollisuus... Ehkäpä me voitais sitä tavotella enkä mä niitä hyppysertejäkään pahakseni panisi. Mutta jos kuitenkin saatais sitä varmuutta paljon lisää, niin tuon kanssa on kyllä mahdollista saavuttaa vielä vaikka mitä. Se on niin huikee ja taitava. Puomin kontaktiin varmuutta myös. Ja ihan kaikista ensiks, terveyttä me toivotaan!

Kauheesti me kisattiin, mutta tavoitteisiin ei kaikilta osin päästy (liian?) kovasta yrittämisestä huolimatta tai ehkä just siks...Alkuvuoden (tammi-elokuu)välisenä aikana tehtiin yks ainoo nolla, mutta se olikin sitten SERT-An arvoinen nollavoitto! SM-kisojen yksilökisa jäi kiinni yhdestä vaivasesta nollasta... Muutaman kerran se oli todella lähellä, mutta kun aina sen nollan tielle tuli joku harmittava vitonen ja kerran muuten puhtaan radan pilasi yliaika. Pettymys oli valtaisa! Kun keväällä/kesällä oli ahkerasti kisattu neljä kuukautta tekemättä yhtäkään nollaa, mä olin jo valmis jäämään määrittelemättömälle agitauolle opettelemaan asioita. Oma pää oli ihan liian jumissa, että olis kyetty kunnon yhteistyöhön. Annoin meille mahdollisuuden muutamaan starttiin ja eräpäivän elokuun loppuun, jos ei onnistuttais niin sitte loppuis leikki. Ja kuinkas sitten kävikään... Heti ekoissa kisoissa päätökseni jälkeen tehtiin hyppärillä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi ja ansaittiin meidän ensimmäinen hyppySERTi! Kisat olivat Satakunnan Piirinmestaruuskisat ja joukkuekisassakin tehtailtiin nolla. Hermanni ansaitsi siis Sakarin tavoin joukkuePiirMHOPEAA! Sen jälkeen on alkanut taas tekemisen riemu löytyä ja näin ollen on onnistuttu jopa tekemään niitä nolliakin :) ValioitumisSERTiä ei onnistuttu saamaan, mutta tämän vuoden pettymysten joukossa se taitaa olla kaikkein pienin harmitus kisarintamalla. Syksy ollaan treenattu joka toinen viikko Strömbergin Teron valvovan silmän alla ja sieltä on saatu rutkasti varmuutta. Lähinnä mulle, mutta se heijastuu sitten todella paljon Hermanniinkin. Puomin kontaktitreenejä ei vieläkään ole aloitettu. Syksyllä selvisi, että meidän seuran puomi oli liian pitkä ja jäätiin odottamaan uuden puomin saapumista. Vähän ennen joulua puomi saatiin, joten nyt ei ole tekosyitä jättää treenaamatta...
Startteja Hermannille kertyi 65. Nollia 6, hylkyjä 36. (5-tuloksia meillä on 10 ja niiden lisäksi yksi yliaikanolla) Prosentteina karusti 0% on 9,23 ja hylky% 55,38. Kovin hyvin ei siis kulkenut :P

MÄ
Jatkan samoilla linjoilla ;)

No jalkakivut ainakin jäi kesän korvalla taakse. Taisi kipuilut siirtyä kantapäästä yläpäähän :P Oman pään kanssa on nimittäin saanut painia oikein urakalla oikean mielentilan saavuttamiseksi, mutta ehkäpä tunnelin päässä näkyy jo jotain pientä tuiketta...

Ja sitten ne tavotteet vuodelle 2018:

SAKARI
Kisaura alkaa olla loppusuoralla, tarkoitus olisi kuitenkin ainakin muutaman kerran startata vielä. Kun uusien sääntöjen myötä minien hyppyjen maksimikorkeus laskee 35 sentistä 30 senttiin, niin helpottaa vähän meidän kohdalla. Herra on sen verran raskasta tyyppiä kuitenkin, että vähän jo säästellään kroppaa, että saatais niitä terveitä yhteisiä vuosia vielä monen monta. Kyllä se tärkein tavoite on tällä kultakimpaleella pysyä terveenä! <3 <3 <3 Nosework-kurssillakin on käyty, joten hajujuttuja pyritään myös tekemään. HERMANNI
Meidän tavoite on löytää se yhteinen sävel kisaradoille! Ens kesän SM-kisojen kohdalla tilanne on se, että kummityttö pääsee yksilöpäivänä ripille, joten vaikka tulokset kasaan saataisiinkin, niin meitä ei Vantaan yksilökisassa nähdä. Joukkuekisaan osallistutaan, jos meidät joukkueeseen huolitaan. Se viimeinen agiSERTi otetaan mielellämme vastaan, mutta tulee, jos on tullakseen. Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitaan rutkasti tuuriakin siihen tavoitteeseen. Mutta noin periaatteellisella tasolla Hermanni vois olla vuoden lopussa kaksoisvaliokin :D
Pysyis ny ennen kaikkee kuitenkin terveenä.

MÄ
Yritän parhaani mukaan saada ton nupin pysyyn kasas :P Tärkeintä on osata nauttia noista maailman parhaista pojista ja siitä, että mä saan niitten kans monenmoista touhuta!

Mä toivon kaikille oikein hienoo vuotta 2018!
Meillä se toivottavasti on tätä vuotta paljon parempi!