Tässä on jäänyt loppuvuoden kisat päivittämättä ja kisatahtikin on keventynyt reippaasti. Vuoden viimeiset kisat kisattiin viime sunnuntaina Seinäjoella ja vaikka me ei tuloksilla juhlittukaan, niin fiilis oli mitä parhain. Nyt tuntuu, että ollaan samalla radalla Hermannin kanssa ja tehdään töitä yhdessä <3 Ihana ja ihan paras tunne! Niin monesti olen kaivannut sitä yhdessätekemisen riemua radoille ja nyt olen vihdoin saanut siitä nauttia! Suuri vaikutus on varmasti ollut Teron treeneillä, kun siellä olen saanut itselleni luottoa siihen, että kyllä mä ehdin ja kyllä mä osaan, Hermanninkin kanssa. Sakari on jo pitkään toiminut kuin ajatus ja on ollut vaikea ohjata Hermannia, ku se on niin erilainen. Välissä on ollut jopa turhautunut olo, ettei kaikkien näiden viidentoista harrastusvuoden jälkeenkään vaan osaa... Vaikka osaanhan mä ja ehkä mun pitäis olla vähän armollisempi ittelleni. Alkutaipaleen koirista kun ei kolme ensimmäistä olleet sieltä helpoimmasta päästä :P Vasta Sakarin kanssa mä voin sanoa oppineeni ohjaamista kunnolla, kun sen kanssa ei ole tarvinnut miettiä, miten sen motivoisi toimimaan yhteistyössä mun kanssa. Motivointijutuissa mulla onkin sitten ollut pitkä oppimäärä, eikä sekään kokemus ole mitenkään hukkaan mennyt :D
Huippuohjaajaa musta ei millään tule, mutta huippukoiria mä oon kuitenki saanu ja ihan kaikkein tärkeintä on se, että saadaan nauttia yhdessätekemisen riemusta!
Tässä puuttuvat kisaradat videoina:
Ensin Pori 22.10.
Rata A, tulos HYL
Rata B, tulos HYL
Seinäjoki 11.11.
Rata A tulos 10
Rata B tulos HYL
Rata C (hyp), tulos 0
Seinäjoki 10.12.
Rata A, tulos HYL
Rata B, tulos 5
Rata C, tulos HYL
12.12.2017
21.10.2017
Hyvää kannattaa odottaa
Viime aikoina on ollut omat energiavarannot jotenkin vähissä, niin blogin päivityskin on jäänyt.
Silti ollaan treenattu ja kisattu. Kisaamistahtia oon keventänyt, ja ollaan keskitytty enemmän lyhentämään treenien läksylistaa. Teron treenit on niin huippuja ja siellä huomaa ihan huomaamattaankin jo pystyvänsä ja ehtivänsä ohjaamaan paremmin kuin on kuvitellut. Tero piiskaa sopivalla tavalla eikä anna käyttä tekosyitä. Viime treenihin olin saanut ohjeen, että en saa sanoa kertaakaan, etten ehdi. Ja kuinkas ollakaan, mä ehdin ja olin rohkea, en varmistellut liikaa, vaan osasin ohjata sopivan tarkasti ja LIIKKUA! Tehtiin ihan huippupätkää ja se myös tuntui äärettömän hyvältä! Vihdoin tuntuu siltä, että alan löytää oikean tavan ohjata Hermanniakin.
Kisaamassa ollaan käyty Porissa 23.9. Hermannin kanssa ja Kotkassa rotumestaruuksissa 15.10. molempien poikien kanssa.
Porissa ei tehty nollia Heinon Marjon radoilla, mutta radat tuntuivat hyviltä ja koira toimivalta.
Eka radalla yksi kielto hypyn ohituksesta, joka johtui mun sijoittautumisesta väärin. Kelpo etenemäkin tehtiin ja ilman kieltoa olisi etenemä laskujeni mukaan ollut 4,5 m/s tietämillä :)
B-radalla kulki muuten ihan hyvin, mutta puomilta kontaktivitonen ja kohat sen jälkeen kielto, kun Hermannilla meni nenä maahan ja lähti eri suuntaan hypyn edessä, mitä piti.
Hyppäri oli hulvattomampi ja hylkyjen arvoisia virheitä keräänty useampikin, mutta kiva fiilis siitä huolimatta.
Kotkaan lähdettiin sitten puolustamaan Hermannin viimevuotista rotumestaruutta ja tehtiin samalla pieni syysretki Tainan ja Hipun kanssa. Lauantaina lähdettiin matkaan ja sunnuntaina sitten kisailtiin puolen päivän jälkeen. Olipa kiva ku kisapaikalle oli kisapäivänä vain vartin ajomatka :) Ja hienot reissukoirat meillä, kaikki olivat majotuspaikassa kuin kotonaan.
Kisoissa Sakari starttasi numerolla kolme ja Hermanni numerolla 27 eli kivasti rullas meidän osalta kisat. Sain hyvin jäähdyteltyä Sakaria samalla kun lämppäsin Hermannia. Ratojen välissä ehdittiin myös kävellä vahän.
Sakari teki ekalla radalla nollan, ehten hyvin aikaankin. Tuomarina oli Kermisen Petteri ja radat oli kohtuhelppoja. Sakarille just passeleita kun ei ollut liikaa aikaa kuluttavia kieputteluja. Hermannillekin tältä radalta nolla. Vitsit mietn kivasti se oli kuulolla, edeten silti mukavasti. Vieläpä haliolosuhteissa sille ihan oudossa paikassa. olin mielettömän tyytyväinen!
B-radalla oli Sakarilla tuplanolla lähellä, mutta pituuden palikat kumoon, joten tulos 5.
Hermanni tiputti heti ekan riman. (Tälle radalle lähtöön jääminenkin kovin vaikeeta) ja loppupuolella rataa HYL, kun en puomilla uskaltanut kovin paljoa tehdä mitään ja se oli sitten jo lukinnut putken ja livahti sinne, vaikka hypylle piti mennä. Huippu puomin kontakti oli kuitenkin :) JES!
Sakaria en ilmoittanut hyppärille lainkaan, joten käytiin juoksemassa se vain Hermannin kanssa. Hylky tuli, kun yksi ylimääräinen hyppy tuli suoritettua. Kivasti kuitenkin meni kaikenkaikkiaan Hermannilla, vaikka mua on vähän jännittänytkin hallikauteen siirtyminen.
Sakari oli gööteistä paras ja niin me tuotiin kiertopalkintopokaali takaisin omaaan vitriiniin tullessamme! Ihanaa jo senkin vuoksi, että nämä saattoivat olla Sakarin viimeiset rotumestaruudet. Seitsemän kertaa on osallistuttu. Ekana vuonna voitettiin ykkösluokan mestaruus ja nyt sitten kolmosten! Pahaa pelkään, että Sakari ei minimitan alle mahdu, joten meidän ura loppuu viimeistään sitten, jos Sakari uudelleenmitataan mediksi. Muutenkin jo kisauraa jäähdytellään, että saataisiin vielä monia vuosia viettää yhdessä toistemme seurasta nauttien <3. Sakari on mun aarteeni <3!
Silti ollaan treenattu ja kisattu. Kisaamistahtia oon keventänyt, ja ollaan keskitytty enemmän lyhentämään treenien läksylistaa. Teron treenit on niin huippuja ja siellä huomaa ihan huomaamattaankin jo pystyvänsä ja ehtivänsä ohjaamaan paremmin kuin on kuvitellut. Tero piiskaa sopivalla tavalla eikä anna käyttä tekosyitä. Viime treenihin olin saanut ohjeen, että en saa sanoa kertaakaan, etten ehdi. Ja kuinkas ollakaan, mä ehdin ja olin rohkea, en varmistellut liikaa, vaan osasin ohjata sopivan tarkasti ja LIIKKUA! Tehtiin ihan huippupätkää ja se myös tuntui äärettömän hyvältä! Vihdoin tuntuu siltä, että alan löytää oikean tavan ohjata Hermanniakin.
Kisaamassa ollaan käyty Porissa 23.9. Hermannin kanssa ja Kotkassa rotumestaruuksissa 15.10. molempien poikien kanssa.
Porissa ei tehty nollia Heinon Marjon radoilla, mutta radat tuntuivat hyviltä ja koira toimivalta.
Eka radalla yksi kielto hypyn ohituksesta, joka johtui mun sijoittautumisesta väärin. Kelpo etenemäkin tehtiin ja ilman kieltoa olisi etenemä laskujeni mukaan ollut 4,5 m/s tietämillä :)
B-radalla kulki muuten ihan hyvin, mutta puomilta kontaktivitonen ja kohat sen jälkeen kielto, kun Hermannilla meni nenä maahan ja lähti eri suuntaan hypyn edessä, mitä piti.
Hyppäri oli hulvattomampi ja hylkyjen arvoisia virheitä keräänty useampikin, mutta kiva fiilis siitä huolimatta.
Kotkaan lähdettiin sitten puolustamaan Hermannin viimevuotista rotumestaruutta ja tehtiin samalla pieni syysretki Tainan ja Hipun kanssa. Lauantaina lähdettiin matkaan ja sunnuntaina sitten kisailtiin puolen päivän jälkeen. Olipa kiva ku kisapaikalle oli kisapäivänä vain vartin ajomatka :) Ja hienot reissukoirat meillä, kaikki olivat majotuspaikassa kuin kotonaan.
Kisoissa Sakari starttasi numerolla kolme ja Hermanni numerolla 27 eli kivasti rullas meidän osalta kisat. Sain hyvin jäähdyteltyä Sakaria samalla kun lämppäsin Hermannia. Ratojen välissä ehdittiin myös kävellä vahän.
Sakari teki ekalla radalla nollan, ehten hyvin aikaankin. Tuomarina oli Kermisen Petteri ja radat oli kohtuhelppoja. Sakarille just passeleita kun ei ollut liikaa aikaa kuluttavia kieputteluja. Hermannillekin tältä radalta nolla. Vitsit mietn kivasti se oli kuulolla, edeten silti mukavasti. Vieläpä haliolosuhteissa sille ihan oudossa paikassa. olin mielettömän tyytyväinen!
B-radalla oli Sakarilla tuplanolla lähellä, mutta pituuden palikat kumoon, joten tulos 5.
Hermanni tiputti heti ekan riman. (Tälle radalle lähtöön jääminenkin kovin vaikeeta) ja loppupuolella rataa HYL, kun en puomilla uskaltanut kovin paljoa tehdä mitään ja se oli sitten jo lukinnut putken ja livahti sinne, vaikka hypylle piti mennä. Huippu puomin kontakti oli kuitenkin :) JES!
Sakaria en ilmoittanut hyppärille lainkaan, joten käytiin juoksemassa se vain Hermannin kanssa. Hylky tuli, kun yksi ylimääräinen hyppy tuli suoritettua. Kivasti kuitenkin meni kaikenkaikkiaan Hermannilla, vaikka mua on vähän jännittänytkin hallikauteen siirtyminen.
Sakari oli gööteistä paras ja niin me tuotiin kiertopalkintopokaali takaisin omaaan vitriiniin tullessamme! Ihanaa jo senkin vuoksi, että nämä saattoivat olla Sakarin viimeiset rotumestaruudet. Seitsemän kertaa on osallistuttu. Ekana vuonna voitettiin ykkösluokan mestaruus ja nyt sitten kolmosten! Pahaa pelkään, että Sakari ei minimitan alle mahdu, joten meidän ura loppuu viimeistään sitten, jos Sakari uudelleenmitataan mediksi. Muutenkin jo kisauraa jäähdytellään, että saataisiin vielä monia vuosia viettää yhdessä toistemme seurasta nauttien <3. Sakari on mun aarteeni <3!
10.9.2017
Plopplop
Perjantaina jatkettiin Sakarin kanssa nosework-kurssia ja kouluttajan mielestä haju löytyi hyvin useamman purkin joukosa hyvin. Löysi sen kyllä juu, mutta ihan vakuuttunu en vielä itse oo, että tietää mitä etsii :) Kivaa oli kuitenkin ja koira ihan täpinöissään kun pääsee "temppuilemaan". Kotona on tehty pientä treeniä ja kun piilotin hajunlähteen makuuhuoneessa ja pyysin etsimään, niin sen Sakari osas jotenki paremmin kuin purkkiradalla. Molemmat ollaan noviiseja tässä hommassa ja varmasti tehdän harjoittelussakin virheitä, mutta pääasiana onkin hauskanpito ja niin kauan kuin namipalkkaa on luvassa, niin Sakarilla on kivaa.
Eilen oltiin neljän startin verran kisaamassa Raumalla Hermannin kanssa Mujusen radoilla.
Aloitettiin hyppärillä, jossa alku sujui hyvin ja sitten loppupuolella rataa kaiken putkihässäköinnin jälkeen kielto hypyllä, kun tuli suorasta putkesta kovaa ulos, enkä mä hoksannu ajois jarruttaa vauhtia tarpeeks. Kierrätin hypyn ympäri ja kun siihen olis ollu alunperin tarkotus tehdä vielä persjättökin että olis ehtiny seuraaviin kuvioihin oikein niin vielä yhdeltä hypyltä kielto lisää. Oli hylkykin lähella, mutta oli kiltti koira radalla eikä hypännyt hyppyä väärästä suunnasta :D
Tämän radan voittivat nollalla kisaseurana olleet Jaana ja Maisa ja heille hyppyvaliokello tikittämään hyppysertin myötä!
Toka rata oli agirata ja Mujusen tyyliin puomia ei ollut radalla lainkaan. Sehän sopii meille :) Nakuteltiinkin tällä radalla helpon oloisesti nolla. Rata oli jouhevan etenevä, mutta ei ne nollat meille osu helpoillakaan radoilla, joten älyttömän tyytyväinen ja iloinen mieli! Jaana ja Maisa nakuttelivat nollan myös ja heille sitä myöden tupla taskuun.
Kolmantena ratana jälleen hyppäri, jolla hulvaton putkihässäkkä. Tää oli niin hauska rata. Meille kyllä virhe jo kepeiltä ja keppien jälkeen väärään putkeen joten hyl. Radan jälkeen oli jalatkin ihan vetelät kun piti nii keskittyä mikä putki ja mistä suunnasta olis missäkin välissä suorittaa :D Hermannin keskittyminen ei tällä radalla ollu ollenkaan samaa luokkaa, mitä kahdella aikasemmalla.
Neljäntenä ratana taas agirata, jonka profiili vaikutti helpolta. Alku menikin ok, mutta sitten oma huono sijoittuminen johti kieltoon putkella ja heti perään väärään putkeen sujahtamisen, Ei oltu todellakaan ainoita, joilla kosahti rata tuossa kohtaa :)
Kiva päivä oli vaikka koko ajan satelikin. Ei onneksi kuitenkaan kaatamalla missään vaiheessa. Hassua on sekin, että nyt sitten yhtäkkiä on onnistuttu tekemään niitä nolliakin. Kolmet kisat käyty ja joka reissulla tehty yks nolla. Vähän on ku plussapisteet, plopplop :D Äärettömän mukavaa vaihtelua hylky- ja pienestäkiinniputkeen :)
Eilen oltiin neljän startin verran kisaamassa Raumalla Hermannin kanssa Mujusen radoilla.
Aloitettiin hyppärillä, jossa alku sujui hyvin ja sitten loppupuolella rataa kaiken putkihässäköinnin jälkeen kielto hypyllä, kun tuli suorasta putkesta kovaa ulos, enkä mä hoksannu ajois jarruttaa vauhtia tarpeeks. Kierrätin hypyn ympäri ja kun siihen olis ollu alunperin tarkotus tehdä vielä persjättökin että olis ehtiny seuraaviin kuvioihin oikein niin vielä yhdeltä hypyltä kielto lisää. Oli hylkykin lähella, mutta oli kiltti koira radalla eikä hypännyt hyppyä väärästä suunnasta :D
Tämän radan voittivat nollalla kisaseurana olleet Jaana ja Maisa ja heille hyppyvaliokello tikittämään hyppysertin myötä!
Toka rata oli agirata ja Mujusen tyyliin puomia ei ollut radalla lainkaan. Sehän sopii meille :) Nakuteltiinkin tällä radalla helpon oloisesti nolla. Rata oli jouhevan etenevä, mutta ei ne nollat meille osu helpoillakaan radoilla, joten älyttömän tyytyväinen ja iloinen mieli! Jaana ja Maisa nakuttelivat nollan myös ja heille sitä myöden tupla taskuun.
Kolmantena ratana jälleen hyppäri, jolla hulvaton putkihässäkkä. Tää oli niin hauska rata. Meille kyllä virhe jo kepeiltä ja keppien jälkeen väärään putkeen joten hyl. Radan jälkeen oli jalatkin ihan vetelät kun piti nii keskittyä mikä putki ja mistä suunnasta olis missäkin välissä suorittaa :D Hermannin keskittyminen ei tällä radalla ollu ollenkaan samaa luokkaa, mitä kahdella aikasemmalla.
Neljäntenä ratana taas agirata, jonka profiili vaikutti helpolta. Alku menikin ok, mutta sitten oma huono sijoittuminen johti kieltoon putkella ja heti perään väärään putkeen sujahtamisen, Ei oltu todellakaan ainoita, joilla kosahti rata tuossa kohtaa :)
Kiva päivä oli vaikka koko ajan satelikin. Ei onneksi kuitenkaan kaatamalla missään vaiheessa. Hassua on sekin, että nyt sitten yhtäkkiä on onnistuttu tekemään niitä nolliakin. Kolmet kisat käyty ja joka reissulla tehty yks nolla. Vähän on ku plussapisteet, plopplop :D Äärettömän mukavaa vaihtelua hylky- ja pienestäkiinniputkeen :)
6.9.2017
Jotain ihan muuta
Mä oon jumahtanu poikien kanssa harrastamaan pelkästään agilityä, vaikka koiraharrastusjuttuja olis tarjolla vaikka kuinka paljon. Mikään ei vaan tunnu kiinnostavan tarpeeksi itseäni.
Nyt kuitenkin päästiin edulliselle neljän kerran NoseWork- kurssille Sakarin kanssa ja se kyllä on sellaista puuhaa mistä minäkin pidän. Mukavaa ja helppoa treenata kotonakin. Eka kerta kurssista oli viime perjantaina ja Sakari suoritti siellä tehtävät hienosti. Kotona on vähän tehty oikean purkin etsintää ja siinä sivussa harjoiteltu ilmaisua. Hetkellisesti tuntui, että Sakari luuli kyseessä olevan kosketa nenällä purkkia-temppu, mutta nyt alkaa jo oikea hajullinen purkki löytyä helpommin. Ensi perjantaita jo odotan innolla, että päästään harjoittelemaan lisää. Hermanninkin kanssa tehty näitä ja sehän se vasta äkkiä hoksaa, mikä on homman juju. Sakarin kanssa käydään kuitenkin kurssia ja kotitreeneihin saa sitten ipanakin osallistua.
Viime sunnuntaina käytiin Hermannin kanssa Eurassa ihmettelemässä lehmiä laitumella. Tai ei me pelkästään ihmetelty, vaan harjoiteltiin pikkiriikkisen paimennuksen saloja. Tässä kohtaa vois taas todeta, että koira kyllä osaa, mutta ohjaaja on ihan pihalla :) Mahtavaa oli katsella miten ne koiraan sisäänrakennetut ominaisuudet heräävät henkiin siinä samassa kun se laitumelle menee. Koirat pidettiin liinassa, että saatiin samalla pidettyä kontrolli koiraan. Vaikeinta olikin rauhoittaa koira, kun lauma liikkui sopivalla vauhdilla, rauhallisesti, ja hidastaa sopivasti, että liike myös pysyi yllä. Toisella kierroksella sujui vähän paremmin, mutta kyllä siinä riittää erityisesti ohjaajalla opeteltavaa. Kaikkein eniten kuitenkin ihmettelin, että mistä koira voi tietää, että laumaa ei kuulunut tässä harjoitteessa päästää portille, sillä se osasi blokata lehmien reitin sinne todella hienosti. Alustavasti treeneissä oli puhetta, että näitä treenikertoja järjestettäisiin lisää ja me kyllä niin ollaan menossa uudelleen. Oli kivaa!
Tässä vielä muutama kuva paimennustreeneistä
Nyt kuitenkin päästiin edulliselle neljän kerran NoseWork- kurssille Sakarin kanssa ja se kyllä on sellaista puuhaa mistä minäkin pidän. Mukavaa ja helppoa treenata kotonakin. Eka kerta kurssista oli viime perjantaina ja Sakari suoritti siellä tehtävät hienosti. Kotona on vähän tehty oikean purkin etsintää ja siinä sivussa harjoiteltu ilmaisua. Hetkellisesti tuntui, että Sakari luuli kyseessä olevan kosketa nenällä purkkia-temppu, mutta nyt alkaa jo oikea hajullinen purkki löytyä helpommin. Ensi perjantaita jo odotan innolla, että päästään harjoittelemaan lisää. Hermanninkin kanssa tehty näitä ja sehän se vasta äkkiä hoksaa, mikä on homman juju. Sakarin kanssa käydään kuitenkin kurssia ja kotitreeneihin saa sitten ipanakin osallistua.
Viime sunnuntaina käytiin Hermannin kanssa Eurassa ihmettelemässä lehmiä laitumella. Tai ei me pelkästään ihmetelty, vaan harjoiteltiin pikkiriikkisen paimennuksen saloja. Tässä kohtaa vois taas todeta, että koira kyllä osaa, mutta ohjaaja on ihan pihalla :) Mahtavaa oli katsella miten ne koiraan sisäänrakennetut ominaisuudet heräävät henkiin siinä samassa kun se laitumelle menee. Koirat pidettiin liinassa, että saatiin samalla pidettyä kontrolli koiraan. Vaikeinta olikin rauhoittaa koira, kun lauma liikkui sopivalla vauhdilla, rauhallisesti, ja hidastaa sopivasti, että liike myös pysyi yllä. Toisella kierroksella sujui vähän paremmin, mutta kyllä siinä riittää erityisesti ohjaajalla opeteltavaa. Kaikkein eniten kuitenkin ihmettelin, että mistä koira voi tietää, että laumaa ei kuulunut tässä harjoitteessa päästää portille, sillä se osasi blokata lehmien reitin sinne todella hienosti. Alustavasti treeneissä oli puhetta, että näitä treenikertoja järjestettäisiin lisää ja me kyllä niin ollaan menossa uudelleen. Oli kivaa!
Tässä vielä muutama kuva paimennustreeneistä
27.8.2017
Mielentilamuutos
Ohjaajalla. Ja muuten näkyy ja tuntuu kisaradoilla sekä treeneissä.
On se vaan kumma, miten yksi ainoa onnistunut rata ja muutamat onnistuneet treenit kehujen saattelemina, voivat muuttaa tilanteen päälaelleen.
Viime sunnuntaina kisattiin Sastamalassa. ÄSKK:n kisoissa lähes tasan vuosi sitten tehtiin Hermannin kanssa se meidän ensimmäinen kolmosten nolla, silloin oli vain kisapaikkana ELlivuori, kun tänä vuonna kisattiin tutulla Marttilan koulun kentällä. Kolmoset menivät järjestyksessä maksit-medit-
minit, ja koska osallistujia oli niukanlaisesti, tutustuivat medit ja minit rataan yhtäaikaa. Ihan kiva meille, kun oltiin taas ihan minien alkupään lähtijöitä Hermannin kanssa, niin ehdin vähän puuhailla yhdessä ennen suoritusvuoroa.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Arto Laitinen ja hyppärillä aloitettiin.
Alkupäässä rataa hätäilin kepeille viennissä ja koira ensin kakkosväliin. Muuten ihan mahtavan tuntuinen rata, mulla oli mukana irtoava ja varman oloinen Hermanni, joka teki hienosti töitä mun kanssa! Hyvä fiilis ja päivän aloitus vitosella.
Toiselle agiradalle sain sitten mukaani alkuun haahuievan ja muissa ajatuksissa harhailevan otuksen, mutta loppua kohti alkoi oikea tekemisen meininki löytyä. Ilmeisesti jonkun juoksunartun hajut saivat pienen pojan pään pyörälle ensimmäistä kertaa meidän uran aikana. Kanssakisaajilla oli samoja ongelmia myös, joten taisi olla huumaavat tuoksut sillä tytöllä. Tehtiin kuitenkin tulos 10 ja korjailuista kertyi reilu 8 sekuntia yliaikaa. Eikä saatu puomilta virhettä, tämä kuittasi alun haahuilut ja edelleen hyvällä mielellä jatkettiin seuraavalle radalle.
Viimeiselle agiradalle lähti aavistuksen väsähtänyt ohjaaja, mutta niinpä vain tempaistiin NOLLA! Agiradalta! Ja puomikin oli! Voitte kuvitella fiiliksen, se oli hurmioitunut! Ja vielä saman tuomarin radalta, jonka radoilla ei osattu mitään muutama viikko sitten Tampereella.
Tiistaina Elina Rajala tuli meidän hallille kouluttamaan ja sielläkin kulki hyvin. Uusia ajatuksiakin saatiin koulutuksesta sekä kehuja tuli.
Eilen oli Cimillan-kasvattipäivä ja treenattiin Larmun Siljan silmien alla. Kun oli tehty eka veto, kouluttaja kysyi, että onko mulla eri koira vai mitä meille oli tapahtunut, kun yhteistyö oli niin sujuvaa :) Ihan pikkasen leijuin. Ilmeisesti aallonpohjalla käyminen on tuonut tähän. Silja vielä totesi, että hienosti annan koiran tehdä töitä häiritsemättä sitä ja luotan siihen. Ohjaan kuulemma silleen lempeen näkösesti <3
Meillä kulkee nyt ja mä nautin tästä suunnattomasti.
Niin ja puomin alastulotkin on onnistuneet treeneissäkin nyt hienosti!
On se vaan kumma, miten yksi ainoa onnistunut rata ja muutamat onnistuneet treenit kehujen saattelemina, voivat muuttaa tilanteen päälaelleen.
Viime sunnuntaina kisattiin Sastamalassa. ÄSKK:n kisoissa lähes tasan vuosi sitten tehtiin Hermannin kanssa se meidän ensimmäinen kolmosten nolla, silloin oli vain kisapaikkana ELlivuori, kun tänä vuonna kisattiin tutulla Marttilan koulun kentällä. Kolmoset menivät järjestyksessä maksit-medit-
minit, ja koska osallistujia oli niukanlaisesti, tutustuivat medit ja minit rataan yhtäaikaa. Ihan kiva meille, kun oltiin taas ihan minien alkupään lähtijöitä Hermannin kanssa, niin ehdin vähän puuhailla yhdessä ennen suoritusvuoroa.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Arto Laitinen ja hyppärillä aloitettiin.
Alkupäässä rataa hätäilin kepeille viennissä ja koira ensin kakkosväliin. Muuten ihan mahtavan tuntuinen rata, mulla oli mukana irtoava ja varman oloinen Hermanni, joka teki hienosti töitä mun kanssa! Hyvä fiilis ja päivän aloitus vitosella.
Toiselle agiradalle sain sitten mukaani alkuun haahuievan ja muissa ajatuksissa harhailevan otuksen, mutta loppua kohti alkoi oikea tekemisen meininki löytyä. Ilmeisesti jonkun juoksunartun hajut saivat pienen pojan pään pyörälle ensimmäistä kertaa meidän uran aikana. Kanssakisaajilla oli samoja ongelmia myös, joten taisi olla huumaavat tuoksut sillä tytöllä. Tehtiin kuitenkin tulos 10 ja korjailuista kertyi reilu 8 sekuntia yliaikaa. Eikä saatu puomilta virhettä, tämä kuittasi alun haahuilut ja edelleen hyvällä mielellä jatkettiin seuraavalle radalle.
Viimeiselle agiradalle lähti aavistuksen väsähtänyt ohjaaja, mutta niinpä vain tempaistiin NOLLA! Agiradalta! Ja puomikin oli! Voitte kuvitella fiiliksen, se oli hurmioitunut! Ja vielä saman tuomarin radalta, jonka radoilla ei osattu mitään muutama viikko sitten Tampereella.
Tiistaina Elina Rajala tuli meidän hallille kouluttamaan ja sielläkin kulki hyvin. Uusia ajatuksiakin saatiin koulutuksesta sekä kehuja tuli.
Eilen oli Cimillan-kasvattipäivä ja treenattiin Larmun Siljan silmien alla. Kun oli tehty eka veto, kouluttaja kysyi, että onko mulla eri koira vai mitä meille oli tapahtunut, kun yhteistyö oli niin sujuvaa :) Ihan pikkasen leijuin. Ilmeisesti aallonpohjalla käyminen on tuonut tähän. Silja vielä totesi, että hienosti annan koiran tehdä töitä häiritsemättä sitä ja luotan siihen. Ohjaan kuulemma silleen lempeen näkösesti <3
Meillä kulkee nyt ja mä nautin tästä suunnattomasti.
Niin ja puomin alastulotkin on onnistuneet treeneissäkin nyt hienosti!
19.8.2017
Ilon kautta
Viime sunnuntaina suunnattiin Tampereelle, koska Takut järjestivät kisat, joissa osallistumismaksu oli vain 8€/startti. Ilmoitin molemmat pojat molempiin startteihin, kun kerran halvalla päästiin.
Tuomarina oli Anne Viitanen. Tykkäsin radoista. (Nykyään kyllä jo monenlaiset radat tuntuu musta kivoilta) Nämä oli semmoset jouhevan oloiset, mutta tarkkanakin sai olla.
Ensin oli Sakarin vuoro ja lähtöpaikka toisena. Luimukorva-aksaa nähtiin jälleen ja äijä oli ihan liekeissä, kun pääsi radoille :) Se Sakarin kanssa onkin kivointa, kun se riemu näkyy naamasta. Puomin jälkeen oletin liikaa jätkän hakeutuvan itsekseen pituudelle, mutta lähtikin mun liikkeen mukana kaartumaan ohi ja hyppäs sitte suraavana olleen hypyn, joten hyl. Loppurata ok.
Hermanni lähti luokan viimeisenä, mutta koska koiria oli vain parisenkymmentä, ei odottelua juurikaan tullut. Vetäistiin hieno pätkä! Oltiin samalla radalla koko matka ja se tuntui ihan älyttömän hyvältä. Nollaa ei kuitenkaan tehty, kun Hermanni loikkasi puomin alastulon. Tästäkin huomimatta mä lievästi leijuin, kun onnistuttiin muuten niin hyvin :) Yks persjättö oli kamalan myöhässä ja Hermanni ajautui parhaalta linjalta pois, mutta ei saanut siitä virhettä kuitenkaan. Kaiken kukkuraksi sijoituttiin meidän vitosella toiseksi! Ei ihan kovin usein kolmosissa moista tapahdu, yleensäkään vitosilla ei juuri palkintosijoille pääse, joten tyytyväinen saa olla.
Toka rata oli hyppäri.
Sakari nakutteli perusvarman puhtaan radan, mutta vähän tuli yliaikaa (0,84 s) Tämä riitti kuitenkin kolmanteen sijaan.
Hermannilla tippui yksi rima ja yhden kiellon arvoisesti jäi miettimään yhtä hyppyä, vähän siinä harrastettiin yimääräistä pyörimistä, joten myös 0,02s yliaikaa.
Tyytyväinen molempiin poikiin ja olipas kerrassaan kivaa! Niin se yksi nolla vaan voi saada oman pääkopan ajatuset uusille urille. Nyt on taas luottoa omaan osaamiseen. Tiistaina saatiin Teron treeneissä sille vielä lisävahvistusta, kun treenien päätteeksi vetäistiin rata nollana läpi, vaikka mä olin jo ihan piipussa. Nää ohjatut treenit tulee kyllä tarpeeseen ja kiva oli kuulla että meille ei tarvinnut antaa kotiläksyjä lainkaan :)
Tuomarina oli Anne Viitanen. Tykkäsin radoista. (Nykyään kyllä jo monenlaiset radat tuntuu musta kivoilta) Nämä oli semmoset jouhevan oloiset, mutta tarkkanakin sai olla.
Ensin oli Sakarin vuoro ja lähtöpaikka toisena. Luimukorva-aksaa nähtiin jälleen ja äijä oli ihan liekeissä, kun pääsi radoille :) Se Sakarin kanssa onkin kivointa, kun se riemu näkyy naamasta. Puomin jälkeen oletin liikaa jätkän hakeutuvan itsekseen pituudelle, mutta lähtikin mun liikkeen mukana kaartumaan ohi ja hyppäs sitte suraavana olleen hypyn, joten hyl. Loppurata ok.
Hermanni lähti luokan viimeisenä, mutta koska koiria oli vain parisenkymmentä, ei odottelua juurikaan tullut. Vetäistiin hieno pätkä! Oltiin samalla radalla koko matka ja se tuntui ihan älyttömän hyvältä. Nollaa ei kuitenkaan tehty, kun Hermanni loikkasi puomin alastulon. Tästäkin huomimatta mä lievästi leijuin, kun onnistuttiin muuten niin hyvin :) Yks persjättö oli kamalan myöhässä ja Hermanni ajautui parhaalta linjalta pois, mutta ei saanut siitä virhettä kuitenkaan. Kaiken kukkuraksi sijoituttiin meidän vitosella toiseksi! Ei ihan kovin usein kolmosissa moista tapahdu, yleensäkään vitosilla ei juuri palkintosijoille pääse, joten tyytyväinen saa olla.
Toka rata oli hyppäri.
Sakari nakutteli perusvarman puhtaan radan, mutta vähän tuli yliaikaa (0,84 s) Tämä riitti kuitenkin kolmanteen sijaan.
Hermannilla tippui yksi rima ja yhden kiellon arvoisesti jäi miettimään yhtä hyppyä, vähän siinä harrastettiin yimääräistä pyörimistä, joten myös 0,02s yliaikaa.
Tyytyväinen molempiin poikiin ja olipas kerrassaan kivaa! Niin se yksi nolla vaan voi saada oman pääkopan ajatuset uusille urille. Nyt on taas luottoa omaan osaamiseen. Tiistaina saatiin Teron treeneissä sille vielä lisävahvistusta, kun treenien päätteeksi vetäistiin rata nollana läpi, vaikka mä olin jo ihan piipussa. Nää ohjatut treenit tulee kyllä tarpeeseen ja kiva oli kuulla että meille ei tarvinnut antaa kotiläksyjä lainkaan :)
6.8.2017
Pohjamudista aallonharjalle
Viime viikonloppuna käytiin kisaamassa kolme starttia Tamskin hallilla. Siellä tuntui, että mun ja Hermannin yhteistyö vaan huononee ja huononee startti startilta. Radat oli kyllä vaikeahkoja ja niillä oli paljon ansaesteitä, mutta jotenkaan ei oltu yhtään samalla aaltopituudella. Hallissa häiriökin on isompaa kuin ulkona, meteliä on enemmän ja kaikki enemmän iholla. Mutta silti, mulla on ollu isot odotukset siihen, että löydetään se yhteinen sävel ja kokemuksen kautta aletaan lukea toisiamme ja homma toimisi. Nämä kisat osoitti kyllä kaikkea muuta... Uhosin jo, että elokuu vielä kisataan ja jos yhtään nollaa ei tule, niin siirrytään määrittelemättömälle tauolle. Kisaaminen pakkonollapeikko harteilla on kauhean raskasta. Eikä se koirallekaan tuo sitä varmuutta mitä se kaipaa, jos mä en osaa nauttia meidän tekemisestä, vaan pakolla yritän tehdä virheettömiä ratoja. Kaikilla radoilla on ollut aina jotain hyvääkin, mutta sitten se yks pienikin virhe vie kaiken ilon... Ihan väärä asenne! Ja vaikka sen tiedostaa, niin se rennosti radalle lähteminen vaikeutuu startti startilta. Siksi aattelin, että jos ei saada mun päätä kuntoon, niin parempi vaan treenata, koska siellä sitä mielihyvää ja onnistumisen iloa kyllä saadaan.
Tässä Tampereen radat.
Tiistaina meillä alkoi omalla hallilla Strömbergin Teron treenit, jotka on joka toinen viikko. Tähän säännölliseen ohjattuun treeniin meillä on iso tarve. Ei olla treenattu kenenkään silmien alla juurikaan, koska oma jalka on kipuillut ja on treenattu silloin tällöin valmennuksissa ja omatoimisesti silloin kun jalka on antanut myöten. Nyt tuntuisi jalkavaivat hellittäneen, joten uskalsin ottaa meille paikan Teron treeneihin.
Treenin aiheena oli takaaohjaus, jotta Tero näkee paremmin koirien estehakuisuuden. Tero ei siis aiemmin ole meillä kouluttanut, toki joitain seuramme jäseniä on ollut hänen valmennuksessa muualla. Tämä olikin hauska treeni, kun itsekin piti miettiä että antaa koiralle tilaa edetä itse, eikä yrittää olla edellä. Hermannille hyvä treeni, joka antoi sille lisää luottamusta. Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi) että mä ohjasin takaa, tehtiin hyvää yhteistyötä ja rata sujui oikein mallikkaasti. Jäi hyvä fiilis, mikä tuli kyllä niin oikeaan saumaan, kuin vain voi.
Eilen lauantaina oli sitten Satakunnan Piirinmestaruuskisojen vuoro. Meidän seuralaisia osallistui iso joukko ja kisapaikalla oli todella kiva tunnelma.
Aamulla aloitettiin hyppyradalla. Mulla oli molemmat pojat tietenkin mukana ja Sakari starttasi alkupäässä ja Hermanni sitten loppupäässä.
Sakarille tulokseksi 5, kun meni kepeille oikein, mutta jatkoikin siitä sitten läpi. Ihana luimukorvamenininki oli taas. Sakarin ilme radalla on kyllä maailman hellyttävin, kun sen iloinen kisafiilis näkyy niin hyvin :D
Sitten Hermannin vuoro. Vaihdoin kepeille menoon suunnitelmaa ja sehän toimi. Nyt mentiinkin sitten hienosti yhdessä koko muukin rata, eikä siellä tapahtunut YHTÄÄN virhettä!! Me tehtiin NOLLA!!! Huikee fiilis. Hermanniin tehoaa siis lopettamisella uhkailu :D
Sitten kun olin odottamassa vessajonossa, kuulin kun vieressä toimineet toimistohenkilöt alkoivat puhua kenelle serti menee... Kisan voitti seurastamme Sonja ja Aida, mutta he eivät vielä saaneet vastaanottaa sertiä. Sitten sanottiin meidän kisanumero... Me tultiin toisiksi ja Set-H siirtyi MEILLE!! Huhhuh! Eka hyppysertikin siis plakkarissa, voitte kuvitella tunnelmat :) Tänä vuonna on tehty kaks nollaa, mutta molemmilla on sitten ansaittu sertikin...
Agilityrata oli hyppäriä haastavampi.
Heti eka rima tippui. Sitte mentiin hetki hyvin, mutta sitten kepeillä tuli virhe, kun aloin korjaamaan, ihmeteltiin hetki öttiäisiä ja korjasin väärin. Puomin jälkeen Sakari livahti vielä väärään päähän putkea, joten tuplahylky. Mutta toinen oli kyllä niin täpinöissään kun pääsi kisamaan :)
Hermannin vuoro. Kepeille asti selvittiin puhtaasti, mutta siinä aloituksessa virhe. Lisäksi loikkasi puomin kontaktin, kun vedätin tarkoituksella voimakkaasti sivulle, ettei mene putken väärään päähän. Kympillä maalissa, tehtiin tulos, upeeta!
Yhteistuloksissa Hermanni oli 8./30. Ei huono ollenkaan, kun miettii tätä kautta taaksepäin :)
Vielä oli vuorossa joukkuekisa. Satakunnan alueella ei ole mun aikana joukkuekisaa piirinmestaruuksissa järjestetty, mutta tänä vuonna oli. Meidän seuralta oli kaksi minijoukkuetta, yksi medi- ja yksi maksijoukkue. Meidän pikkuinen seura sai siis joukkueen kaikkiin säkäluokkiin :)
Minijoukkueitten kokoonpanoa jouduttiin kyllä säätämään edellisenä päivänä, kun oltiin luettu säännöt huolimattomasti... Kiitos WeCan kisajärjestäjille, että lopulta päästiin kuitenkin kaikki kisaamaan, kun Miia ja minä muodostettiin se toinen joukkue ja loput osallistujamme olivat toisessa. Kisa käytiin niin, että joukkueen osallistujat menivät peräperää. Kiivan Kaavan joukkueessa mentiin siis Skari ja mä, Miia ja Nipsu, Hermanni ja mä, Miia ja Stella.
Sakari paineli menemään nollana keinulle saakka, mistä tuli ohi, kun mä oletin että se bongaa senkin matkalle. Melkein livahti seuraavana olleen putken väärään päähänkin, mutta sain pelastettu ja tulokseksi siis kieltovitonen. Miia ja Nipsu juoksivat nollan, kuten mä ja Hermannikin :D. Stellan nolla oli liki, mutta muurin palikka putosi...
Oltiin ottamassa meidän seuran porukasta yhteiskuvaa, kun alettiin tuloksia luetella. Mä olin kuulevinani että oltais Miian kanssa toisia, mutta kyllä se täyty pari kertaa kydä tarkistamassa, ennen kuin uskottiin :D Totta se kuitenkin oli, tuloksella 5 voitettiin joukkuepiirinmestaruusHOPEAA! Huimaa! Nyt kun saatiin huikeen upeesti kulkeneet kisat alle, niin ehkäpä se lukko omassa päässä aukeais ja uskallan luottaa mun ja Hermannin yhdessä tekemiseen <3! Tässä vielä poikien joukkueradat ja muutama kuva päivän sankareista <3
Tässä Tampereen radat.
Tiistaina meillä alkoi omalla hallilla Strömbergin Teron treenit, jotka on joka toinen viikko. Tähän säännölliseen ohjattuun treeniin meillä on iso tarve. Ei olla treenattu kenenkään silmien alla juurikaan, koska oma jalka on kipuillut ja on treenattu silloin tällöin valmennuksissa ja omatoimisesti silloin kun jalka on antanut myöten. Nyt tuntuisi jalkavaivat hellittäneen, joten uskalsin ottaa meille paikan Teron treeneihin.
Treenin aiheena oli takaaohjaus, jotta Tero näkee paremmin koirien estehakuisuuden. Tero ei siis aiemmin ole meillä kouluttanut, toki joitain seuramme jäseniä on ollut hänen valmennuksessa muualla. Tämä olikin hauska treeni, kun itsekin piti miettiä että antaa koiralle tilaa edetä itse, eikä yrittää olla edellä. Hermannille hyvä treeni, joka antoi sille lisää luottamusta. Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi) että mä ohjasin takaa, tehtiin hyvää yhteistyötä ja rata sujui oikein mallikkaasti. Jäi hyvä fiilis, mikä tuli kyllä niin oikeaan saumaan, kuin vain voi.
Eilen lauantaina oli sitten Satakunnan Piirinmestaruuskisojen vuoro. Meidän seuralaisia osallistui iso joukko ja kisapaikalla oli todella kiva tunnelma.
Aamulla aloitettiin hyppyradalla. Mulla oli molemmat pojat tietenkin mukana ja Sakari starttasi alkupäässä ja Hermanni sitten loppupäässä.
Sakarille tulokseksi 5, kun meni kepeille oikein, mutta jatkoikin siitä sitten läpi. Ihana luimukorvamenininki oli taas. Sakarin ilme radalla on kyllä maailman hellyttävin, kun sen iloinen kisafiilis näkyy niin hyvin :D
Sitten Hermannin vuoro. Vaihdoin kepeille menoon suunnitelmaa ja sehän toimi. Nyt mentiinkin sitten hienosti yhdessä koko muukin rata, eikä siellä tapahtunut YHTÄÄN virhettä!! Me tehtiin NOLLA!!! Huikee fiilis. Hermanniin tehoaa siis lopettamisella uhkailu :D
Sitten kun olin odottamassa vessajonossa, kuulin kun vieressä toimineet toimistohenkilöt alkoivat puhua kenelle serti menee... Kisan voitti seurastamme Sonja ja Aida, mutta he eivät vielä saaneet vastaanottaa sertiä. Sitten sanottiin meidän kisanumero... Me tultiin toisiksi ja Set-H siirtyi MEILLE!! Huhhuh! Eka hyppysertikin siis plakkarissa, voitte kuvitella tunnelmat :) Tänä vuonna on tehty kaks nollaa, mutta molemmilla on sitten ansaittu sertikin...
Agilityrata oli hyppäriä haastavampi.
Heti eka rima tippui. Sitte mentiin hetki hyvin, mutta sitten kepeillä tuli virhe, kun aloin korjaamaan, ihmeteltiin hetki öttiäisiä ja korjasin väärin. Puomin jälkeen Sakari livahti vielä väärään päähän putkea, joten tuplahylky. Mutta toinen oli kyllä niin täpinöissään kun pääsi kisamaan :)
Hermannin vuoro. Kepeille asti selvittiin puhtaasti, mutta siinä aloituksessa virhe. Lisäksi loikkasi puomin kontaktin, kun vedätin tarkoituksella voimakkaasti sivulle, ettei mene putken väärään päähän. Kympillä maalissa, tehtiin tulos, upeeta!
Yhteistuloksissa Hermanni oli 8./30. Ei huono ollenkaan, kun miettii tätä kautta taaksepäin :)
Vielä oli vuorossa joukkuekisa. Satakunnan alueella ei ole mun aikana joukkuekisaa piirinmestaruuksissa järjestetty, mutta tänä vuonna oli. Meidän seuralta oli kaksi minijoukkuetta, yksi medi- ja yksi maksijoukkue. Meidän pikkuinen seura sai siis joukkueen kaikkiin säkäluokkiin :)
Minijoukkueitten kokoonpanoa jouduttiin kyllä säätämään edellisenä päivänä, kun oltiin luettu säännöt huolimattomasti... Kiitos WeCan kisajärjestäjille, että lopulta päästiin kuitenkin kaikki kisaamaan, kun Miia ja minä muodostettiin se toinen joukkue ja loput osallistujamme olivat toisessa. Kisa käytiin niin, että joukkueen osallistujat menivät peräperää. Kiivan Kaavan joukkueessa mentiin siis Skari ja mä, Miia ja Nipsu, Hermanni ja mä, Miia ja Stella.
Sakari paineli menemään nollana keinulle saakka, mistä tuli ohi, kun mä oletin että se bongaa senkin matkalle. Melkein livahti seuraavana olleen putken väärään päähänkin, mutta sain pelastettu ja tulokseksi siis kieltovitonen. Miia ja Nipsu juoksivat nollan, kuten mä ja Hermannikin :D. Stellan nolla oli liki, mutta muurin palikka putosi...
Oltiin ottamassa meidän seuran porukasta yhteiskuvaa, kun alettiin tuloksia luetella. Mä olin kuulevinani että oltais Miian kanssa toisia, mutta kyllä se täyty pari kertaa kydä tarkistamassa, ennen kuin uskottiin :D Totta se kuitenkin oli, tuloksella 5 voitettiin joukkuepiirinmestaruusHOPEAA! Huimaa! Nyt kun saatiin huikeen upeesti kulkeneet kisat alle, niin ehkäpä se lukko omassa päässä aukeais ja uskallan luottaa mun ja Hermannin yhdessä tekemiseen <3! Tässä vielä poikien joukkueradat ja muutama kuva päivän sankareista <3
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)