Pohjamudista aallonharjalle

Viime viikonloppuna käytiin kisaamassa kolme starttia Tamskin hallilla. Siellä tuntui, että mun ja Hermannin yhteistyö vaan huononee ja huononee startti startilta. Radat oli kyllä vaikeahkoja ja niillä oli paljon ansaesteitä, mutta jotenkaan ei oltu yhtään samalla aaltopituudella. Hallissa häiriökin on isompaa kuin ulkona, meteliä on enemmän ja kaikki enemmän iholla. Mutta silti, mulla on ollu isot odotukset siihen, että löydetään se yhteinen sävel ja kokemuksen kautta aletaan lukea toisiamme ja homma toimisi. Nämä kisat osoitti kyllä kaikkea muuta... Uhosin jo, että elokuu vielä kisataan ja jos yhtään nollaa ei tule, niin siirrytään määrittelemättömälle tauolle. Kisaaminen pakkonollapeikko harteilla on kauhean raskasta. Eikä se koirallekaan tuo sitä varmuutta mitä se kaipaa, jos mä en osaa nauttia meidän tekemisestä, vaan pakolla yritän tehdä virheettömiä ratoja. Kaikilla radoilla on ollut aina jotain hyvääkin, mutta sitten se yks pienikin virhe vie kaiken ilon... Ihan väärä asenne! Ja vaikka sen tiedostaa, niin se rennosti radalle lähteminen vaikeutuu startti startilta. Siksi aattelin, että jos ei saada mun päätä kuntoon, niin parempi vaan treenata, koska siellä sitä mielihyvää ja onnistumisen iloa kyllä saadaan.
Tässä Tampereen radat.







Tiistaina meillä alkoi omalla hallilla Strömbergin Teron treenit, jotka on joka toinen viikko. Tähän säännölliseen ohjattuun treeniin meillä on iso tarve. Ei olla treenattu kenenkään silmien alla juurikaan, koska oma jalka on kipuillut ja on treenattu silloin tällöin valmennuksissa ja omatoimisesti silloin kun jalka on antanut myöten. Nyt tuntuisi jalkavaivat hellittäneen, joten uskalsin ottaa meille paikan Teron treeneihin.
Treenin aiheena oli takaaohjaus, jotta Tero näkee paremmin koirien estehakuisuuden. Tero ei siis aiemmin ole meillä kouluttanut, toki joitain seuramme jäseniä on ollut hänen valmennuksessa muualla. Tämä olikin hauska treeni, kun itsekin piti miettiä että antaa koiralle tilaa edetä itse, eikä yrittää olla edellä. Hermannille hyvä treeni, joka antoi sille lisää luottamusta. Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi) että mä ohjasin takaa, tehtiin hyvää yhteistyötä ja rata sujui oikein mallikkaasti. Jäi hyvä fiilis, mikä tuli kyllä niin oikeaan saumaan, kuin vain voi.

Eilen lauantaina oli sitten Satakunnan Piirinmestaruuskisojen vuoro. Meidän seuralaisia osallistui iso joukko ja kisapaikalla oli todella kiva tunnelma.
Aamulla aloitettiin hyppyradalla. Mulla oli molemmat pojat tietenkin mukana ja Sakari starttasi alkupäässä ja Hermanni sitten loppupäässä.
Sakarille tulokseksi 5, kun meni kepeille oikein, mutta jatkoikin siitä sitten läpi. Ihana luimukorvamenininki oli taas. Sakarin ilme radalla on kyllä maailman hellyttävin, kun sen iloinen kisafiilis näkyy niin hyvin :D



Sitten Hermannin vuoro. Vaihdoin kepeille menoon suunnitelmaa ja sehän toimi. Nyt mentiinkin sitten hienosti yhdessä koko muukin rata, eikä siellä tapahtunut YHTÄÄN virhettä!! Me tehtiin NOLLA!!! Huikee fiilis. Hermanniin tehoaa siis lopettamisella uhkailu :D
Sitten kun olin odottamassa vessajonossa, kuulin kun vieressä toimineet toimistohenkilöt alkoivat puhua kenelle serti menee... Kisan voitti seurastamme Sonja ja Aida, mutta he eivät vielä saaneet vastaanottaa sertiä. Sitten sanottiin meidän kisanumero... Me tultiin toisiksi ja Set-H siirtyi MEILLE!! Huhhuh! Eka hyppysertikin siis plakkarissa, voitte kuvitella tunnelmat :) Tänä vuonna on tehty kaks nollaa, mutta molemmilla on sitten ansaittu sertikin...



Agilityrata oli hyppäriä haastavampi.
Heti eka rima tippui. Sitte mentiin hetki hyvin, mutta sitten kepeillä tuli virhe, kun aloin korjaamaan, ihmeteltiin hetki öttiäisiä ja korjasin väärin. Puomin jälkeen Sakari livahti vielä väärään päähän putkea, joten tuplahylky. Mutta toinen oli kyllä niin täpinöissään kun pääsi kisamaan :)



Hermannin vuoro. Kepeille asti selvittiin puhtaasti, mutta siinä aloituksessa virhe. Lisäksi loikkasi puomin kontaktin, kun vedätin tarkoituksella voimakkaasti sivulle, ettei mene putken väärään päähän. Kympillä maalissa, tehtiin tulos, upeeta!



Yhteistuloksissa Hermanni oli 8./30. Ei huono ollenkaan, kun miettii tätä kautta taaksepäin :)

Vielä oli vuorossa joukkuekisa. Satakunnan alueella ei ole mun aikana joukkuekisaa piirinmestaruuksissa järjestetty, mutta tänä vuonna oli. Meidän seuralta oli kaksi minijoukkuetta, yksi medi- ja yksi maksijoukkue. Meidän pikkuinen seura sai siis joukkueen kaikkiin säkäluokkiin :)
Minijoukkueitten kokoonpanoa jouduttiin kyllä säätämään edellisenä päivänä, kun oltiin luettu säännöt huolimattomasti... Kiitos WeCan kisajärjestäjille, että lopulta päästiin kuitenkin kaikki kisaamaan, kun Miia ja minä muodostettiin se toinen joukkue ja loput osallistujamme olivat toisessa. Kisa käytiin niin, että joukkueen osallistujat menivät peräperää. Kiivan Kaavan joukkueessa mentiin siis Skari ja mä, Miia ja Nipsu, Hermanni ja mä, Miia ja Stella.

Sakari paineli menemään nollana keinulle saakka, mistä tuli ohi, kun mä oletin että se bongaa senkin matkalle. Melkein livahti seuraavana olleen putken väärään päähänkin, mutta sain pelastettu ja tulokseksi siis kieltovitonen. Miia ja Nipsu juoksivat nollan, kuten mä ja Hermannikin :D. Stellan nolla oli liki, mutta muurin palikka putosi...
Oltiin ottamassa meidän seuran porukasta yhteiskuvaa, kun alettiin tuloksia luetella. Mä olin kuulevinani että oltais Miian kanssa toisia, mutta kyllä se täyty pari kertaa kydä tarkistamassa, ennen kuin uskottiin :D Totta se kuitenkin oli, tuloksella 5 voitettiin joukkuepiirinmestaruusHOPEAA! Huimaa! Nyt kun saatiin huikeen upeesti kulkeneet kisat alle, niin ehkäpä se lukko omassa päässä aukeais ja uskallan luottaa mun ja Hermannin yhdessä tekemiseen <3! Tässä vielä poikien joukkueradat ja muutama kuva päivän sankareista <3