Hidastuttena*

Jotenkin tuntuu, että oma ajanlasku on muuttunut muotoon niin ja niin monta päivää/viikkoa leikkauksesta. Olgan onnettomuus oli sellainen pysähdys elämässä, vaikka mitään kiireistä elämää ei eletty ennenkään. Jos siihen saakka elimme yksinkertaista slowlifeä niin tahti on hidastunut entisestään. Omaan kotiin pääsyynkin on vielä matkaa. Paraneminen etenee kyllä hyvin.
Maanantaina 23. päivä Olgalla kävi hieroja, ja olin yllättynyt kun mitään järkkyjä jumeja ei löytynyt. Kipeän puolen lapa ja Olgan muutenkin ensimmäisenä oireileva lanteen alue olivat pahimmat, mutta eivät missään totaalijuntturassa kuitenkaan. Hyvä niin! Ja hieroja kiitteli Olgaa siitä, kuinka helppo käsiteltävä se oli. Olgahan on ollut mm. opetuskoirana koirahierojaopiskelijoille useammankin kerran. Torstaina annettiin viimeksi kipulääkettä, tarkkaillaan, jos se sitä vielä jossain vaiheessa tarvitsee, mutta kovin kipeältä Olga ei ole vaikuttanut.
Eilen laajennettiin ulkoilualuetta pihapiiristä ja käveltiin hissukseen pienen pieni lenkki tiellä. Olga oli silminnähden onnellinen, kun pääsi "lenkille". Tänään käytiin myös ja kuvasin pätkän videolle kävelyn sujumisesta. .


Häntää ei Olga enää käytä tasapainoa tuomaan niin paljon kuin aiemmin. Ontumista on vielä luonnollisestikin. Mittasin tänään, että kipeä jalka on kuusi senttiä tervettä ohuempi.

Taina lähetti Olgalle hienon pöllön, joka sanoo uhuu-hu uhuu :)



Tässä vielä kuvat haava-alueesta tältä päivältä.





Sakarin kanssa on lenkkeilty lähinnä metsässä ja valmistauduttu henkisesti ensi viikonloppuna oleviin Kuopion kisoihin. Pakkasta on ollut sen verran, että varsinaiset agilitytreenit ovat jääneet vähemmälle. Eilen tosin käytiin ottamassa reenit Miian opastuksella. Mua Miia juoksutti kunnolla, mutta oli ilo huomata, että mähän jopa juoksin :) ja kahden koiran kanssa. Hipunkin kanssa nimittäin vetäistiin samat pätkät, kun Hippu osallistuu Kuopiossa hyppyradalle mun kanssa. Siitä tulee hauskaa, en nimittäin muista, koska olisin ennen eilistä Hipun kanssa edes treenannut...

Laitetaanpa tähän muutama kuvanen meidän metsälenkin varrelta. Seuraava päivitys varmaankin sitten taas kisakuulumisten merkeissä.











* Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä; pikkutyttönä on tullut moinen kuulemma tokaistua, kun on näytetty telkkarissa jotain hidastettuna :)

Valoa kohti

Olgan toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Se varaa jalalle ja käyttää sitä jo aika paljon pissakäynneillä, leikkauksesta on kuitenkin vasta puolitoista viikkoa. Välissä käy mielessä, että käyttääkö se sitä liikaakin, mutta eipä sitä oikein muuten voi estää, kuin pitämällä tiukassa hihnassa sen mitä ulkona ollaan. Pää taitaa olla Olgalla nyt se, joka on eniten hoidon tarpeessa. Kyllähän se on tylsää kun ei mihinkään pääse. Tikit otettiin tänään pois ja haava on parantunut hyvin. Karvakin on alkanut kasvaa ja on nyt n. puolisenttistä. Antibioottikuuri loppui myös aamulla. Kaiken kaikkiaan hyvältä näyttää.
Oma elämä on vähän sellaisessa off-tilassa, kun asutaan koko porukka mummulassa ja kotona käyn vain tarkistamassa postit, mutta eiköhän sekin siitä ajan kanssa.

Haava ennen tikkien poistoa




Ovi on päinvastaisessa suunnassa :)


Sakarin kanssa käytiin viikko sitten Lempäälässä kisailemassa kaksi starttia. Eka radalla mentiin molemmat omia teitämme, ohjaus unohtui ja se kostautui sitten hylkynä, kun koira meni omille teilleen. Sakari ei karkaa, mutta tuli vähän oma rata :) . Hauskaa oli silti. Tällä radalla puomi huojui koirien alla puolelta toiselle sivusuunnassa, hetken jo luulin, että Sakari hyppää pois kesken kaiken, mutta tuli se sen sitten loppuun saakka.
Se kostautui sitten toisella radalla. Alun takaakierto meni hyvin ja sain ohjattua sen tiukasti. Keinulle saakka tehtiin hyvää rataa, mutta siinä Sakariin iski epäilys ja se hyppäsi kesken pois. Korjattiin ja sitten kuonon edestä ohjaten se suoritti sen loppuun. Väliin taas hyvää pätkää ja puomista tuli ohi, ohjasin vähän löysästi ja edellisen radan jälkeen puomi ei ehkä ollut se vetävin este. kahden kiellon korjailuihin meni myös aikaa ja ihanneaika ylittyi vähän vajaa kymmenen sekuntia. Ja siis 10 virhettä. Seuraavissa kisoissa sitten taas tsempataan.

Eilen oltiin Huittisen Annen valmennuksessa ja hyvät treenit oli. Paljon taas mietittävää, mutta muutamia onnistuneita pätkiäkin saatiin aikaan. Ratana oli 31 esteen rata. (Klikkaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi)

Tehtiin se pätkissä ensin esteelle 20 saakka, ja pienen tauon jälkeen tehtiin loppurata. Alun esteet saatiin toimimaan muutaman yrityksen jälkeen. Ohjasin sen sisäradan puolelta päällejuoksuna kakkoselle. Seiska-putken ja kasi-muurin tein leijeröiden ja se toimi vallan mahtavasti! Ysi-putkeen Sakari myös irtosi hyvin. Kympille vienti ja siellä tiukka käännös meinasi olla vaikea. Sekin saatiin sitten hinkkauksen jälkeen toimimaan. Putkille mentiin hyvin ja kun muisti mopo-ohjauksen 14-hypylle ja se sitten takaaleikaten niin hyvä tuli. Aan jälkeinen hyppy tuotti päänvaivaa, että miten sinne parhaiten pääsee ja miten saa ne kuuluisat sekunnit kellosta pois. Sitä pitää vielä harjoitella omissakin treeneissä.
Loppupuoliskolla tehtiin taas aivan upea leijeröinti puomilla (22), muuri jäi siis väliin. Ja miten hyvin Sakari haki putken 23. Ainakin irtoaminen toimii meillä hyvin! Sakari ei roiku kintuissa tai kädessä, mutta on silti kuulolla! Hypyltä 24 tiukka käännös juuri edellisenä olleeseen putkeen ja taas leijeröitiin muuri. Toimi, kun en lähtenyt liian lujaa karkuun, vaan ojhjasin puomille kuitenkin. Sitten jo unohdin radan ja hetken pähkäilyn jälkeen päästiin loppurata hienosti maaliin. Hyvä fiilis jäi, vaikka paljon on vielä parannettavaakin. Ja nyt aletaan hakea draivia ja tappomeininkiä radalle leluilla leikkimällä. Ei Sakari hidas ole, mutta potentiaalia kuulemma löytyy vielä lisääkin.

Toipilas

Leikkaus oli eilen ja meni hyvin. Eilinen oli kyllä pitkä ja pelottava päivä, kunnes viiden maissa Ventelä soitti ja kertoi kaiken menneen hyvin. Eturistiside oli ollut täysin poikki ja takakierukka oli myös rikki, nyt ristiside on korjattu ja vaurioitunut kohta kierukasta poistettu. Leikkaukseen päästiin loppujen lopuksi sen verran nopeasti, että nivelrikkomuutoksia ei ollut ehtinyt tulla. Onneksi!
Tästä sitten pikkuhiljaa edetään eteenpäin, pari ensimmäistä viikkoa pidetään levossa ja tiukassa kontrollissa asioilla käytettäessä. Sen jälkeen kuukausi vielä lepoa ja kevyttä polven jumppaamista, jonka jälkeen palaillaan pikkuhiljaa normaaliin liikuntaan 1-2 kk:n kuluessa. Vaikka toipumiseen menee vielä aikaa, olen kuitenkin toiveikas, että jalka tulee kuntoon. Ventelän mukaan se on mahdollista ja hän ei yleensä turhaa toivoa anna.

Tavoitteet 2012

Ensimmäinen, suurin ja tärkein on saada Olgalle toimiva jalka!

Sen jälkeen tavoitellaan Sakarin nousemista kolmosluokkaan, haaveillaan siitä, että voitais osallistua piirinmestaruuskisoihin.

Ja toivoisin myös, että löydettäis meille uusi koti. Sellainen jota pystyttäis näillä mun tuloilla ylläpitämään. Tällä hetkellä harmittaa ihan suunnattomasti, ettei Olga voi olla kotona hoidettavana noiden lukuisten rappusten takia, enkä mä voi olla sen kanssa vaikka se olisi juuri nyt tarpeen. Ja leikkauksen jälkeen varsinkin.