Saatiin jälleen ikäviä uutisia pari viikkoa sitten, kun Hertankin pennuille kävi huonosti. Seitsemännellä viikolla alkoi vuoto ja Hertalla oli kohtutulehdus. Tällä kertaa ei kuitenkaan enää ollut sikiöitä jäljellä, eikä Herttaa tarvinnut leikata.
Itselleni asia tuotti todellisen tunteiden myllerryksen ja itkettyäkin tuli. Harmitti niin pentujen menetys ja se että annoin Sakarin käyttöön uudelleen. Lulun kohdalla tietenkin luuli, että kyse oli ikävästä sattumasta, mutta kun näin tapahtui toistamiseen, niin todennäköistä on, että vika löytyy Sakarista. Sille onkin tilattuna aika Mäntsälän eläinklinikalle Merja Dahlbomille (joka on erikoistunut lisääntymisongelmiin) marraskuun alkuun. Sperma tutkitaan ja toivon, ettei syyksi osoittaudu mikään sellainen, mikä vaikuttaa Sakarin elämään. Jalostuskäytöstä se tietenkin voidaan jättää pois, vaikka mun haaveena onkin ollut saada Sakarin poika joskus. Se etten koskaan saa pikku-Sakaria on niin paljon pienempi paha siihen verrattuna että Sakarilla todettaisiin joku sen elämää lyhentävä juttu.
Eilen oltiin Marjon valmenuksessa ja vähän tuotti ohjaajalle vaikeuksia lantion käännöt... Saatiin kuitenkin onnistumisiakin aikaan ja tänään lähdettiin hyvillä fiiliksillä kisoihin Lempäälään.
Tuomarina oli ensimmäistä kertaa virallisesti Mäkelän Reetta ja aikas kinkkisiä ratoja hän oli meille minikoirakoille laatinut :) Eka radalla hylkäännyttiin jo esteellä numero neljä, kun en tarpeeksi selvästi ohjannut serpentiinin viimeistä kiemuraa ja Sakari tuli ohi ja kävi läjäyttämässä tassunsa seuraavana olleelle aalle. Radalla oli hankala putki-puomierottelu, niin että putki ja puomi olivat aivan vierekkäin ja putken suu vielä n. metrin puomin alun yli ja puomille oli tarkoitus mennä. Siinä kosahti monen rata, mutta me selvittiin siitä!!! Tein pakkovalssin puomia ennen olleen hypyn jälkeen ja sain Sakarin hienosti puomille. Tällä radalla hylkäyksen arvoisia mokia tuli kuitenkin kolmesti eli nolla ei ollut hilkullakaan.
Tokalla radalla oli vuorossa putki-aa-erottelu, ja Sakari kiipesi aalle putkeen menon sijaan, joten hylky jälleen. Radalla tippui myös yksi rima, joten ei ollut puhdas muutenkaan.
Viimeisenä olleelle hyppärille lähdettiin molemmat jo vähän väsyneinä ja hylky sitten sieltäkin.
Eli tripla saatiin, mutta vääränlainen...
27.10.2013
28.9.2013
Mertarantaa lainaten
Päivitykset laahaa edelleen, mutta remontti talolla sentään edistyy :)
Ollaan kuitenkin ehditty viikonloppuisin kisaamaankin.
Ensin gööttien rotumestaruudet Tampereella. Niistä kisoista ei jäänyt kuin lievähkö paha maku suuhun, vaikka kyllä sitä hyvääkin radoista löytyy, kun kaivelee.
Eka radalla ei onnistunut putki-puomierottelu, vaikka treeneissä se kyllä onnistuu lähes sadan prosentin varmuudella. Joten hylky.
Toka radalla Sakari haisteli lähdössä maata ja urpo ohjaaja vaan jätti koiran siihen haistelemaan. No arvaahan sen. Koira oli ihan ulapalla ja tuli eka hypystä ohi. Menin korjaamaan ja uudestaan samasta hypystä ohi, sen jälkeen lähdin korjaamatta tekemään rataa ja puhtaasti koko muu pätkä. Hohhoijaa!
Viime viikonloppuna oli vuorossa Satakunnan piirinmestaruudet Noormarkussa.
Eka rata oli hyppäri ja profiililtaan todella helppo. Ja ylläripylläri, mitä tekee ohjaaja? Jättää ohjaamatta yhden helpon kohdan ja koira singahtaa väärään päähän putkea. Muuten puhdas rata ja kelloonkin ehdin maalissa vilkaista, aika olisi riittänyt hyvin. Huoh!
Toka rata olikin sitten jo huomattavasti vaikeampi. Paineetta startattiin, kun ei oltu enää mukana mestaruustaistossa. Ja nollahan sieltä sitten napsahti! Viides jo tälle kaudelle. Täytyy kyllä sanoa, että kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen meidän saavutuksiin, kun vertaan viime vuoteen. Nyt ollaan jo tuplaa vailla ässämmeissä ja keräysaikaa on vielä rutkasti.
Ja vaikka jossittelu onkin turhaa, niin sen verran olin utelias, että laskeskelin mihin olisi sijoitus riittänyt JOS Sakari olisi mennyt putkeen oikeasta päästä. Lopputulemana me oltais saatu pronssia. Tietyllä tavalla se tuo hyvää mieltä. Me osataan ja se jäi pienestä kiinni.
Tänään oli sitten vuorossa tuplajahtia Maalahdessa. Ilmoitin Hipunkin samoille radoille.
Sakarin kanssa eka rata oli hyvää, vauhdikasta menoa, mutta loppupuolella rataa tultiin mutkaputkesta muurille joka oli suurinpiirtein 90 asteen kulmassa putkensuuhun ja siinä Sakari tuli ensin ohi ja sitten hyppäsi muurin väärään suuntaan. Heihei tupla!
Hipun kanssa ei tällä radalla päästy alkua pidemmälle. Keppien aloitus tuotti vaikeuksia ja oliskohan ne kolmannella vai neljännellä kerralla menny oikein. Sitten singahti Hippiäinen maata kiertävälle radalle ja mä tulin radalta pois. Hipa tuli myös ja oli vähän hämillisen näköinen.
Tokana ratana oli hyppäri. Sakarin kanssa toimi taas hommat hyvin ja tehtiin nolla, jolla ei periaatteessa ole mitään merkitystä :) Mutta onhan se kiva onnistua eikä aina sössiä!
Hipun kanssa meni jo huomattavasti ensimmäistä paremmin, mitä nyt vähän käväisi ratahenkilöitä moikkaamassa ja joitakin esteitä jäi suorittamattakin, mutta tää oli sentään jo melkein rata :D
Ai niin se Mertaranta. Tuli vaan mieleen se lause, että: "Siinä on paikka, miksei se lauo", kun kelailin näitä kisoja. Mahdollisuudet tuplaankin olis olemassa, jos joku ei aina sössisi. Taidan hankkia ittelleni kokovartalopeilin ja seistä sen edessä loppuvuoden.
Ollaan kuitenkin ehditty viikonloppuisin kisaamaankin.
Ensin gööttien rotumestaruudet Tampereella. Niistä kisoista ei jäänyt kuin lievähkö paha maku suuhun, vaikka kyllä sitä hyvääkin radoista löytyy, kun kaivelee.
Eka radalla ei onnistunut putki-puomierottelu, vaikka treeneissä se kyllä onnistuu lähes sadan prosentin varmuudella. Joten hylky.
Toka radalla Sakari haisteli lähdössä maata ja urpo ohjaaja vaan jätti koiran siihen haistelemaan. No arvaahan sen. Koira oli ihan ulapalla ja tuli eka hypystä ohi. Menin korjaamaan ja uudestaan samasta hypystä ohi, sen jälkeen lähdin korjaamatta tekemään rataa ja puhtaasti koko muu pätkä. Hohhoijaa!
Viime viikonloppuna oli vuorossa Satakunnan piirinmestaruudet Noormarkussa.
Eka rata oli hyppäri ja profiililtaan todella helppo. Ja ylläripylläri, mitä tekee ohjaaja? Jättää ohjaamatta yhden helpon kohdan ja koira singahtaa väärään päähän putkea. Muuten puhdas rata ja kelloonkin ehdin maalissa vilkaista, aika olisi riittänyt hyvin. Huoh!
Toka rata olikin sitten jo huomattavasti vaikeampi. Paineetta startattiin, kun ei oltu enää mukana mestaruustaistossa. Ja nollahan sieltä sitten napsahti! Viides jo tälle kaudelle. Täytyy kyllä sanoa, että kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen meidän saavutuksiin, kun vertaan viime vuoteen. Nyt ollaan jo tuplaa vailla ässämmeissä ja keräysaikaa on vielä rutkasti.
Ja vaikka jossittelu onkin turhaa, niin sen verran olin utelias, että laskeskelin mihin olisi sijoitus riittänyt JOS Sakari olisi mennyt putkeen oikeasta päästä. Lopputulemana me oltais saatu pronssia. Tietyllä tavalla se tuo hyvää mieltä. Me osataan ja se jäi pienestä kiinni.
Tänään oli sitten vuorossa tuplajahtia Maalahdessa. Ilmoitin Hipunkin samoille radoille.
Sakarin kanssa eka rata oli hyvää, vauhdikasta menoa, mutta loppupuolella rataa tultiin mutkaputkesta muurille joka oli suurinpiirtein 90 asteen kulmassa putkensuuhun ja siinä Sakari tuli ensin ohi ja sitten hyppäsi muurin väärään suuntaan. Heihei tupla!
Hipun kanssa ei tällä radalla päästy alkua pidemmälle. Keppien aloitus tuotti vaikeuksia ja oliskohan ne kolmannella vai neljännellä kerralla menny oikein. Sitten singahti Hippiäinen maata kiertävälle radalle ja mä tulin radalta pois. Hipa tuli myös ja oli vähän hämillisen näköinen.
Tokana ratana oli hyppäri. Sakarin kanssa toimi taas hommat hyvin ja tehtiin nolla, jolla ei periaatteessa ole mitään merkitystä :) Mutta onhan se kiva onnistua eikä aina sössiä!
Hipun kanssa meni jo huomattavasti ensimmäistä paremmin, mitä nyt vähän käväisi ratahenkilöitä moikkaamassa ja joitakin esteitä jäi suorittamattakin, mutta tää oli sentään jo melkein rata :D
Ai niin se Mertaranta. Tuli vaan mieleen se lause, että: "Siinä on paikka, miksei se lauo", kun kelailin näitä kisoja. Mahdollisuudet tuplaankin olis olemassa, jos joku ei aina sössisi. Taidan hankkia ittelleni kokovartalopeilin ja seistä sen edessä loppuvuoden.
5.9.2013
Neiti Veteraani
Olga on nyt sitten virallisesti veteraani! Kahdeksan vuotta mittarissa, mihin tää aika oikein menee? Ihania vuosia takana ja toivon mukaan vielä monenmonta edessä!
Kolmiviikkoisena parasta oli vielä emän maito
Kiinteääkin ruokaa opeteltiin syömään. Kuppi on vielä isompi kuin koira
Ensitapaamisella (ja mähän en oo muuttunu lainkaan ;) )
Kuusiviikkoinen söpöliini
Yhtä söpö kahdeksanvuotiaanakin
Mun oma naurava nakki!
Kolmiviikkoisena parasta oli vielä emän maito
Kiinteääkin ruokaa opeteltiin syömään. Kuppi on vielä isompi kuin koira
Ensitapaamisella (ja mähän en oo muuttunu lainkaan ;) )
Kuusiviikkoinen söpöliini
Yhtä söpö kahdeksanvuotiaanakin
Mun oma naurava nakki!
25.8.2013
Paluu
Pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut tauon aikana myös koirarintamalla, vaikka suurin syy siihen, etten ole ehtinyt blogia päivittää on tässä :
Aina, kun on ollut aikaa olla koneella, on tullut selattua tapetti- tai kaakelivalikoimia tai etsittyä tieoa omakotiasumiseen liittyen ja muuta sellaista :) Eli yksi unelma on toteutunut ja syksyn aikana me muutamme tuohon talovanhukseen opettelemaan elämänmuutosta.
Sitten niihin koirauutisiin:
Olga voi mainiosti ja se on aivan ihana hömppä. Sen kanssa ei ole sen kummemmin harrasteltu, mutta ollaan nautittu toistemme seurasta. Se on sellainen äitin rakas <3
Sakarilla sen sijaan on ollut toimintaa, vaikka agility on ollut kesätauolla kisojen osalta kokonaan ja treenitkin ovat olleet kevyitä, jos on treenattu. Vähemmälle on kyllä jäänyt. Nyt syksyn tullen alkaa kalenteri taas täyttyä kisoistakin.
Sakari luonnetestattiin Hämeenkyrössä muutama viikko takaperin. Se läpäisi testin pisteillä +101 ja oli laukausvarma. Testistä on olemassa myös videomateriaalia, joka kuitenkin odottaa juutuuppaamista ja pätkien yhdistämistä.
Poika pääsi nopealla varoitusajalla myös uudelleen miestenhommiin, kun Tarjalle tarjoutui mahdollisuus käyttää yhtä omaa kasvattiaan jalostukseen ja juoksu oli heti hollilla. Niinpä lempi leiskui Sakarin ja Hertan (Handskes Kia Kinuski) välillä tällä viikolla. Viime viikonloppuna pari tapasi ensi kertaa. Lauantai ja sunnuntai meni tutustuessa, maanantaina sitten jo olivat tositoimissa. Astutus toistettiin myös tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, joka päivä onnistuneesti. Eli nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin ja pentuja saataisiin maailmaan.
Syksyn kisarupeama aloitettiin kunnon repäisyllä tänä viikonloppuna, kun olin ilmoittanut Sakarin eiliselle Poriin kolmeen starttiin ja tälle päivälle Ylöjärvelle samoin kolmeen starttiin.
Porissa ensimmäisen radan tuomaroi Vesa Sivonen ja rata oli helpon oloinen kolmosten radaksi. Ei ollut ihmeellisiä kommervenkkejä ja sellaisella radalla oli kiva aloittaa tauon jälkeen. Päästiinkin nollalla maaliin, enpä olisi kisoihin lähtiessä uskonut :)
Toinen rata oli Katarina Virkkalan hyppäri ja kiva sekin, joskin jo hieman enemmän kieputusta. Rimat oli mineille tapissa eli 35. Vähän mietin, että mahtavatko kaikki pysyä ylhäällä, mutta pysyihän ne! Nollalla maaliin, mutta tulostaululla selvisi, että tuplanolla jäi 0,05 sekunnin päähän...
Paljoa ei kuitenkaan harmittanut, koska olin onnellinen siitä, että osasin ohjata peräkkäisillä radoilla puhtaat radat, meille sekin on jo voitto.
Viimeinen rata oli Virkkalan agilityrata ja siltä saatiin hylkäys Sakarin livahdettua selkäni takaa putken väärään päähän. Pari askelta olin liikaa edellä ja se nolla oli sitten siinä.
Todella tyytyväinen olin päivän saavutuksiin ja Ylöjärvelle lähdin vailla suurempia odotuksia.
Eka radan tuomaroi Heinon Marjo. Hyppäri oli kivan etenevä. Ja oho, niinhän siinä kävi, että taas napsahti nolla :) Tosin en uskaltanut olla varma siitä eilisen jälkeen, kun ajat on meillä niin pienestä kiinni. Tällä kertaa alitettiin ihanneaika kuitenkin 3,47 sekuntia, etenemäkin oli 3,9.
Toisella radalla tuomarin virkaa hoiti tuomariharjoittelijan roolissa Jari Suomalainen ja nyt olikin sitten jo kieputusta kerrakseen. Meille tuli tältä radalta hylky, kun en älynnyt ottaa koiraa paremmin haltuun suoran putken jälkeen, niin se kävi sen sitten suorittamassa takaakiertona, vaikka suoraan piti mennä. Muita kämmejä ei matkan varrelle osunut, joten tämäkin oli vähän sellainen henkinen nolla.
Viimeisen agiradan tuomaroi myös Jari, edellistä helpompi, mutta muutama tarkka kohta. Ja tästä me selvittiin hienosti jälleen nollalla maaliin. Ajan kanssa jännäsin jälleen. Tulostaululla iloinen yllätys, kun aika riitti juuri ja juuri ollen -0,42.
Uskomaton viikonloppu siis takana: kuusi starttia joista ratavirheettömiä neljä, kisakirjaan kolme uutta rinkulaa ja vain kaksi pientä hylkäyksen arvoista virhettä. Upeetamahtavaa, tauko on tehnyt meille hyvää ja kai me sitten ollaan kehityttykin. Ja videot tulee näistäkin starteista kun ehdin.
Aina, kun on ollut aikaa olla koneella, on tullut selattua tapetti- tai kaakelivalikoimia tai etsittyä tieoa omakotiasumiseen liittyen ja muuta sellaista :) Eli yksi unelma on toteutunut ja syksyn aikana me muutamme tuohon talovanhukseen opettelemaan elämänmuutosta.
Sitten niihin koirauutisiin:
Olga voi mainiosti ja se on aivan ihana hömppä. Sen kanssa ei ole sen kummemmin harrasteltu, mutta ollaan nautittu toistemme seurasta. Se on sellainen äitin rakas <3
Sakarilla sen sijaan on ollut toimintaa, vaikka agility on ollut kesätauolla kisojen osalta kokonaan ja treenitkin ovat olleet kevyitä, jos on treenattu. Vähemmälle on kyllä jäänyt. Nyt syksyn tullen alkaa kalenteri taas täyttyä kisoistakin.
Sakari luonnetestattiin Hämeenkyrössä muutama viikko takaperin. Se läpäisi testin pisteillä +101 ja oli laukausvarma. Testistä on olemassa myös videomateriaalia, joka kuitenkin odottaa juutuuppaamista ja pätkien yhdistämistä.
Poika pääsi nopealla varoitusajalla myös uudelleen miestenhommiin, kun Tarjalle tarjoutui mahdollisuus käyttää yhtä omaa kasvattiaan jalostukseen ja juoksu oli heti hollilla. Niinpä lempi leiskui Sakarin ja Hertan (Handskes Kia Kinuski) välillä tällä viikolla. Viime viikonloppuna pari tapasi ensi kertaa. Lauantai ja sunnuntai meni tutustuessa, maanantaina sitten jo olivat tositoimissa. Astutus toistettiin myös tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, joka päivä onnistuneesti. Eli nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin ja pentuja saataisiin maailmaan.
Syksyn kisarupeama aloitettiin kunnon repäisyllä tänä viikonloppuna, kun olin ilmoittanut Sakarin eiliselle Poriin kolmeen starttiin ja tälle päivälle Ylöjärvelle samoin kolmeen starttiin.
Porissa ensimmäisen radan tuomaroi Vesa Sivonen ja rata oli helpon oloinen kolmosten radaksi. Ei ollut ihmeellisiä kommervenkkejä ja sellaisella radalla oli kiva aloittaa tauon jälkeen. Päästiinkin nollalla maaliin, enpä olisi kisoihin lähtiessä uskonut :)
Toinen rata oli Katarina Virkkalan hyppäri ja kiva sekin, joskin jo hieman enemmän kieputusta. Rimat oli mineille tapissa eli 35. Vähän mietin, että mahtavatko kaikki pysyä ylhäällä, mutta pysyihän ne! Nollalla maaliin, mutta tulostaululla selvisi, että tuplanolla jäi 0,05 sekunnin päähän...
Paljoa ei kuitenkaan harmittanut, koska olin onnellinen siitä, että osasin ohjata peräkkäisillä radoilla puhtaat radat, meille sekin on jo voitto.
Viimeinen rata oli Virkkalan agilityrata ja siltä saatiin hylkäys Sakarin livahdettua selkäni takaa putken väärään päähän. Pari askelta olin liikaa edellä ja se nolla oli sitten siinä.
Todella tyytyväinen olin päivän saavutuksiin ja Ylöjärvelle lähdin vailla suurempia odotuksia.
Eka radan tuomaroi Heinon Marjo. Hyppäri oli kivan etenevä. Ja oho, niinhän siinä kävi, että taas napsahti nolla :) Tosin en uskaltanut olla varma siitä eilisen jälkeen, kun ajat on meillä niin pienestä kiinni. Tällä kertaa alitettiin ihanneaika kuitenkin 3,47 sekuntia, etenemäkin oli 3,9.
Toisella radalla tuomarin virkaa hoiti tuomariharjoittelijan roolissa Jari Suomalainen ja nyt olikin sitten jo kieputusta kerrakseen. Meille tuli tältä radalta hylky, kun en älynnyt ottaa koiraa paremmin haltuun suoran putken jälkeen, niin se kävi sen sitten suorittamassa takaakiertona, vaikka suoraan piti mennä. Muita kämmejä ei matkan varrelle osunut, joten tämäkin oli vähän sellainen henkinen nolla.
Viimeisen agiradan tuomaroi myös Jari, edellistä helpompi, mutta muutama tarkka kohta. Ja tästä me selvittiin hienosti jälleen nollalla maaliin. Ajan kanssa jännäsin jälleen. Tulostaululla iloinen yllätys, kun aika riitti juuri ja juuri ollen -0,42.
Uskomaton viikonloppu siis takana: kuusi starttia joista ratavirheettömiä neljä, kisakirjaan kolme uutta rinkulaa ja vain kaksi pientä hylkäyksen arvoista virhettä. Upeetamahtavaa, tauko on tehnyt meille hyvää ja kai me sitten ollaan kehityttykin. Ja videot tulee näistäkin starteista kun ehdin.
13.7.2013
Enkelipennut
Lulun ja Sakarin pennut eivät selvinneet maailmaan. Eilen Lululta oli leikkauksessa poistettu kuolleet pennut ja kohtu. Vielä en tiedä sen tarkemmin tapahtumien kulkua, mutta ilmeisesti yksi pennuista oli kuollut jo aiemmin, aiheuttanut tulehduksen ja muidenkin pentujen kuoleman. Loput kuolleista pennuista olivat olleet normaalisti kehittyneitä. Kantoviikkoja ehti kertyä seitsemän. Rakkauslapsista tulikin enkelipentuja :( Lulu kuitenkin on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa.
7.7.2013
Hei, me liidetään!
Tämän vuoden Agirotu pidettiin tänä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Ylöjärvella kolmannen kerran ja tällä kertaa elokuvateemalla. Tunnuslauseenakin on: 003- Lupa hyllyttää :)
Mietin pitkään osallistumistamme, kun ei kesä tunnu lainkaan meidän jutulta kisaamisen kannalta. Jos on kuuma, ei koira kulje ja sitten on vielä ne ötökät... Päätin sitten kuitenkin laittaa ilmon menemään lauantain molemmille radoille, kun kerran tämä suurtapahtuma järjestettiin noin lähellä. Miia lähti Hipun kanssa kisaamaan myös.
Kun aikataulut tulivat, mietin taas, että ihmisen täytyy olla kyllä vähän hullu. Kisaintoa ei juuri nimeksikään ja sitten ilmoittaa itsensä tuommoisiin pikkukisoihin. Minikolmosiin oli ilmoittautunut aamun kisaan 162 koirakkoa ja rataaantutustuminen klo 9.00, iltakisaan 130 koirakkoa ja rataantutustuminen klo 18.25. Oma lähtövuoro oli vielä aika loppupäässä. Kisojen välissä pidettiin perinteisesti avoSM-finaali, jolloin ei ole muita kisoja.
Perille päästyä sitten selvisi, että rataantutustumiset jaetaan mineissä ryhmiin, niin että n. 40 tutustuu ja kisaa ja sen jälkeen seuraavat 40 jne. Koska olin loppupäässä, olin viimeisessä ryhmässä ja tutustuminen n. klo 12.00.
Ehdin hyvin seurata makseja ja nähdä Miian ja Hipun suorituksen ja sitten vasta mennä omaan rataantutustumiseen. Miia ja Hippu tekivätkin upean radan, jota aluksi luulimme nollaksi, mutta jostain oli tullut vitonen. Ilmeisesti joltain kontaktilta, videolta ei kunnolla näkynyt mistä se oli tullut, eikä sihteerinlapussakaan ollut merkintää. Hieno rata kuitenkin, Hippu pysyi hienosti hanskassa koko ajan.
Meidän eka rata oli suoraviivainen ja helpon oloinen, tuomarina Vesa Sivonen. Sää oli pilvinen ja melko viileä ja saattoi siinä puolen päivän maissa muutaman pisarankin tipauttaa. Ihannekeli siis :) Rata meni oikein jouhevasti ja vauhtia oli hyvin. Kaksi rimaa tippui ja tehtiin meidä eka kontaktivirhe. Liikuin puomilta hieman sivusuuntaan ja Sakari tuli sivusta pois. En osannut tuollaista huomioida, kun puomin suorittaminen on ollut Sakarin vahvuus ja se on sillä niin varma. No täytyypä vahvistaa sitä treeneissä ja palkkailla kunnolla. Virheistä huolimatta olin todella tyytyväinen meidän tekemiseen. Ja oli hienoa, etten itse sössinyt ja aiheuttanut virheitä. Rimoja tippuu niin erilaisissa paikoissa ja tuota puomia en osannut lainkaan varoa. Hyvä mieli vielä lisääntyi, kun tulokset tulivat. Tehtiin meidän etenemäennätys, joka on nyt 4,17 m/s!!! JEEE! Sija tällä radalla oli 79. ja jos vähän saa jossitella niin aika olisi ilman virheitä riittänyt sijaan 25., joka taas olisi vienyt meidät avoSM-finaaliin :)
Sitten olikin "hetken" odotus ennen illan starttia. Seurasin finaalia, tein ostoksia ja kävelin koirien kanssa. (Miia kävi tässä välissä sukujuhlissa). Taina tuli käymään paikalla myös ja aika sujuikin rattoisasti.
Illan startit olivat lopulta n. tunnin myöhässä. Rataantutustumiset mentiin samoin kuin aamulla ja olin viimeisessä ryhmässä. Ehdin taas seurata Hipun ja Miian radan ennen meidän vuoroa. Heille tällä kertaa hylky kimurantilta Huittisen Harrin radalta. Oliskohan iltayhdeksän paikkeilla ollut meidän vuoro. (Tässä vaiheessa oli jo ajantaju hieman hämärtynyt) Rata oli aamuista kinkkisempi, tuomarina Kari Jalonen. Puolivälin paikkeilla oli kolmen hypyn takaakiertohässäkkä, jossa esteet ei olleet linjassa. Se oli radan pelottavin kohta, kun osaan niin hyvin jättää ohjaukset pikkasta vaille vajaaksi, jonka seurauksena koira menee väärältä puolen.
Muttamutta. Tänään meillä kuitenkin oli matkassa se flow, minkä tunteminen saa rakastamaan tätä lajia. Me mentiin, me tehtiin, me liidettiin! Kaikki sujui kuin rasvattu ja sain ohjattua Sakarin optimaalisilla linjoilla. Me tehtiin NOLLA ja me ehdittiin hyvin aikaan! Etenemä tällä radalla 4,14. Sijoitus oli 16., osallistujia oli 119. Vähän huikeet fiilikset, kun tulokset selvisi! Ja me tehtiin keskellä kesää kaks kertaa nopee rata, uskomatonta!
Kyllä tällä taas jaksaa!:D
Paljon olisi muutakin kerrottavaa ja tänne blogiin kirjoitettavaa, mutta aika on nyt tällä hetkellä niin kortilla, että jossain vaiheessa sitten yritän kirjailla tänne Olgan kuulumisia (kaikki on hyvin), projektista nimeltä PyhäSylvi ja muista jutuista. Videotkin agiroturadoista on tulossa.
Nautinnollista kesää teille lukijat!
Mietin pitkään osallistumistamme, kun ei kesä tunnu lainkaan meidän jutulta kisaamisen kannalta. Jos on kuuma, ei koira kulje ja sitten on vielä ne ötökät... Päätin sitten kuitenkin laittaa ilmon menemään lauantain molemmille radoille, kun kerran tämä suurtapahtuma järjestettiin noin lähellä. Miia lähti Hipun kanssa kisaamaan myös.
Kun aikataulut tulivat, mietin taas, että ihmisen täytyy olla kyllä vähän hullu. Kisaintoa ei juuri nimeksikään ja sitten ilmoittaa itsensä tuommoisiin pikkukisoihin. Minikolmosiin oli ilmoittautunut aamun kisaan 162 koirakkoa ja rataaantutustuminen klo 9.00, iltakisaan 130 koirakkoa ja rataantutustuminen klo 18.25. Oma lähtövuoro oli vielä aika loppupäässä. Kisojen välissä pidettiin perinteisesti avoSM-finaali, jolloin ei ole muita kisoja.
Perille päästyä sitten selvisi, että rataantutustumiset jaetaan mineissä ryhmiin, niin että n. 40 tutustuu ja kisaa ja sen jälkeen seuraavat 40 jne. Koska olin loppupäässä, olin viimeisessä ryhmässä ja tutustuminen n. klo 12.00.
Ehdin hyvin seurata makseja ja nähdä Miian ja Hipun suorituksen ja sitten vasta mennä omaan rataantutustumiseen. Miia ja Hippu tekivätkin upean radan, jota aluksi luulimme nollaksi, mutta jostain oli tullut vitonen. Ilmeisesti joltain kontaktilta, videolta ei kunnolla näkynyt mistä se oli tullut, eikä sihteerinlapussakaan ollut merkintää. Hieno rata kuitenkin, Hippu pysyi hienosti hanskassa koko ajan.
Meidän eka rata oli suoraviivainen ja helpon oloinen, tuomarina Vesa Sivonen. Sää oli pilvinen ja melko viileä ja saattoi siinä puolen päivän maissa muutaman pisarankin tipauttaa. Ihannekeli siis :) Rata meni oikein jouhevasti ja vauhtia oli hyvin. Kaksi rimaa tippui ja tehtiin meidä eka kontaktivirhe. Liikuin puomilta hieman sivusuuntaan ja Sakari tuli sivusta pois. En osannut tuollaista huomioida, kun puomin suorittaminen on ollut Sakarin vahvuus ja se on sillä niin varma. No täytyypä vahvistaa sitä treeneissä ja palkkailla kunnolla. Virheistä huolimatta olin todella tyytyväinen meidän tekemiseen. Ja oli hienoa, etten itse sössinyt ja aiheuttanut virheitä. Rimoja tippuu niin erilaisissa paikoissa ja tuota puomia en osannut lainkaan varoa. Hyvä mieli vielä lisääntyi, kun tulokset tulivat. Tehtiin meidän etenemäennätys, joka on nyt 4,17 m/s!!! JEEE! Sija tällä radalla oli 79. ja jos vähän saa jossitella niin aika olisi ilman virheitä riittänyt sijaan 25., joka taas olisi vienyt meidät avoSM-finaaliin :)
Sitten olikin "hetken" odotus ennen illan starttia. Seurasin finaalia, tein ostoksia ja kävelin koirien kanssa. (Miia kävi tässä välissä sukujuhlissa). Taina tuli käymään paikalla myös ja aika sujuikin rattoisasti.
Illan startit olivat lopulta n. tunnin myöhässä. Rataantutustumiset mentiin samoin kuin aamulla ja olin viimeisessä ryhmässä. Ehdin taas seurata Hipun ja Miian radan ennen meidän vuoroa. Heille tällä kertaa hylky kimurantilta Huittisen Harrin radalta. Oliskohan iltayhdeksän paikkeilla ollut meidän vuoro. (Tässä vaiheessa oli jo ajantaju hieman hämärtynyt) Rata oli aamuista kinkkisempi, tuomarina Kari Jalonen. Puolivälin paikkeilla oli kolmen hypyn takaakiertohässäkkä, jossa esteet ei olleet linjassa. Se oli radan pelottavin kohta, kun osaan niin hyvin jättää ohjaukset pikkasta vaille vajaaksi, jonka seurauksena koira menee väärältä puolen.
Muttamutta. Tänään meillä kuitenkin oli matkassa se flow, minkä tunteminen saa rakastamaan tätä lajia. Me mentiin, me tehtiin, me liidettiin! Kaikki sujui kuin rasvattu ja sain ohjattua Sakarin optimaalisilla linjoilla. Me tehtiin NOLLA ja me ehdittiin hyvin aikaan! Etenemä tällä radalla 4,14. Sijoitus oli 16., osallistujia oli 119. Vähän huikeet fiilikset, kun tulokset selvisi! Ja me tehtiin keskellä kesää kaks kertaa nopee rata, uskomatonta!
Kyllä tällä taas jaksaa!:D
Paljon olisi muutakin kerrottavaa ja tänne blogiin kirjoitettavaa, mutta aika on nyt tällä hetkellä niin kortilla, että jossain vaiheessa sitten yritän kirjailla tänne Olgan kuulumisia (kaikki on hyvin), projektista nimeltä PyhäSylvi ja muista jutuista. Videotkin agiroturadoista on tulossa.
Nautinnollista kesää teille lukijat!
2.6.2013
Ajoittaista sadetta
luvattiin Forecan sivulla Saloon lauantaiaamupäiväksi. Ajomatkalla auton mittari näytti ulkolämpötilaksi vajaata 15 astetta ja taivaalla oli pilviä. Ihannesää kisoja ajatellen. Mutta oho, kun päästiin kisapaikalle ripsaisi kerran vähän vettä, sitten pilvipeite hävisi ja sen myötä lämpötila kohosi hellelukemiin. Hiekkakentällä oli todella kuuma ja niinpä mulla oli taas tahmea koira eka radalla. Ihan ookoo rataa vedettiin muuten, mutta taas yhdellä kieputuksella kielto. Maalissa vitosella ja viiden sekunnin yliajalla. Ei olisi aika riittänyt puhtaallakaan radalla nollaan.
Ennen tokaa rataa kastelin Sakaria, mutta vesikin haihtui sen turkista saman tien. Nyt oli kuitenkin jo menevämpää liikkumista. Oman ohjauksen puutteen takia saatiin kuitenkin hylky. En ohjannut mitenkään yhdellä välistävedolla , niin ei Sakarikaan siihen välistävetoon tietenkään tullut. Muuten hyvä rata, vaikeimmat kohdat selvitettiin hyvin. Ja videolta laskien aika olis riittänyt just ja just.
Kastelin Sakaria lisää ja enemmän ennen hyppäriä, joka olikin hauskanlainen putkipyörittelyhässäkkä. Ennen rataa temppuilutin poikaa, mutta siinä kohtaa oli laiskanlaista puuhailua. Radalla kuitenkin se otti sen ihanan "korvatluimuunjamenoksi"-ilmeen ja vauhti oli jo aikas hyvää. Hylkäys kuitenkin tulokseksi. Yhden suoraan mentävän hypyn Sakari otti takaakiertona ja sitten vielä yksi ekstrahyppy. Aika olisi tuskin puhtaalla radallakaan riittänyt ihanteeseen. Aika oli laskettu 3,7 etenemällä ja vaikka vauhtia tuntui olevan, ei videon mukaan sitten niin lujaa menty kuitenkaan. Pääasia joka tapauksessa oli jälleen se ilme!
Nyt me vaan treenaillaan hetken aikaa ja luultavasti Agirodussa käydään kisaamassakin, kun se tuossa lähellä järjestetään. Ja hiphei, mukavia uutisia tuli SAGIsta myös, ensi vuoden ässämmät järjestetään Tampereella. Jos me sitten sinne saatais vaadittavat tulokset kasaan :)
Ennen tokaa rataa kastelin Sakaria, mutta vesikin haihtui sen turkista saman tien. Nyt oli kuitenkin jo menevämpää liikkumista. Oman ohjauksen puutteen takia saatiin kuitenkin hylky. En ohjannut mitenkään yhdellä välistävedolla , niin ei Sakarikaan siihen välistävetoon tietenkään tullut. Muuten hyvä rata, vaikeimmat kohdat selvitettiin hyvin. Ja videolta laskien aika olis riittänyt just ja just.
Kastelin Sakaria lisää ja enemmän ennen hyppäriä, joka olikin hauskanlainen putkipyörittelyhässäkkä. Ennen rataa temppuilutin poikaa, mutta siinä kohtaa oli laiskanlaista puuhailua. Radalla kuitenkin se otti sen ihanan "korvatluimuunjamenoksi"-ilmeen ja vauhti oli jo aikas hyvää. Hylkäys kuitenkin tulokseksi. Yhden suoraan mentävän hypyn Sakari otti takaakiertona ja sitten vielä yksi ekstrahyppy. Aika olisi tuskin puhtaalla radallakaan riittänyt ihanteeseen. Aika oli laskettu 3,7 etenemällä ja vaikka vauhtia tuntui olevan, ei videon mukaan sitten niin lujaa menty kuitenkaan. Pääasia joka tapauksessa oli jälleen se ilme!
Nyt me vaan treenaillaan hetken aikaa ja luultavasti Agirodussa käydään kisaamassakin, kun se tuossa lähellä järjestetään. Ja hiphei, mukavia uutisia tuli SAGIsta myös, ensi vuoden ässämmät järjestetään Tampereella. Jos me sitten sinne saatais vaadittavat tulokset kasaan :)
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)