Kehäkettuiluharjoitukset

Eilen lähdettiin Sakarin kanssa mätsäriin Poriin vähän harjoittelemaan kehässä pyörimistä silmällä pitäen tulevaa erkkaria. Mummu lähti kannustamaan poikaa.
Luokkana oli pienet koirat ja parinamme shih tzu. Sakari pönötti todella hyvin ja liikkui myös. Itselläni vauhdin määrittäminen ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, kävellen vauhti on liian hidas ja hölkätessäni Sakari heittää helposti laukalle. Hyvä rytmikin kyllä löytyi aina ajoittain. Saimme sinisen nauhan. Sinisten kehässä oli seitsemän koiraa eikä liiemmin ollut odotuksia. Meidät poimittiin kuitenkin ensimmäisenä neljän parhaan joukkoon! Lopulta tuomari tuli kättelemään ja sanoi, että te olette sinisten ykköset!! Luulen, että Sakari teki vaikutuksen seisomalla kauniisti ilman asettelua pelkällä seiso-käskyllä. Ja onhan se tietenkin komea! Ei muutakuin bis-kehää odottelemaan... Siellä Sakari ei enää jaksanut esiintyä niin keskittyneesti, vaan nenä meni maahan ja seisominenkin oli vähän niin ja näin. Jäimme siis neljänsiksi, mutta en ollut harmissani, kaiken kaikiaan Sakari esiintyi todella hienosti! (Pennuilla oli oma bis-kehänsä). Palkinnoiksi saimme kaksi pokaalia, lelun, nameja koiralle ja 5 €:n lahjakortin Mustiin&Mirriin, ei huonosti kuuden euron osallistumismaksulla.

Tässä vielä Sakarin Musti&Mirri-cupin radat:

1. osakilpailu 13.5. Möllirata, ei menny ihan putkeen...


Möllirata. Toinen kierros. Meni jo paremmin, kun jätettiin pissojen jälkeen kemikaalein putsattu putki väliin.


2. osakilpailu 15.6. Möllirata. Ensimmäinen kierros. Tällä tuli se nollavoitto!


Mölliradan toinen kierros. Aan alastulolta vitonen.


Avoimen luokan rata.

Puolentoista kuukauden kuulumisia...

Myönnän, ahkerampikin olis voinu päivittämisessä olla... Mutta jos nyt sitte.
Hipun ura kakkosissa on alkanut samoissa merkeissä, kuin koko kisaurakin kolme ja puoli vuotta sitten, eli hylkyjä on saatu. Tosin sillä erolla, että nyt koira kuuntelee ohjeitakin ja hylyt ovat olleet ennemminkin pieniä lipsahduksia, kuin kokonaan omille teille karkaamisia. Ehkä tää tästä. Kisailemassa on käyty Tampereella 15.5. kahden startin ja Vantaalla 2.6. kolmen startin verran. Lisäksi Hippu on epistellyt Sastamalassa 13.5. mun ohjaamana (sama rata kaksi kertaa) ja 15.6. Kirsin ohjauksessa. Mun kans kaahailtiin hylyt näistäkin ja Kirsin ohjauksessa tuli myös hylyt, mutta meno oli todella upeaa ja radalla tuli vain pienet lipsahdukset. Ja huomattakoon, että Kirsi ei ole Hipun kanssa harjoitellut, kuin edellisenä iltana pari pikku pätkää!

Sakarin kanssa on myös treenailtu ihan issekseen ja Männistön Päivin valmennuksessa käväistiin 28.5. Hyviä ajatuksia saatiin taas tuliaisiksi. Sakarikin on osallistunut Musti&Mirri-cupiin kaks kertaa. Eka kerralla mentiin möllirata kahdesti, molemmilta hylky. Ensimmäisellä kierroksella ennen meitä mennyt narttu pissata lirautti putkeen, eikä murkkupoika sitä tuoksua pystynyt sivuuttamaan jättämättä omaa merkkiään päälle. Sitten putki putsattiin jollakin kemikaalilla, ja se haisi omaankin nenään voimakkaasti. En sitten toisella kierroksella väkisin yrittänyt saada poikaa putkeen ja jätin sen välistä, jolloin saimme hylyn. Muuten meno oli varsin mallikasta.
Eilisessä osakilpailussa sitten menikin paremmin ja voitimme mölliluokan nollatuloksella! Toiselta kierrokselta saimme vitosen aan alastulolta. Osallistuin avoimen luokan radallekin yhdellä startilla ja 15 virhepisteen ja yliajan kanssa tuloksemme oli yli 30, mutta se riitti silti kolmanteen sijaan!

Hellepäivinä käytin koiria uimassa useampana päivänä läheisellä rannalla. Ei ollut uimataito unohtunut Sakarilta talven aikana. Ensimmäisellä kerralla veteen meno oli vähän varovaisempaa, mutta seuraavilla kerroilla Sakarin luottamus omiin taitoihin oli palautunut ja se polski tyytyväisenä seuraten Hipun esimerkkiä. Olga tyytyi kahlailuun ja vedessä seisoskeluun.

Hipanteri ja sen uskollinen fani


Kaikki samassa kasassa


Missä orava? Tytöt etsii ja putkiaivo on ihan kuutamolla




Oksasilppurit työssään




Kesän eka uimareissu. Varovaista muistelua, kuinkas tää menikään?


Hieman teknistä tukea...


... ja siitä se lähtee








Olga tyytyi vilvoitteluun


ja laiturilla tuulesta nauttimiseen


Hippu porskutti tapansa mukaan täysillä =)

Hippu sai SERTIN!!!

Pääsiäismaanantaina kokoonpanolla Kirsi ja Miina, Anna ja Inga, minä ja Hippu lähdettiin aamulla kohti Lietoa kisailemaan. Päivästä oli tulossa kaunis ja aurinkoinen. Kakkosten kisat oli ensin ja iltapäivällä vuorossa ykköset. Kirsille ja Miinalle harmittavasti pieniä virheitä molemmilta radoilta. A-radalla Hippu pysyi hyvin hanskassa, 10 virhettä oli saldona maaliin tultaessa, kontaktivirheet puomin ja aan alastuloilta. Ihanneaika alittui 5,95 sekuntia. Ingalle myös kymppi a-radalta. Hyvillä fiiliksillä valmistauduin B-kisaan ja jo lähtöön kävellessä oli varma ja hyvä olo. Ei liiemmin jännittänyt ja Hippukin vaikutti rauhalliselta. Käskytykseni oli napakkaa ja ohjaus kerrankin selkeää. Ja niin siinä sitten kävi että NOLLA tuli!! Huikea tunne liki kolmen ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Muutama onnenkantamoinenkin meillä oli matkassa, kun Hippu kepeille mennessä pysähtyi ykkösväliin, mutta ei kuitenkaan ehtinyt työntää kuonoaan liian pitkälle, vaan aloitti pujottelun oikein. Toinen lipsahdus tuli ennen loppusuoraa olevalla putkella, jossa Hippu livahti selkäni takaa putken toiseen päähän, mihin yritin ohjata, mutta kun sen putken sai mennä kummasta päästä vaan, ei siitäkään virhettä tullut. Vielä oli edessä puomi ja tällä kertaa Hippu otti käskyt vastaan ja suoritti sen nätisti alas asti. Kaksi hyppyä ja nollalla maaliin! Sijoitus kolmas. Heipä hei ykkösluokka, kakkosissa jatketaan! Ingalle b-radalta hylkäys.

A-rata


B-rata

Pahan epikset 17.4.

Meillä on tapana sunnuntaisin pitää porukalla oman agilityseuran koulutusohjaajien yhteistreenit. Päätimme tällä kertaa harjoitella kilpailemista, kun Porin seudun Agilityharrastajat pitivät Porissa meillekin tutussa Strömbergin Teron hallissa epäviralliset kilpailut. Otin mukaani Sakarin ja Hipun, matkaan lähtivät myös Kirsi ja Miina sekä Miia ja Nipsu. Luokkina oli möllit ja kisaavat. Radat sai mennä kaksi kertaa, parempi otettiin tuloksissa huomioon. Päätin ilmoittaa Sakarin minimölleihin kaksi kertaa ja kerran kisaaviin, Hippu osallistui kaksi kertaa kisaaviin makseihin. Hallissa oli aikalailla ihmisiä ja koiria ja hieman epäilin Sakarin keskittymiskykyä tällaisissa olosuhteissa, olemmehan pääasiassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta treenanneet omassa harjoittelupaikassa tuttujen kesken tai yksin. Turhaan kuitenkin jännitin, Sakari keskittyi täysillä hommiin eikä välittänyt häiriötekijöistä tuon taivaallista!! Ekalla kierroksella saimme tulokseksi 10 virhettä, ihanneaika (40sek) alittui 10,54 sekuntia. Kaikki säkäluokat kisasivat ensimmäisen kierroksen ja vasta sitten oli uusintakierroksen vuoro, hyvää odotteluharjoitusta siis myös. En vienyt Sakaria välillä pois, vaan pidin sen hallissa koko ajan. Uusintakierros meni upeasti, tulos -19,62!!! Ja sillä tuli luokkavoitto!! Miia ja Nipsu sijoittuivat toisiksi myös nollaradalla, kolme sekuntia erotti Sakarin ja Nipsun suoritukset. Kisaavien radalla poika oli sitten jo niin väsynyt että kimurantimmat väännöt eivät sujuneet ja tuloksena hylky. Hippu teki hylyt molemmilla kierroksilla. Ihan hyvät radat kuitenkin ilman sen kummempia hötkyilyitä. Miina piti meidän seuraan mainetta yllä sijoittumalla nollalla kakkoseksi! Pääsiäismaanantaina lähdetään Hipun kanssa oikeisiin kisoihin kokeilemaan, josko jo olisi sen viimeisen nollan aika vai jatketaanko edelleen ykkösissä... Tässä vielä Sakarin voittoisa rata. (Kuvanlaatu on ikävä kyllä huono, kun kamerassa oli väärät asetukset päällä.)

Virallisesti

Annie Liman oli samaa mieltä Ventelän kanssa.

Syynissä

Tänään oli jännittävä päivä! Vein Sakarin eläinlääkäri Kari Ventelälle kuvattavaksi. Ensin käytiin puntarilla, joka näytti 14,8 kg. Sitten pöydälle ja Ventelä tutki Sakarilta polvet, niissä ei ollut vikaa. Rauhoitusaine laitettiin suoraan suoneen ja Sakari simahtikin välittömästi. Jätkä vietiin kuvaushuoneeseen ja minä jäin odotushuoneeseen odottelemaan. N. puolisen tuntia vierähti lehtiä selaillen ja sitten oli tuomion vuoro: Selkä terve, kyynärät 0/0 ja lonkat c/c. Tämä oli siis Ventelän arvio ja yleensä hänen arviot pitävät paikkansa, mutta parin viikon päästä kuulemma voi odotella tuloksia Kennelliitosta.
Syy c:n lonkkiin oli matalahkot lonkkamaljat. Nivelen pää oli normaali, eikä lonkissa ollut löysyyttä juuri lainkaan. Elämiseen tämän tuloksen ei pitäisi vaikuttaa.

Ai niin, löytyi niistä kuvista myös puolikas häntänikama =). Eli ihan hännätön Sakari ei ole. (Ensimmäinen kommentti hoitajalta oli kyllä: "Se on ihan töpö!")

Kevät keikkuen tulevi

Pajunkissat pörhistelevät hyytävässä viimassa...



...ja ränneistä valuva vesi on jäätynyt puikoiksi


Siinäpä sitä keväistä vaihtelua. Niitä lämpimiäkin päiviä vaan jo kaipaisi!

Tehtiin tänään mummulassa tuttu metsälenkki ja otin kameran mukaan. Oli erittäin hienoa seurata, miten Ruuti mennä touhotti Sakarin kanssa ja intoutui jopa leikkimään keppileikkejä! Ei ihan tyypillistä Ruutia...
Olgaa taas ei huvita näinä juoksun jälkeisinä aikoina juuri mikään, mutta muutaman spurtin sekin otti ja keppiä se jaksoi vähän jyystää.













Olga-neidistä on helppo ottaa kauniita kuvia <3




Olen viime päivinä lukenut Harry Pottereita ja Liekehtivä pikari on saanut mieleen hauskoja mielleyhtymiä noihin karvakavereihin. Meillä asuu ainakin yksi fletkumato... Ookku, joka voisi olla myös Murjottava Myrtti! Sakariin taas voidaan mieltää osuvasti räiskeperäinen sisulisko (useimmiten käydään lenkin jälkeen vessassa pesemässä räiskeet pois) ja tietyn ilmeen ottaessaan Sakari muistuttaa suuresti kotitonttu Dobbyä.

fletkumato

Kotitontun tärkein tehtävä on pitää huolta isäntäväen hyvinvoinnista.
Tässä huolehditaan mummun saunanjälkeisestä loppupesusta.


Virallinen yksivuotiskuva jäi Sakarista ottamatta, joten tässä herra
1 vuotta 1 kuukautta ja 1 päivää vanhana