Kun pää ei jumita

Viime sunnuntaina lähdin Ylöjärvelle Hermannin kanssa kisaamaan. Tällä kertaa ei ollut matkaseuraa, mutta onneksi matkakaan ei ole kauhean pitkä.
Kolme starttia, kaikilla tuomarina Jari Helin.
Hyppärillä aloitettiin. Olikin oikein kunnon juoksurata! Aika simppeli, mutta kiva aloittaa päivä helpolla radalla. Tehtiin NOLLA! Ei mikään itsestäänselvyys meille helpollakaan pätkällä. Mutta nyt on oma pää hyvässä kuosissa ja ilmeisesti oon saanut päälle positiivisen noidankehän, jossa onnistumiset tuottaa lisää onnistumisia. Ihanaa, sitä negatiivista kierrettä kestikin ihan liian kauan!



B-agilityradalle siis hyvillä mielin, sillä hyppärin etenemäkin oli mukava 4,45 m/s. Kerran kävi nenä maassa ja yksi kaarros oli vähän kalastelua, vielä sujuvammalla menolla oltais siis saatu tuotakin parempi etenemä :)
Tällä B-radallakin oli ihan kiva vauhti ja varmaa tekemistä. Yksi mistä olin vähän yllättynytkin, oli keppien onnistumiset tällä ja edellisellä radalla. Oli nimittäin kahden ratahenkilön jalat siinä n. metrin päässä kepeistä keskipaikeilla. Ja jätkä vaan posotti menemään, eikä tietoakaan häiriintymisestä! Tehtiin TAAS NOLLA! Huikeeta!



Kolmanelle radalle entistäkin paremmalla fiiliksellä! Tämäkin oli hyvä, mutta yhden putken väärä pää veti sisäänsä, eli hylky. Mielestäni olin oikeaan päähän ohjaamassa, mutta kun tätä ei ole videolla, niin varma en voi olla. Eipä silti haittaa, TUPLA ja yks hylky on meiltä kova saavutus.
Mutta on tämä jännää, kun Porissa alkoi onnistumiset, on siitä lähtien kaikista kisoista saatu myös kirjaan täytettä. Kahden kuukauden aikana on tehty yhdeksän nollaa, kun aiemmin niitä onnistuttiin tekemään yks silloin ja toinen tällöin.

Mä niin nautin tästä nyt!

Kannatti lähteä!

Eilen oli Vantaalla HSKHn kisojen yhteydessä gööttien rotumestaruuskisat. Osallistumisperinnettä ei tietenkään voinut katkaista, vaikka kisoihin matkaa aika reippaasti olikin. Mutta kun koko Sakarin kisauran ajan ollaan nämä kisat käyty, (luonnollisesti myös Hermannin) niin matkaan lähdettiin jälleen. Sakarilla oli myös mestaruus puolustettavanaan, joten kiertopalkinnot kainaloon ja Vantaata kohti :)
Aamulla herätys oli klo 4.30 ja siitä tunnin päästä startattiin. Matkaseuraksi sain äidin. Onneksi olin varannut reilusti matkustusaikaa, sillä Hämeenkyrössä oli tie hetken poikki risteyksessä sattuneen kolarin vuoksi. Kymmenisen minuuttia odoteltiin, että päästiin onnettomuuspaikan ohi.
Matka sujui rattoisasti aamun sarastaessa ja perillä kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin. Aikataulu kisoille oli sujuva, kun minit kisasivat kaikki radat peräjälkeen kahdella radalla. Seuraava rata valmistui edellisen aikana toiselle kentälle, joten turhaa odottelua ei tullut.

Kaikilla radoilla oli tuomarina Anne Savioja ja A-agilityradalla aloitettiin.
Sakari ensin. Saatiin kymppi ja pari sekuntia yliaikaa. Puomin loikkasi ja kepeille yritti ensin väärältä puolelta.



Sitten samalle radalle Hermanni. Ei maailman sujuvinta menoa, mutta tulostaululla komeili silti nolla! Jee! Videosta puuttu alku, mutta siinä ei mitään ihmeellistä ollut. Oli hienoa, kun tuttujen tuttu kuvasi meidätkin!



B-rata oli hyppäri. Tässä vaiheessa molemmat pojat olivat vielä mukana rotumestaruuskisassa.
Mutta Sakari teki omia kuvioitaan hylkäyksen verran ja vähän ylikin :)



Hermannin kanssa loppumetreille saakka kivaa rataa, mutta sitten se livahti selän takaa putkeen väärästä päästä, hups! Eli hylkäys ja rotumestaruuskisasta ulkona. (Nollalla oltaisiin oltu hopeasijalla)



Kolmannelle radalle olin ilmoittanut vaan Hermannin.
Ja mitä ihmettä, me tehtiin nolla taas! Tämä oli myös viimeinen vaadittava SM-nolla, joten tulokset ensi vuoden elokuun kisoihin on nyt jo kasassa! Kriteerit muuttuivat edellisistä niin, että yksi nolla enemmän vaaditaan (8) ja puolet (4) saa olla hyppäreiltä, entisen kahden sijaan. No meillä on aginollia 6/8, joten olisi vanhalla hyppärinollasäännölläkin päästy. Nollista seitsemän on tehty vajaan kahden kuukauden aikana ja edellisistä kisoistakin ehti kulua kuukausi. Nollia on tullut nyt kaikista kisoista, joissa olemme käyneet, kun aiemmin niitä tuli kuukausien väleillä yks sillon ja toinen tällöin. Joten voitte uskoa, että tätä on vähän vaikea uskoa todeksi. Nyt saadaan vaan nauttia ja fiilistellä ilman tulospaineita. Yritetään kasvattaa vauhtia, sillä siinä kyllä on parantamisen varaa :)



Kotimatka suui hyvin ja kotona oltiin kuuden maissa, oli siis lyhyempi kisareissu ajallisesti, mitä piirinmestaruuskisaretki Raumalle :)