Lauantaina Sakarin kanssa kisat Porissa. Tuomarina Asko Jokinen. Ei ollut tuplajahtifiilis, oli kuuma ja eka rata näytti hankalalta. Alussa Sakari melkein kävi puomilla, minne ei pitänyt mennä, mutta huutamalla sain pelastettua sen sieltä pois. Neloshypyn rima tippui ja se olikin siinä sitten. Sakari vaikutti tahmealta ja loppupäässä rataa vielä kielto. Ylikaikaa yli neljä sekuntia ja ratavirheitä siis kymmenen.
Toka rata ei ollut ihan niin pahan oloinen, kuin eka. Oli sielläkin omat hauskuutensa. Ennen starttia Sakari oli haahu, ja kyttäsi ötököitä. Ilmeisesti sitä viime syksynä Nokian kisoissa pisti ampiainen palleihin ja sen jälkeen se on kytännyt peräpäätään, jos jossain surraa ötökkä. Omaa vuoroa odotellessa mulla oli siis jo ahdistunut olo, että ei tästä mitään tule. Eli aivan väärä asenne! Eikä siitä tietenkään sitten mitään tullutkaan. Mukanani vielä tahmeampi koira. Kepeiltä kielto ja loppupäässä rataa jo klassikoksi kutsuttava kielto, kun koiran pitäisi hypätä mun menosuuntaa vastaan. Plaah! Kympin ratavirheet ja reilu kuus sekuntia yliaikaa. Kiva!
Sunnuntaina herätys varttia vaille viisi ja auton nokka kohti Nakkilaa Olgan kanssa. Vuorossa siis MEJÄ-koe. Ja vaikka viikolla luvattiin sunnuntaille sadetta ja lämpötilaksi n. 16 astetta, niin aurinko paistoi koko päivän ja melkoinen tuuli kävi myös. Lämpötila pyöri lähes hellelukemissa. Jälkiarvonnasssa vetäisin meille jäljen numero neljä, eli suoritusaika siinä puolenpäivän kieppeillä. Just joo, ihan parasta tuuria. Auton sai onneksi varjoon ja luukut auki, niin tuulen vuoksi ei siellä ollut kuuma.
Mutta, mutta. Jo jäljen alussa kävi selväksi, että tänään ei Olgaa huvittanut tehdä hommia. Haisteli kyllä alkumakuun ja sitten katteli mua että mitäs sitten? Söi vähän heinää ja sellasta... Tuomari kehotti ottamaan uuden alun tuoreesta kohtaa, mutta ei niin ei. Jälki oli lisäksi oikein kunnon ryteikössä ja Olga katto mua, että meinaaks tosissas, että tonne pitäis mennä. Tuomari Tuovi Henttu kuitenkin sanoi, että mennään treeninä läpi. Ja niin me sitten mentiin. Mä yritin kannustaa Olgaa parhaani mukaan ja aina välillä se vähän haisteli jälkeä. Sain sen kulkemaan mun edellä, mitä nyt välillä eksyttiin peuranjäljille ja ojiin kahlailemaan. Makuut se söi antaumuksella eli merkkas ainakin ne. Loppupätkä jäljestä kulki voimalinjaa pitkin ja siinä porotti aurinkokin kuumasti. Lopulta suoriuduttiin sorkalle, jota Olga sai jyystää palkaksi. Yritti se sentään edes vähän. Että semonen maksettu päiväkävely. Hohhoijaa. Koeselostus saatiin, vaikkakaan pisteitä ei meille annettu.
Se kuului seuraavasti:
Ohjaten jäljelle. Koira vaikuttaa epävarmalta eikä tahdo irtaantua ohjaajasta. Edetään vähän matkaa ja otetaan uusi aloitus koiralle. Ei vauhti eikä into parane vaan Olga hakee turvaa ohjastajastaan. Lopulta tuomari toteaa ettei kaadolle päästä sallitussa ajassa ja keskeyttää kokeen. Jälki mennään harjoitellen kaadolle. Kaato kiinnosti. Makuut myös kiinnostivat ja ne syötiin. Olga kaipaa harjoittelua eri tilanteista, niin alkaa tulostakin löytyä.
Olgan puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, ettei siellä muillakaan niin kauhean hyvin mennyt. Kokeeseen osallistui viisi koiraa (kaikki AVO-luokkaan), joista kaksi sai kolmostuloksen, muille annettiin samoin kuin meillekin possunkorvapussi lohdutukseksi.
Mä luulen nyt, että meidän kalenteri näyttää kesän ajan melkosen tyhjältä. Ens viikonloppuna käydään vielä Salossa kolmen startin verran kisaamassa Sakarin kanssa. Katotaan syksymmällä sitten uudestaan. Ja ei, en oo tyytymätön meidän saavutuksiin tai pettynyt koiriin. Alkuvuosi on ollut suorastaan loistava molempien kanssa, mutta nämä lämpimät ilmat ei kísailujen osalta ole se meidän juttu :)
28.5.2013
21.5.2013
Ja he saivat toisensa
Tänään se tapahtui!
Sakari ja Lulu toivottavasti saattoivat alulle pieniä gööttilapsia <3 Kaikki sujui hyvin ja pariskunta hoiti homman niin kuin kuuluukin. Luluhan aloitti varsinaisen kiimansa samana päivänä kun vein sen meiltä kyläilemästä Tarjalle. Ilmankos meillä ei vielä oltu valmiita tositoimiin :) Nyt on kuitenkin odotus siltä osin palkittu ja alkaa vielä jännempi aika, kun odotetaan että itävätkö siemenet ;) Huomenna katsotaan, vieläkö toistavat temppunsa, ja varmistellaan että niitä siemeniä on sitten riittävästi itämässä.
Sakari ja Lulu toivottavasti saattoivat alulle pieniä gööttilapsia <3 Kaikki sujui hyvin ja pariskunta hoiti homman niin kuin kuuluukin. Luluhan aloitti varsinaisen kiimansa samana päivänä kun vein sen meiltä kyläilemästä Tarjalle. Ilmankos meillä ei vielä oltu valmiita tositoimiin :) Nyt on kuitenkin odotus siltä osin palkittu ja alkaa vielä jännempi aika, kun odotetaan että itävätkö siemenet ;) Huomenna katsotaan, vieläkö toistavat temppunsa, ja varmistellaan että niitä siemeniä on sitten riittävästi itämässä.
19.5.2013
Luupää ohjaa melko järeäkalloista
Viikonloppu piti sisällään taas koiramaista ohjelmaa. Lauantaina neljä starttia Liedossa ja tänään ryhmänäyttely Raumalla.
Ensin kisoihin. Otsikon luupää viittaa allekirjoittaneeseen. Miks mä en vaan opi tiettyjä asioita? Niinku, että koiraa ohjataan siellä radoilla myös helpoissa paikoissa. Tai että joka kohdassa ei vaan ole kiire. Tuplanollaa tässä yritetään metsästää, mutta kun ei luupää opi, niin ei kai me sitä tuplaakaan saada.
Eka rata oli ulkona ja tuomariharjoittelijana Kermisen Petteri. Ilma oli jo aamusta lämmin ja aurinko paistoi. Rata oli kiva, sisältäen pari kinkkisempää kohtaa. Ja pääosin menikin ihan hyvin. Yksi rima tippui ja kepeillevienti ei onnistunut. Treenilistalle sylkkärillä kepeille viennit! Maalissa siis kympillä ja ihanneajan ylityksellä, joka tuli sieltä keppien korjailusta.
Toka rata sisällä hallissa oli Tuija Kokkosen käsialaa. Ja hui hirveä miltä se näytti radan reunalle. No ei muuta kuin tutustumaan ja sitten suorittamaan. Vähän kyllä oli epäilyksiä mielessä, ettei tältä radalta ainakaan nollaa saada. Eikä saatukaan, vaan hylky. Mutta ei tietenkään mistään vaikeasta kohdasta, ne selvitettiin oikein hyvin. Sitten en vaan ohjaa ja Sakari hyppäsi yhden hypyn nurinpäin. Läksy itselle: ohjaa sitä koiraa!!!
Kolmas rata oli Petterin hyppäri, jälleen ulkona. Lämpötila oli arvatenkin noussut aamukymmenen lukemista ja hiki virtasi. Rata näytti jälleen kivalta ja melko helpoltakin. Ja meno olikin toiseksi viimeiselle esteelle saakka ihan sujuvaa, joskin lämpö vähän verotti kummankin vauhtia. Siellä toiseksi viimeisellä esteellä sorruin perisyntiini hätäilyyn. Siitä niistosta ei saa lähteä Sakaria vastaan, ennen kuin se on jo hyppäämässä tai sieltä tlee kielto. Ei ollut ensimmäinen tämäntyylinen mun moka. Luupää, mikä luupää. Argh! Ja kiellon seurauksena lopputuloksessa myös yliaikaa.
Neljännelle radalle ei sitten ollut enää mitään tulospaineita. Ja päätin, että nyt ei varmistella, vaan täysillä mennään ja kokeillaan mihin meistä on. Otti päähän nuo yliajatkin. Kyllä meidän pitäisi päästä 3,5 etenemään vaikka siellä radalla jotain sattuisikin. Vaan ilman virheitä olis päästy ehkä just ihanneaikaan. Plaah.
No mutta tälle viimeiselle radalle sain itsestäni irti sen tsempin, mikä pitäisi saada joka radalle. Mä juoksin ja mä ehdin. Ehdin jopa paremmin ja enemmän kuin ikinä olisin kuvitellut. Oon niin tyytyväinen tuohon puomi-putki-putki-hyppy kohtaan että se vähän edes piristi mieltä. Radan lopussa kuitenkin taas vähän oletan, että Sakari menee putkeen, mutta kiellon arvoisesti se siitä tulee ohi. Kiellosta huolimatta me ehdittiin siihen ihanneaikaankin. Niin sitä pitää! Ja nyt mun pitää oppia vetämään aina tolla tsempillä, eikä sohia, löntystää, jättää ohjaamatta tai hätäillä. Siinäpä sitä on läksyä kerrakseen!
Sitten näyttelyraportti. Kannustusjoukoiksi sain Tainan, Olgan ja Hipun. Ilmoitin Sakarin Rauman ryhmikseen, koska tuomarina gööteillä oli Pekka Teini. Kerran aikaisemmin ollaan Pekan arvioitavana oltu ja tykkäsin kovasti. Aikataulujen ilmestyttyä kävi vielä ilmi, että Sakari oli ainoa rotunsa edustaja. Sehän tiesi sitten sitä, että jos Sakari on tuomarin mieleen, niin se saa sitten koko potin. Ja olihan se :) Antoi ERIn ja SAn, joten Sakari sai SERTin, oli paras uros 1 ja tietysti ROP!
Arvostelu kuului näin:
Sukupuolileima vahva, hyvillä rungon mitoilla varustettu. Hyvä kuono-osa ja otsapenger ja melko järeä kallo. Tyypillinen ylälinja, riittävän pitkä runko. Töpöhäntä. Hyvät kulmaukset, hieman kapea reisi.
Sakari esiintyi hienosti. Se on hauska, kun ennen kehää se on nenä maassa ja mulla on sellanen tunne, ettei tuu mitään. Sitten kehässä se käyttäytyy hienosti ja osaa jopa vähän esiintyä :)
Ryhmäkehästä ei tullut muuta kuin kokemusta, mutta en kyllä muuta odottanutkaan. Onhan tuossa litaniassa jo kylliksi :).
Ensin kisoihin. Otsikon luupää viittaa allekirjoittaneeseen. Miks mä en vaan opi tiettyjä asioita? Niinku, että koiraa ohjataan siellä radoilla myös helpoissa paikoissa. Tai että joka kohdassa ei vaan ole kiire. Tuplanollaa tässä yritetään metsästää, mutta kun ei luupää opi, niin ei kai me sitä tuplaakaan saada.
Eka rata oli ulkona ja tuomariharjoittelijana Kermisen Petteri. Ilma oli jo aamusta lämmin ja aurinko paistoi. Rata oli kiva, sisältäen pari kinkkisempää kohtaa. Ja pääosin menikin ihan hyvin. Yksi rima tippui ja kepeillevienti ei onnistunut. Treenilistalle sylkkärillä kepeille viennit! Maalissa siis kympillä ja ihanneajan ylityksellä, joka tuli sieltä keppien korjailusta.
Toka rata sisällä hallissa oli Tuija Kokkosen käsialaa. Ja hui hirveä miltä se näytti radan reunalle. No ei muuta kuin tutustumaan ja sitten suorittamaan. Vähän kyllä oli epäilyksiä mielessä, ettei tältä radalta ainakaan nollaa saada. Eikä saatukaan, vaan hylky. Mutta ei tietenkään mistään vaikeasta kohdasta, ne selvitettiin oikein hyvin. Sitten en vaan ohjaa ja Sakari hyppäsi yhden hypyn nurinpäin. Läksy itselle: ohjaa sitä koiraa!!!
Kolmas rata oli Petterin hyppäri, jälleen ulkona. Lämpötila oli arvatenkin noussut aamukymmenen lukemista ja hiki virtasi. Rata näytti jälleen kivalta ja melko helpoltakin. Ja meno olikin toiseksi viimeiselle esteelle saakka ihan sujuvaa, joskin lämpö vähän verotti kummankin vauhtia. Siellä toiseksi viimeisellä esteellä sorruin perisyntiini hätäilyyn. Siitä niistosta ei saa lähteä Sakaria vastaan, ennen kuin se on jo hyppäämässä tai sieltä tlee kielto. Ei ollut ensimmäinen tämäntyylinen mun moka. Luupää, mikä luupää. Argh! Ja kiellon seurauksena lopputuloksessa myös yliaikaa.
Neljännelle radalle ei sitten ollut enää mitään tulospaineita. Ja päätin, että nyt ei varmistella, vaan täysillä mennään ja kokeillaan mihin meistä on. Otti päähän nuo yliajatkin. Kyllä meidän pitäisi päästä 3,5 etenemään vaikka siellä radalla jotain sattuisikin. Vaan ilman virheitä olis päästy ehkä just ihanneaikaan. Plaah.
No mutta tälle viimeiselle radalle sain itsestäni irti sen tsempin, mikä pitäisi saada joka radalle. Mä juoksin ja mä ehdin. Ehdin jopa paremmin ja enemmän kuin ikinä olisin kuvitellut. Oon niin tyytyväinen tuohon puomi-putki-putki-hyppy kohtaan että se vähän edes piristi mieltä. Radan lopussa kuitenkin taas vähän oletan, että Sakari menee putkeen, mutta kiellon arvoisesti se siitä tulee ohi. Kiellosta huolimatta me ehdittiin siihen ihanneaikaankin. Niin sitä pitää! Ja nyt mun pitää oppia vetämään aina tolla tsempillä, eikä sohia, löntystää, jättää ohjaamatta tai hätäillä. Siinäpä sitä on läksyä kerrakseen!
Sitten näyttelyraportti. Kannustusjoukoiksi sain Tainan, Olgan ja Hipun. Ilmoitin Sakarin Rauman ryhmikseen, koska tuomarina gööteillä oli Pekka Teini. Kerran aikaisemmin ollaan Pekan arvioitavana oltu ja tykkäsin kovasti. Aikataulujen ilmestyttyä kävi vielä ilmi, että Sakari oli ainoa rotunsa edustaja. Sehän tiesi sitten sitä, että jos Sakari on tuomarin mieleen, niin se saa sitten koko potin. Ja olihan se :) Antoi ERIn ja SAn, joten Sakari sai SERTin, oli paras uros 1 ja tietysti ROP!
Arvostelu kuului näin:
Sukupuolileima vahva, hyvillä rungon mitoilla varustettu. Hyvä kuono-osa ja otsapenger ja melko järeä kallo. Tyypillinen ylälinja, riittävän pitkä runko. Töpöhäntä. Hyvät kulmaukset, hieman kapea reisi.
Sakari esiintyi hienosti. Se on hauska, kun ennen kehää se on nenä maassa ja mulla on sellanen tunne, ettei tuu mitään. Sitten kehässä se käyttäytyy hienosti ja osaa jopa vähän esiintyä :)
Ryhmäkehästä ei tullut muuta kuin kokemusta, mutta en kyllä muuta odottanutkaan. Onhan tuossa litaniassa jo kylliksi :).
13.5.2013
Kihlajaiskakkua ja kisaraporttia
Viime viikko poikkesi meidän normiarjesta jonkin verran, sillä edellisviikolla Peltolan Tarja ilmoitti, että Lulun kauan odotettu kiima on vihdoin alkanut. Maanantaina sitten ajettiin Tarjan ja Sakarin kanssa Säkylään, missä Lulu asustaa. Ei tosin haettu Lulua kotoaan, vaan Marja-Liisan luota, jossa meitä odotti Lulun lisäksi hieno kihlajaiskakku. :)
Nuoripari sai tutustua ja tuntuivat tykästyvän toisiinsa hetimiten. Rallailivat ympäri pihaa ja kuiskuttelivat toisilleen, taisi siinä muutama pusukin vaihtua.
Lulu ei tuntunut vielä olevan valmis tositoimiin, joten matkasi sitten meidän mukana Tarjan luo. Tiistaina käytiin Sakarin kanssa uusilla treffeillä, mutta ei vieläkään ollut sellaista meininkiä. Keskiviikkona Lulu tulikin sitten meille, että saavat touhuta, jos siltä tuntuu. Täytyy kyllä sanoa, että on nartulla palikat päässä paikoillaan. Se tuli meille itselleen vieraaseen paikkaan, vieraan ihmisen ja vieraan koiran luo ja oli kuin kotonaan. Vähän vinkui aluksi, mutta yönsä nukkui Sakarin kanssa sängyn alla. Ja muutenkin sopeutui hienosti meidän elämänmenoon, Olga kylläkin muutti mummulaan vierailun ajaksi.
Vaan eivätpä nuo sitten kuitenkaan ryhtyneet lapsia väsäämään. Leikkivät kyllä keskenään, mutta siinä se. Perjantaina eivät paljoa edes leikkineet. Sekös oli mulle kidutusta, odottaminen. Ja miettiminen; onko tärpit ohi vai tulossa vasta? Merkkejä siitä, että eivät vielä olisi ohi oli, mutta kun ei Lulu ollut halukas kuitenkaan.
Lauantaina palautin Lulun Tarjalle, ilman sen kummempia tuloksia lemmenlomasta. Illalla Tarja kuitenkin soitti ja kertoi, että Lulu oli alkanut vuotaa uudelleen. Ilmeisesti kiima alkoikin kunnolla vasta nyt. Tiedossa siis lisää odottelua ;)
Eilen oli sitten pitkästä aikaa kisat. Ulkokisakausi korkattiin Tampereella TAKUTien kisoissa. Miia sairastui, joten lähdin kisailemaan Sakarin kanssa kahdestaan. Taina otti jälleen kerran Olgan hoiviinsa, kiitos taas! Onneksi kisapaikoilla on jo nykyään sen verran tuttuja, ettei yksin tarvitse olla. Kirsikin jäi vielä kisapaikalle meidän seuraksi, vaikka kisat Perlan kanssa oli ohi jo paljon ennen meidän vuoroa.
Eka rata oli Jari Suomalaisen tuomariharjoittelun tuotos. Kiva rata, jossa oli muutama kinkkisempi kohta. Sakarilta kuitenkin tippui eka rima, joten meidän tuplantekomahdollisuudet kosahtivat heti alussa. Ohjasin sitten vähän uskaliaammin ja ehdin jopa muurin jälkeiseen persjättöön hyvin. Saimme vitosena olleelta putkelta kiellon ja kepeillä Sakari ilmeisesti bongasi kärpäsen tms ja jätti kepit kesken. En korjannut vaan otin hylyn jatkaessani rataa. Paikkapaikoin hyviä väläyksiä kuitenkin. Youtube ei suostu lataamaan tätä rataa.
Toka rata oli Heidi Viitaniemen rata. Etenevä ja mukava, joukossa pienet kieputukset. Ennen loppusuoraa olevan putken Sakari kiersi takakautta ja ajattelin, että saimme kiellon siitä. Vaan sepäs ei ollutkaan virhe, mutta ylimääräinen kieppi toi yliaikaa 1,47.
Kiva päivä oli kisata, aurinkokin paistoi aina välillä. Nyt onkin kisoja tiedossa vähän tiiviimpään tahtiin. Pitäähän sitä tuplaa nyt vielä jahdata :)
Tänään käytiin taas Lulua moikkaamassa ja voi sitä riemua nuorenparin nähdessä toisensa! Lulu vuotaa vielä, joten menee varmaan vielä muutama päivä ennenkuin on uutta päivitettävää siltä rintamalta. Näyttää kuitenkin ihan lupaavalta, ainakin ne tykkää toisistaan <3
Nuoripari sai tutustua ja tuntuivat tykästyvän toisiinsa hetimiten. Rallailivat ympäri pihaa ja kuiskuttelivat toisilleen, taisi siinä muutama pusukin vaihtua.
Lulu ei tuntunut vielä olevan valmis tositoimiin, joten matkasi sitten meidän mukana Tarjan luo. Tiistaina käytiin Sakarin kanssa uusilla treffeillä, mutta ei vieläkään ollut sellaista meininkiä. Keskiviikkona Lulu tulikin sitten meille, että saavat touhuta, jos siltä tuntuu. Täytyy kyllä sanoa, että on nartulla palikat päässä paikoillaan. Se tuli meille itselleen vieraaseen paikkaan, vieraan ihmisen ja vieraan koiran luo ja oli kuin kotonaan. Vähän vinkui aluksi, mutta yönsä nukkui Sakarin kanssa sängyn alla. Ja muutenkin sopeutui hienosti meidän elämänmenoon, Olga kylläkin muutti mummulaan vierailun ajaksi.
Vaan eivätpä nuo sitten kuitenkaan ryhtyneet lapsia väsäämään. Leikkivät kyllä keskenään, mutta siinä se. Perjantaina eivät paljoa edes leikkineet. Sekös oli mulle kidutusta, odottaminen. Ja miettiminen; onko tärpit ohi vai tulossa vasta? Merkkejä siitä, että eivät vielä olisi ohi oli, mutta kun ei Lulu ollut halukas kuitenkaan.
Lauantaina palautin Lulun Tarjalle, ilman sen kummempia tuloksia lemmenlomasta. Illalla Tarja kuitenkin soitti ja kertoi, että Lulu oli alkanut vuotaa uudelleen. Ilmeisesti kiima alkoikin kunnolla vasta nyt. Tiedossa siis lisää odottelua ;)
Eilen oli sitten pitkästä aikaa kisat. Ulkokisakausi korkattiin Tampereella TAKUTien kisoissa. Miia sairastui, joten lähdin kisailemaan Sakarin kanssa kahdestaan. Taina otti jälleen kerran Olgan hoiviinsa, kiitos taas! Onneksi kisapaikoilla on jo nykyään sen verran tuttuja, ettei yksin tarvitse olla. Kirsikin jäi vielä kisapaikalle meidän seuraksi, vaikka kisat Perlan kanssa oli ohi jo paljon ennen meidän vuoroa.
Eka rata oli Jari Suomalaisen tuomariharjoittelun tuotos. Kiva rata, jossa oli muutama kinkkisempi kohta. Sakarilta kuitenkin tippui eka rima, joten meidän tuplantekomahdollisuudet kosahtivat heti alussa. Ohjasin sitten vähän uskaliaammin ja ehdin jopa muurin jälkeiseen persjättöön hyvin. Saimme vitosena olleelta putkelta kiellon ja kepeillä Sakari ilmeisesti bongasi kärpäsen tms ja jätti kepit kesken. En korjannut vaan otin hylyn jatkaessani rataa. Paikkapaikoin hyviä väläyksiä kuitenkin. Youtube ei suostu lataamaan tätä rataa.
Toka rata oli Heidi Viitaniemen rata. Etenevä ja mukava, joukossa pienet kieputukset. Ennen loppusuoraa olevan putken Sakari kiersi takakautta ja ajattelin, että saimme kiellon siitä. Vaan sepäs ei ollutkaan virhe, mutta ylimääräinen kieppi toi yliaikaa 1,47.
Kiva päivä oli kisata, aurinkokin paistoi aina välillä. Nyt onkin kisoja tiedossa vähän tiiviimpään tahtiin. Pitäähän sitä tuplaa nyt vielä jahdata :)
Tänään käytiin taas Lulua moikkaamassa ja voi sitä riemua nuorenparin nähdessä toisensa! Lulu vuotaa vielä, joten menee varmaan vielä muutama päivä ennenkuin on uutta päivitettävää siltä rintamalta. Näyttää kuitenkin ihan lupaavalta, ainakin ne tykkää toisistaan <3
5.5.2013
Kirsuhommia
Viikonloppu vierähti Karviassa MEJÄ-kokeen parissa. Hetken mielijohteesta ja Olgalle tehdyn lupauksen perusteella ilmoitin Olgan kokeeseen, vaikka meillä ei todellakaan ole treenikertoja takana kuin oikeastaan yksi kokeilu viime syksyltä ja yksi neljä tuntia vanha alimittainen jälki tältä keväältä.
Lauantai kului jälkiä tehden ja onnekseni minulle oli laitettu jälkipariksi kokenut, erittäin mukava ja avulias mies. Kyselin, kyselin ja kyselin ja sain paljon tietoa ja vinkkejä kuinka kannattaa toimia jälkeä tehdessä ja sitä opastaessa. Teimme yhdessä voittajaluokan jäljen sekä avoimen luokan jäljen, jonka opastaisin sitten itse kokeessa.
Aluksi jälki suunnistettiin ja merkattiin maastoon kartan mukaan, askelpareja laskien (mulla osui 32,5 askelparia 50 metrin matkalle). Sen jälkeen tehtiin veretys ja piilomerkattiin jälki. Tosin jätettiin myös pieniä avomerkkejä, että varmasti tietää missä jälki kulkee. Kahden jäljen tekoon meni noin viitisen tuntia.
Sunnuntaiaamuna sitten itse kokeeseen. Arvonnassa saimme suoritettavaksi jäljen numero yksi, joka kuitenkin ajettiin oman ryhmämme avoluokan viimeisenä eli neljäntenä. Tuomarinpuhuttelun jälkeen oli ampumisensietokoe, joka ammuttiin kaksitoistakaliiperisella haulikolla. Koirat laitettiin kiinni puuhun ja itse poistuttiin tuomarin taakse. Olga seisoi kuin tatti ja vain tuijotti mua, mutta kun mulla ei ollu mitään hätää, niin ei sitten laukaukseen reagoinut mitenkään erityisesti :) Ensimmäinen jännitysmomentti puhtaasti takana.
Itse olin tekemässä jälkeä numero kaksi ja menin oppaaksi ennen omaa vuoroamme. Opastaminen taisikin jännittää kaikkein eniten. Olin kuitenkin merkannut jäljen sen verran tiheään, että se oli lopulta melko helppo homma.
Olgan suoritusta en jännittänyt, kun ajattelin, että se menee niin kuin menee, enkä siellä mitään voi asialle tehdä :)Vaikeinta oli pysyä liinan matkan päässä eli koirasta noin viiden-kuuden metrin etäisyydellä. Olga lähti jäljelle hyvin ja tiesi mitä siltä odotettiin. Muutamia kertoja se teki tarkistuslenkkejä, mutta palasi jäljelle itsenäisesti ilman, että sitä olisi sille tarvinnut auttaa. Sorkka löydettiin ja sitä vähän natusteltiinkin.
Tuomarilta saatiin heti jäljen jälkeen kehuja, mutta kun ei arvosteluperusteista ole itsellä mitään hajua, niin lopullisia tuloksia piti odotella viitisen tuntia, ennen kuin kaikki jäljet oli saatu ajettua. Tuomari kehotti mua ilmottautumaan uusiin kokeisiin, niin en tiennyt että tarkoittiko sillä sitä, että meni huonosti ja uudestaan kokeilemaan vai menikö niin hyvin, että kannattaa ilmottautua...
Oman suorituksen jälkeen kävin purkamassa merkit pois opastamaltani jäljeltä ja sitten majalle odottelemaan. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja seuraa niin kuluihan se aika ihan mukavasti.
Tuloksia kannatti kyllä odottaakin. Avoluokassa oli kahdeksan koirakkoa ja huonoimmista pisteistä aloitettiin. Tuloksissa oli yksi kolmos- ja yksi kakkostulos. Kun ensimmäinen ykköstulos oli sanottu, eikä meitä oltu vielä mainittu, niin aloin uskaltaa aavistella, että mekin saatiin se ykkönen :) Sitten kerrottiin, että samoissa pisteissä on useampi koirakko ja ajattelin, että me ollaan siinä joukossa. Vaan eipäs oltukaan, neljä koiraa sai 45 pistettä, sitten oli Olga 49 pisteellä, edellään vaan yksi mäyräkoira, joka sai täydet 50 pistettä.
Huhhuh!Kyllä mä tiesin, että Olga osaa, mutta että saa tollaset pisteet ja tuomarilta vielä kommentin: "Vaikuttavaa työtä!" Lisäksi tuomari oli kuvannut meitä jäljellä, mutta en mä sellasta ehtinyt huomata. Harvinainen rotu kiinnosti.
Täytyy varmaan mennä toistekin, oli kyllä kivaa, vaikka aikaa vievää puuhaa.
Tässä vielä Olgan pisteet eri osa-alueilta sekä koeselostus:
Tuomari Kari Muje
a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 12
c) Työskentelyn varmuus (0-10) 10
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien
ja kaadon selvittämiskyky,
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen
(0-14) 14
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 5
Laukauksen sieto Hyväksytty
Koeselostus: Ohjatusti ja merkaten liikkeelle. Olgan jäljestys on koko matkan maavainuista ja rauhallista, mutta hyvin jäljen suunnassa etenevää. 1. osuudella muutama nopea pisto sivuun ja yksi rengastus, josta Olga kokeilee lyhyesti paluujälkeä, mutta korjaa suunnan nopeasti. Molemmat kulmat huolellisesti nuuhkien. Loppupuolella olga merkkaa mopeasti muutaman hirvenjäljen. Kaato haltuun nuuhkien ja paikalle jääden. Hienoa, hiljaista työtä!
Lauantai kului jälkiä tehden ja onnekseni minulle oli laitettu jälkipariksi kokenut, erittäin mukava ja avulias mies. Kyselin, kyselin ja kyselin ja sain paljon tietoa ja vinkkejä kuinka kannattaa toimia jälkeä tehdessä ja sitä opastaessa. Teimme yhdessä voittajaluokan jäljen sekä avoimen luokan jäljen, jonka opastaisin sitten itse kokeessa.
Aluksi jälki suunnistettiin ja merkattiin maastoon kartan mukaan, askelpareja laskien (mulla osui 32,5 askelparia 50 metrin matkalle). Sen jälkeen tehtiin veretys ja piilomerkattiin jälki. Tosin jätettiin myös pieniä avomerkkejä, että varmasti tietää missä jälki kulkee. Kahden jäljen tekoon meni noin viitisen tuntia.
Sunnuntaiaamuna sitten itse kokeeseen. Arvonnassa saimme suoritettavaksi jäljen numero yksi, joka kuitenkin ajettiin oman ryhmämme avoluokan viimeisenä eli neljäntenä. Tuomarinpuhuttelun jälkeen oli ampumisensietokoe, joka ammuttiin kaksitoistakaliiperisella haulikolla. Koirat laitettiin kiinni puuhun ja itse poistuttiin tuomarin taakse. Olga seisoi kuin tatti ja vain tuijotti mua, mutta kun mulla ei ollu mitään hätää, niin ei sitten laukaukseen reagoinut mitenkään erityisesti :) Ensimmäinen jännitysmomentti puhtaasti takana.
Itse olin tekemässä jälkeä numero kaksi ja menin oppaaksi ennen omaa vuoroamme. Opastaminen taisikin jännittää kaikkein eniten. Olin kuitenkin merkannut jäljen sen verran tiheään, että se oli lopulta melko helppo homma.
Olgan suoritusta en jännittänyt, kun ajattelin, että se menee niin kuin menee, enkä siellä mitään voi asialle tehdä :)Vaikeinta oli pysyä liinan matkan päässä eli koirasta noin viiden-kuuden metrin etäisyydellä. Olga lähti jäljelle hyvin ja tiesi mitä siltä odotettiin. Muutamia kertoja se teki tarkistuslenkkejä, mutta palasi jäljelle itsenäisesti ilman, että sitä olisi sille tarvinnut auttaa. Sorkka löydettiin ja sitä vähän natusteltiinkin.
Tuomarilta saatiin heti jäljen jälkeen kehuja, mutta kun ei arvosteluperusteista ole itsellä mitään hajua, niin lopullisia tuloksia piti odotella viitisen tuntia, ennen kuin kaikki jäljet oli saatu ajettua. Tuomari kehotti mua ilmottautumaan uusiin kokeisiin, niin en tiennyt että tarkoittiko sillä sitä, että meni huonosti ja uudestaan kokeilemaan vai menikö niin hyvin, että kannattaa ilmottautua...
Oman suorituksen jälkeen kävin purkamassa merkit pois opastamaltani jäljeltä ja sitten majalle odottelemaan. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja seuraa niin kuluihan se aika ihan mukavasti.
Tuloksia kannatti kyllä odottaakin. Avoluokassa oli kahdeksan koirakkoa ja huonoimmista pisteistä aloitettiin. Tuloksissa oli yksi kolmos- ja yksi kakkostulos. Kun ensimmäinen ykköstulos oli sanottu, eikä meitä oltu vielä mainittu, niin aloin uskaltaa aavistella, että mekin saatiin se ykkönen :) Sitten kerrottiin, että samoissa pisteissä on useampi koirakko ja ajattelin, että me ollaan siinä joukossa. Vaan eipäs oltukaan, neljä koiraa sai 45 pistettä, sitten oli Olga 49 pisteellä, edellään vaan yksi mäyräkoira, joka sai täydet 50 pistettä.
Huhhuh!Kyllä mä tiesin, että Olga osaa, mutta että saa tollaset pisteet ja tuomarilta vielä kommentin: "Vaikuttavaa työtä!" Lisäksi tuomari oli kuvannut meitä jäljellä, mutta en mä sellasta ehtinyt huomata. Harvinainen rotu kiinnosti.
Täytyy varmaan mennä toistekin, oli kyllä kivaa, vaikka aikaa vievää puuhaa.
Tässä vielä Olgan pisteet eri osa-alueilta sekä koeselostus:
Tuomari Kari Muje
a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 12
c) Työskentelyn varmuus (0-10) 10
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien
ja kaadon selvittämiskyky,
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen
(0-14) 14
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 5
Laukauksen sieto Hyväksytty
Koeselostus: Ohjatusti ja merkaten liikkeelle. Olgan jäljestys on koko matkan maavainuista ja rauhallista, mutta hyvin jäljen suunnassa etenevää. 1. osuudella muutama nopea pisto sivuun ja yksi rengastus, josta Olga kokeilee lyhyesti paluujälkeä, mutta korjaa suunnan nopeasti. Molemmat kulmat huolellisesti nuuhkien. Loppupuolella olga merkkaa mopeasti muutaman hirvenjäljen. Kaato haltuun nuuhkien ja paikalle jääden. Hienoa, hiljaista työtä!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)