21.7.2014

Pitsit hulmuten

Niin se vain kesäteatterin esitykset saatiin tältä kesää esitettyä ja paluu normaaliin elämään koitti vihdoin :) Sakarin ja Hipun ilmoitin Agipitsi-kisoihin Raumalle, että saadaan SM-nollajahti Oulun kisoja varten aloitettua :D . Ei vaan, ihan kisaamisen ilosta oltiin menossa. Molemmat ilmoitin kahteen starttiin, kolme olisi ollut tarjolla. Sakari molemmille agiradoille ja Hipulle agi- ja hyppyradat.
Sakari aloitti Kermisen Petterin tuomaroimalla agiradalla. Sää oli helteinen ja kiva tuomari jätti rimat kolmeenkymppiin ja ihanneaikakin oli laskettu löysällä etenemällä. Ja sehän sopii meille. Sakarilla tosin oli virtaskaa reippaanlaisesti ja helteestä huolimatta se pinkoi ekan radan 3,65 etenemällä ja ihanneaika alittui jopa kolme sekuntia. Eka ja vika rima tippuivat, mutta ohjaukset sujuivat kohtalaisen hyvin. Aloitettiin siis mukavasti tauon jälkeen 10 tuloksella :) Siinä ohjaajan farkkuhameen helmat paukkuivat, kun päällä oli kisojen teeman mukaisesti vähän erilainen kisa-asu pitseineen kaikkineen :D



Hipun eka rata olikin heti kohta Sakarin ekan radan jälkeen, mutta hyvin ehdin tutustumaan ja keskittymäänkin. Radan aluksi oli koko kentän mittainen alkusuora, jonka kaksi viimeistä estettä olivat puomi ja mutkaputki, yhdistelmä, jolla yleensä Hipun kanssa tulee puomin alastulovitonen. Vaan eipä tullut nyt, vaikka vauhtia olikin puomin alastulolle tultaessa. Jeee! Hipa on edistynyt tässäkin. Kepeillemenon sössin itse ja se keppien oikea väli ei sen jälkeen meinannut millään löytyä. Hylky saatiin kun Hippu pujotteli takaisinpäin monta väliä. Sitten kun saatiin kepit sujumaan, meni pätkä taas hyvin, yksi väärä putken pää löytyi matkalta. Mutta kaikenkaikkiaan hyvää menoa. Hipun vauhdista saatiin tutuilta kommenttia radan jälkeen, että kyllä sillä sitä riittääkin.



Seuraavaksi päästiin kirmaamaan sama rata Sakarin kanssa. Jälleen ihan hyvä vauhti pojalla, tällä etenemä 3,54. Saisi se tietysti lujempaakin mennä, mutta keliin nähden hyvä etenemä tämäkin. Pohja oli melko kuoppainen ja pehmeä kivituhka, joten silläkin lienee osuutta. Pääasia oli oikeanlainen tekemisen meininki ja riemukas ilme! Hyvä rata kaiken kaikkiaan ja maalissa tuuletin nollaa, mutta sitten kun laitoin koiraa hihnaan huomasin, että viimeistä rimaa korjattiin takaisin paikalleen. Eli vitonen, ei huono. Ohjaukset toimi ja koira teki hyvin töitä. Jäähdyttelylenkiltä palatessa Miia tuli kertomaan, että meille oli korjattu tuloksiin 0! Aika alittui 1,4 sekuntia ja ilmeisesti rima oli ollut huonosti kannattimilla tai jotain, koska sen tippuminen pyyhittiin virheistä pois :) Eli SM-nollatili aukesi sittenkin :D



Viimeiseksi oli Hipun vuoro startata hyppärille. Sillä oli haastava kepeillevienti ja epäilin etten Hippua saa sitä menemään oikein. Lämppäesteillä kepittelin Hipun kanssa vähän vaihtelevalla menestyksellä ennen starttia. Mutta mitä kummaa, Hippu meni täydellisesti radan vaikeimman kohdan. Ikävä kyllä rata tyssäsi putken jälkeen olleelle okserille, kun Hippu mukelsi turvalleen pahan näköisesti :( Keskeytin radan ja tutkin koiran. Suu oli täynnä hiekkaa ja huulessa peni nirhama. Saatiin Miian kanssa huuhdeltua hiekat ja veri pois, eikä muita vaurioita onneksi näkynyt. Okserin etummainen rima oli reilusti takimmaista alempana, eikä Hippu ilmeisesti ehtinyt havaita takimmaista rimaa, koska hyppäsi liian matalalta ja meni siksi nurin. Onneksi säästyttiin isommilta vammoilta. Ja Hippu teki rataa siihen saakka todella hienosti, vaikka keppien jälkeen vähän meinasikin lipsahtaa putkeen ennen hyppyä.



Olipa kiva taas kisata pitkästä aikaa! Kalenterissa onkin jo taas merkintöjä tulevista kisoista ja saattaapa tässä syksyn mittaan tapahtua jotain muutakin jännää ;)

5.7.2014

Sopeutujat

Viime viikkojen ajan koirat ovat joutuneet sopeutumaan tekemättömyyteen toisen harrastukseni, näyttelemisen, vuoksi. Koko kesäkuu juhannusta lukuunottamatta päivärytmini on ollut seuraava: aamulla koirat "mummulaan" hoitoon, töihin, töiden jälkeen hetken hengähdys ja pieni lenkki koirien kanssa, illaksi 18-21 kesäteatteriharjoituksiin, koirat hoidosta, kotiin, koirien ruokinta ja nukkumaan. Seuraavana päivänä sama alusta. Viikonloppuisin 12-18 kesäteatterilla ja loppu ajasta touhuamista koirien ja kotitöiden parissa.
Muutamaan otteeseen on meinannut paukut loppua, mutta eilinen ensi-ilta taas muistutti miksi tämäkin harrastus on niin kivaa. Ja nyt kun ollaan jo päästy esityksiin saakka, niin loppusuoralla ollaan ja vapaa-aikaakin jo vähän enemmän eli koirillekin enemmän aikaa.

Mun murut on kyllä sellainen voimavara, ettei ole tosikaan. Niitä halaamalla ja silittämällä saa lisää energiaa, vaikka olisi kuinka väsynyt. Jo niiden pelkkä läsnäolo tuo ilon ja onnen elämään! Mä niiiin rakastan niitä!