Vuosikatsauksen aika!
2019 sisälsi taas paljon harrastamista, perusmeininkiä, huippuhetkiä ja tulipa meille uusi perheenjäsenkin.
Pentu ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa, eikä sen pitänyt olla kelpie, mutta niinpä meillä asuu nyt yks huipputyyppi sitäkin lajia.
Aika laiskasti treenattiin, mutta siitä huolimatta saavutettinkin jotain. Laitetaanpa ne jälleen kerran tuohon osioon mitä oli tavoitteena ja miten ne toteutui.
SAKARI
Agikisaamista en oo sen kummemmin suunnitellut, periaatteessa vois vielä vähän höntsäämäs käydä, mutta sen näyttää aika, että käydäänkö. Seuraaviin rallykisoihin osallistuminen on jo kalenterissa ja paikkakin varmistunut. Rallyyn vois laittaa tavoitteeksi RTK1-koularin. Avoluokan korkkaaminen tuntuu vielä vähän kaukaiselta, mutta eipä sitäkään tiedä, jos vaikka treenattais sen verran, että sekin onnistuis. Sakari on kyllä alkanut olla rallytreeneistä aika tohkeissaan, nyt kun on enemmän tehty, niin voihan se olla että uskalletaan eteenpäinkin mennä :P Mutta kirjataan tähän nyt vain tuo maltillisempi tavoite, jos se ylittyy, niin sehän on vaan hienoa!
Terveyttä toivotaan edelleen, silmätarkki vois olla tulevana vuonna ajankohtainen.
Kisattiin 6 agistarttia, joista 2x hylättyä, 1x nolla, 1x yliaikanolla, 1x 5 ja 1x 10,51
Sakari jäi kisoista eläkkeelle Satakunnan Piirinmestaruuskisoissa komeasti minien Piirinmestarina! Huikea uranlopetus siis mun ihmemiehellä, yllätti vielä tässäkin. Eläkkeellejättämispäätös oli helppo, sillä olin jo ajat sitten päättänyt, että Sakaria ei uusintamitata ja mittauksen määräaika loppui kesäkuun lopussa. Meillä oli mahtava matka kisamaailmassa yhdessä ja kultaisia muistoja vaikka kuinka paljon! Jatketaan höntsilyjen parissa sillä vielä agility sujuu kuitenkin.
Rallyssä saavutettiin koulari RTK1 suoraan kolmella hyväksytyllä tuloksella. Avoluokkaa varten ei juurikaan treenailtu ennen kuin ihan loppuvuodesta, joten kisoihinkaan ei menty.
Terveyspuoli oli kaikin puolin hyvä <3. Silmätarkissa käytiin ja sieltä mukaan gööttien retinopatia diagnoosi. Ei kuitenkaan ole arjessa vaikuttanut lainkaan.
HERMANNI
Kisapuolella tavoitteeksi on noussut perinteisten SM-kisojen lisäksi halliSMiin osalistuminen. Tarkoitus olisi vielä alkuvuonna kerätä lisää nollia ja sitä kautta rankingpisteitä, jotta saataisiin halliSMiin niin sanottu varma pääsy. Aiempina vuosina noihin skaboihin on tainnut lopulta saada ilmoittautua kuka vaan kolmosluokassa kisaava, mutta sinne ilmoittautuminen menee periaatteessa kuitenkin rankingin mukaan. Nyt kun ollaan jo noustu ihan kivasti rankingissa ylöspäin, niin eipä muutama lisäpiste pahaakaan tekisi...
Sitten (jos vaan terveyttä riittää) me päästään vihdoin sinne "oikeisiin" ässämmiin myös yksilökisaan! Ja siellä on tavoite nauttia mukanaolosta!
Terveyttä yritetään ylläpitää ja Hermanni jatkaakin käyntejään Lehtisen Terhillä kraniosakraalihoidoissa. Meidän onneksi omalla paikkakunnalla on mahdollisuus tähän ja hoidoista on ollut Hermannille paljon apua. Tämä voi olla myös yksi syy siihen, että kisoissa nykyään kulkee paremmin. Hermanni ei hoitojen aloittamisen jälkeen ole enää ihan niin varautunut esimerkiksi vieraita ihmisiä kohtaan, mitä aiemmin ja saattaa mennä oma-aloitteisesti kisoissakin ihan vieraita ihmisiä moikkaamaan :)
Kisattiin 59 starttia. Näistä nollia 17, nolla% 28,81% eli pieni nousu edellisvuodesta(26,67%). Hylkyjä 31, eli hylky% 52,54% (30%) Vaikka hylkyjä tulikin jälleen yli puolet starteista niin väittäisin silti, että suurin osa hyviä hylkyjä ja pieniä lipsahduksia :)
Tavoite halliSMiin osallistumisesta toteutui, saatiin rankingpisteitä riittävästi, sillä jatkettiin nollien tekemistä lähes joka kisoissa.
Kisat menivät yli odotusten, kun tehtiin tulokset kahdelta radalta kolmesta. "Oikeissa" SM-kisoissa saatiin olla myös mukana ja siitä nautittiin,toki pieni harmitus jäi, kun sorruttiin ohjaajan tyhmiin virheisiin karsintaradalla. Joukkueradalla Hermanniin iski kepeillä joku epävarmuus, eikä ylletty ihan normaaliin suoritukseen silläkään. Mutta pääasia että saatiin olla mukana!
Tavoitteisiin ei näköjään ole kirjattu hyppyvalioitumista lainkaan, mutta niin vaan piirinmestaruuskisoissa lunastettiin hyppärin nollavoitolla sekin titteli plakkariin! Mun eka kaksoisvalio <3
Piirinmestaruuskisoissa viimevuotinen joukkuehopea kirkastui kullaksi!
Vähän yllättäen Hermanniin korkkasi rallyuransa ja neljän kisan jälkeen meillä on kaksi hyväksyttyä ja kaksi hylättyä tulosta kisakirjassa. Ulkokisat eivät Hermannille ilmeisestikään sovi, joten katsotaan käydäänkö yrittämässä viimeistä koulariin tarvittavaa tulosta jossain hallikisoissa.
Terhillä käytiin säännöllisesti hoidettavana ja Hermanninkin terveys oli kohtuullinen. Kahteen eri otteeseen se loukkasi oikeaa etujalkaansa, mutta toipuimolemmilla kerroilla nopeasti. Terhi auttoi tässäkin.
MÄ
Yritän parhaani mukaan saada ton nupin pysyyn kasas :P Tärkeintä on osata nauttia noista maailman parhaista pojista ja siitä, että mä saan niitten kans monenmoista touhuta!
Kisarintamalla olen enimmäkseen nauttinut menosta, toki välillä on mennyt heikomminkin tuon positiivisuuden kanssa :P
Sitten tulevan vuoden tavoitteet:
Sakari
Tärkein tavoite on pysyä hyvissä voimissa ja terveenä! Rallaillaan, jos löytyy ohjaajalle motivaatio
Hermanni
Jatketaan kisaamista agissa yhdessätekemisestä nauttien ja hyvillä mielin! Ehdittiin jo tämän vuoden puolella kerätä SMnollat kasaan ja tarkoitus olisi suunnata Rovaniemelle, mikäli ollaan kunnossa.
Rallyssä mietitään Hermanninkin kohdalla ohjaajan motivaation riittämistä. Terveys edelleen päätavoite. Terhin käsittelyissä käydään taas kunhan äitiyslomalainen ottaa vastaan.
Roihu
Tavoitteena kasvaa hienoksi koirayksilöksi. Agilityn saloihin aletaan perehtyä pikkuhiljaa ja mä opettelen asioita luultavasti ihan uudelta kantilta.
Kasvattaja on jo ensimmäiset paimennustreenitkin varannut, joten lampaita käydään ainakin katsomassa.
Mä
Opettelen handlaamaan tätä uudenlaista laumaa ja toivottavasti saan vielä jonain päivänä näistä kavereita keskenään.
31.12.2019
Kisoja ja kasvua
Hävettää kun ei tule tänne enää päivitettyä asioita niin usein kun jotain tapahtuu. Ei muita mutta itseä varten tämä on hyvä throwback-paikka katsella miten asioissa on edistytty tai menty takapakkia.
Käytiin joulukuussa kahdet kisat Hermannin kanssa.
8.12. oltiin Seinäjoella Jorge A Piresin tuomaroimilla radoilla. Radat olivat tosi kivat! Eka (hyppy)rataa ei ole teknisten ongelmien vuoksi taltioituna. Siltä hylky, mutta muutama tosi makea kohta onnistui paremmin kuin luulin. En tehnyt ihan sitä mitä olin suunnitellut, mutta sain kuitenkin lennosta vaihtoehto-ohjauksen toimimaan!
Toka radalta niin ikään hylky, kun yksi ylimääräinen irtoaminen mahtui radalle.
Kolmas rata oli aika suoraviivainen ja rataantutustumisessa tuntui että vaihtuiko tasoluokka alempaan :D Tältä tehtiin nolla, joten saatiin kirjaan myös tämän tuomarin nimikirjoitus :) Samalla tehtiin meidän etenemäenkka 4,55 m/s!
28.12. suunnattiin vuoden viimeisiin kisoihin Tampereelle, tuomreina Johanna Nyberg ja Tommi Raita-aho.
Aloitettiin Johannan agiradalla, jolta hylkäys. Hermanni irtosi hienosti putkeen, mutta bongasi sen jälkeen väärän hypyn aan sijaan. Ohjaajakin olis voinu jotain tehdä tuossa kohtaa :P
Tokana Tommin agirata. Ehdittiin katsella maksien menoa ennen omaa vuoroa ja ajatus oli, että täytyy olla tyytyväinen jos onnistuu edes parissa kphdassa. No mitäpä sitten tapahtuikaan, onnistuttiin joka kohdassa :) Eli nollalla maaliin ja sijoituskin 3. On mulla taitava poika!
Vielä suunnattiin Johannan hyppärille, tehtiin nolla tälläkin ja siinä samalla kauden kolmannen tuplan myötä saatiin kasaan SM-nollat! Eli Rovaniemelle lähtö on tuloksien puolesta varmistettu.
Aika on kulunut Roihua sosiaalistaen, erilaisissa paikoissa käyden ja ihmisiä tavaten. Ja lenkkeillen! Lenkitän pennun erikseen ja isot pojat sitten omalla ajalla. Päivässä tulee siis lähdettyä lenkille 5-6 kertaa. No se näkyy mukavasti myös vaa'alla käydessä. N.7 kg on tullut kadotettua tässä loppuvuoden aikana. Laumana ei vieläkään olla, mutta koko ajan parempaan suuntaan ollaan päästy, kun äidin avustuksella on käyty lenkkeilemässä myös yhdessä. Ehkä jonain päivänä saan lenkkeiltyä koko porukan kanssa yhtäaikaakin :P
Roihu on kasvanut kohisten ja nyt 15 viikkoisena se alkaa jo näyttää ihan kelpieltä ja koiralta.
Hallilla on käyty leikkimässä, keskittymässä ja tutustumassa putkeen. Myös lähdössä odottamista on treenattu. Hallilla on myös säkämitta ja mittaustulokseksi saatiin 38 cm. Iso poika näyttäis olevan kasvamassa, mutta omaan silmään niin kauniin sopusuhtainen mittasuhteiltaan.
Käytiin joulukuussa kahdet kisat Hermannin kanssa.
8.12. oltiin Seinäjoella Jorge A Piresin tuomaroimilla radoilla. Radat olivat tosi kivat! Eka (hyppy)rataa ei ole teknisten ongelmien vuoksi taltioituna. Siltä hylky, mutta muutama tosi makea kohta onnistui paremmin kuin luulin. En tehnyt ihan sitä mitä olin suunnitellut, mutta sain kuitenkin lennosta vaihtoehto-ohjauksen toimimaan!
Toka radalta niin ikään hylky, kun yksi ylimääräinen irtoaminen mahtui radalle.
Kolmas rata oli aika suoraviivainen ja rataantutustumisessa tuntui että vaihtuiko tasoluokka alempaan :D Tältä tehtiin nolla, joten saatiin kirjaan myös tämän tuomarin nimikirjoitus :) Samalla tehtiin meidän etenemäenkka 4,55 m/s!
28.12. suunnattiin vuoden viimeisiin kisoihin Tampereelle, tuomreina Johanna Nyberg ja Tommi Raita-aho.
Aloitettiin Johannan agiradalla, jolta hylkäys. Hermanni irtosi hienosti putkeen, mutta bongasi sen jälkeen väärän hypyn aan sijaan. Ohjaajakin olis voinu jotain tehdä tuossa kohtaa :P
Tokana Tommin agirata. Ehdittiin katsella maksien menoa ennen omaa vuoroa ja ajatus oli, että täytyy olla tyytyväinen jos onnistuu edes parissa kphdassa. No mitäpä sitten tapahtuikaan, onnistuttiin joka kohdassa :) Eli nollalla maaliin ja sijoituskin 3. On mulla taitava poika!
Vielä suunnattiin Johannan hyppärille, tehtiin nolla tälläkin ja siinä samalla kauden kolmannen tuplan myötä saatiin kasaan SM-nollat! Eli Rovaniemelle lähtö on tuloksien puolesta varmistettu.
Aika on kulunut Roihua sosiaalistaen, erilaisissa paikoissa käyden ja ihmisiä tavaten. Ja lenkkeillen! Lenkitän pennun erikseen ja isot pojat sitten omalla ajalla. Päivässä tulee siis lähdettyä lenkille 5-6 kertaa. No se näkyy mukavasti myös vaa'alla käydessä. N.7 kg on tullut kadotettua tässä loppuvuoden aikana. Laumana ei vieläkään olla, mutta koko ajan parempaan suuntaan ollaan päästy, kun äidin avustuksella on käyty lenkkeilemässä myös yhdessä. Ehkä jonain päivänä saan lenkkeiltyä koko porukan kanssa yhtäaikaakin :P
Roihu on kasvanut kohisten ja nyt 15 viikkoisena se alkaa jo näyttää ihan kelpieltä ja koiralta.
Hallilla on käyty leikkimässä, keskittymässä ja tutustumassa putkeen. Myös lähdössä odottamista on treenattu. Hallilla on myös säkämitta ja mittaustulokseksi saatiin 38 cm. Iso poika näyttäis olevan kasvamassa, mutta omaan silmään niin kauniin sopusuhtainen mittasuhteiltaan.
2.12.2019
Roihu
Meille muutti 8.11. pentukatraasta Roihu, virallisesti Boom-Shakalaka Agostino. Kasvattaja oli antanut Roihu-nimen työnimeksi ja päätin piää sen myös kutsumanimenä, kun mikään itseni pyörittelemä nimi ei oikein istunut omaan suuhun.
Yhteiseloa takana reilu kolme viikkoa ja Roihulla tuli eilen ikää mittariin 11 viikkoa. Roihu on reipas, utelias ja tasapainoisen oloinen kelpienalku. Kaikki uudet asiat on otettu mutkattomasti häntä heiluen ja avoimesti vastaan. Ihmiset on ihania, leikiminen on kivaa ja namit maistuu. Ollaan käyty pentupaineissa, kaverien luona leikkimässä muiden pentujen kanssa, koulun raksapuolen hallilla pari kertaa, Kauppakeskus Puuvillassa Porissa, omalla hallilla leikkimässä sekä itsekseen, että episten ja treenien aikaan. Kaikilla kerroilla on Roihu keskittynyt myös leikkimään ja temputtelemaan kanssani, vaikka hurjan kiinnostavaa on ollut myös seurata ihmisiä ja koirien tekemisiä. Käytiin myös Royal Canin Sport Centerin hallilla leikkimässä ja temputtelemassa, kun viime lauantaina olin treeneissä Hermannin kanssa siellä.
Roihu osaa jo istua, mennä maahan, odottaa lupaa ruokakupille, tulla luo metsässä, käsikosketuksia, irrottaa lelusta irti-käskyllä ja ottaa kiinni ota-käskyllä. Hätäasiat tehdään pääosin ulos, mutta vielä ei osaa itse pyytää, vaan mä oon ollu viemässä kun näyttää siltä, että hätä on tulossa.
Laumauduttu ei vielä olla, Hermannin takia olen pitänyt koirat erillään. Isotkin pojat on tappeluiden välttämiseksi olleet päivät erillään, yöt ollaan kuitenkin nukuttu samassa huoneessa. Roihu omassa tilassaan ja Sakari ja Hermanni mun kanssa sängyssä. Hermannia jännittää pennun touhut jonkun verran ja olen päättänyt antaa sille aikaa tottua uuteen elämänmenoon kaikessa rauhassa, se kun stressaa uusia juttuja kovasti ja sitten on pinnakin kovin lyhyt. Pentua se kuitenkin seurailee ilman murinoita tms., joten ehkä jonain päivänä nekin vielä voi yhteen laittaa.
Yksinolojen harjoittelut sujuu vaihtelevasti. Olen tehnyt niin, että aamuisin tehdään ulkoilukävely pennun kanssa tuossa lähimetsässä aamuruoan ja leikkihetken jälkeen, jonka jälkeen on päästy isojen kanssa pidemmälle lenkille pennun jäädessä nukkumaan. Aluksi tämä onnistui myös iltaisin, mutta nyt on alkanut Roihu täydestä unesta herätä huutamaan perään, kun ollaan isojen kanssa lähdössä. Huutamalla ei ole saanut seuraa, mutta silti sitä pitää testata uudestaan ja uudestaan.
Pentu on ihana pakkaus, mutta kyllä tämä rankkaa on. Kaikki pyörii tällä hetkellä koirien ympärillä ja tuntuu että mä oon koko ajan kävelemässä joko pennun tai isojen kanssa. Ja jos en ole, niin leikitän ja temputan pentua tai vahdin ettei hampaat ole kiinni väärissä paikoissa. Toivottavasti nyt tehty työ kuitenkin tulevaisuudessa palkitsee ja mulla on kolmaskin hieno mies talossa :)
8.11.
11.11.
17.11. 9 viikkoa
24.11. 10 viikkoa
27.11. 10,5 viikkoa
30.11.
1.12. 11 viikkoa
Yhteiseloa takana reilu kolme viikkoa ja Roihulla tuli eilen ikää mittariin 11 viikkoa. Roihu on reipas, utelias ja tasapainoisen oloinen kelpienalku. Kaikki uudet asiat on otettu mutkattomasti häntä heiluen ja avoimesti vastaan. Ihmiset on ihania, leikiminen on kivaa ja namit maistuu. Ollaan käyty pentupaineissa, kaverien luona leikkimässä muiden pentujen kanssa, koulun raksapuolen hallilla pari kertaa, Kauppakeskus Puuvillassa Porissa, omalla hallilla leikkimässä sekä itsekseen, että episten ja treenien aikaan. Kaikilla kerroilla on Roihu keskittynyt myös leikkimään ja temputtelemaan kanssani, vaikka hurjan kiinnostavaa on ollut myös seurata ihmisiä ja koirien tekemisiä. Käytiin myös Royal Canin Sport Centerin hallilla leikkimässä ja temputtelemassa, kun viime lauantaina olin treeneissä Hermannin kanssa siellä.
Roihu osaa jo istua, mennä maahan, odottaa lupaa ruokakupille, tulla luo metsässä, käsikosketuksia, irrottaa lelusta irti-käskyllä ja ottaa kiinni ota-käskyllä. Hätäasiat tehdään pääosin ulos, mutta vielä ei osaa itse pyytää, vaan mä oon ollu viemässä kun näyttää siltä, että hätä on tulossa.
Laumauduttu ei vielä olla, Hermannin takia olen pitänyt koirat erillään. Isotkin pojat on tappeluiden välttämiseksi olleet päivät erillään, yöt ollaan kuitenkin nukuttu samassa huoneessa. Roihu omassa tilassaan ja Sakari ja Hermanni mun kanssa sängyssä. Hermannia jännittää pennun touhut jonkun verran ja olen päättänyt antaa sille aikaa tottua uuteen elämänmenoon kaikessa rauhassa, se kun stressaa uusia juttuja kovasti ja sitten on pinnakin kovin lyhyt. Pentua se kuitenkin seurailee ilman murinoita tms., joten ehkä jonain päivänä nekin vielä voi yhteen laittaa.
Yksinolojen harjoittelut sujuu vaihtelevasti. Olen tehnyt niin, että aamuisin tehdään ulkoilukävely pennun kanssa tuossa lähimetsässä aamuruoan ja leikkihetken jälkeen, jonka jälkeen on päästy isojen kanssa pidemmälle lenkille pennun jäädessä nukkumaan. Aluksi tämä onnistui myös iltaisin, mutta nyt on alkanut Roihu täydestä unesta herätä huutamaan perään, kun ollaan isojen kanssa lähdössä. Huutamalla ei ole saanut seuraa, mutta silti sitä pitää testata uudestaan ja uudestaan.
Pentu on ihana pakkaus, mutta kyllä tämä rankkaa on. Kaikki pyörii tällä hetkellä koirien ympärillä ja tuntuu että mä oon koko ajan kävelemässä joko pennun tai isojen kanssa. Ja jos en ole, niin leikitän ja temputan pentua tai vahdin ettei hampaat ole kiinni väärissä paikoissa. Toivottavasti nyt tehty työ kuitenkin tulevaisuudessa palkitsee ja mulla on kolmaskin hieno mies talossa :)
8.11.
11.11.
17.11. 9 viikkoa
24.11. 10 viikkoa
27.11. 10,5 viikkoa
30.11.
1.12. 11 viikkoa
27.10.2019
Odotusta
Tässä on taas päivitysten välissä käyty yhdet kisat Ylöjärvellä. Herralan Ritvan radoilta oli tuomisina yksi nolla, yliaikanolla (0,17) ja hylky. Videomateriaalit on toisen henkilön hallussa toistaiseksi, joten tarkistusmateriaalia ei ole. Yliaikanollalla sijoituksemme oli 2. Pidin radoista, vaikka ne tuloslistojen mukaan olikin vaikean sorttiset tai ainakaan tuloksia ei juurikaan tehtailtu. No mutta meillä on nyt 5/8 nollaa SM-kisoja varten kirjassa. Jos nollat saadaan kasaan, niin tuleekin vähän pidempi kesäretki, kisat nimittäin käydään Rovaniemellä ensi vuoden elokuussa.
Mutta mutta, ennen sitä tulee tässä taloudessa olemaan melkoisesti meininkiä, luulen ma. Meille muuttaa nimittäin kahden viikon päästä pieni koiranpoikanen, merkkiä australiankelpie <3. Vielä on auki kuka pentueen kuudesta pojasta on se meille muuttava. Pentue on niin tasainen, että on vaikea edes nimetä ketään suosikiksi, eilen kävin kuusiviikkoisia vintiöitä katsomassa. Koko kymmenen pennun sakki leikkii hyvin keskenään ja ihmisen kanssa. Ovat sosiaalisia, rohkeasti tulevat vierastakin ihmistä moikkaamaan. Eilen, kun pääsin lattialle istumaan, tuli samantien neljä pentua suoraan syliin :). Koossakaan ei juuri ole eroja edes urosten ja narttujen välillä. No ensi keskiviikkona lapsosille tehdään pentutestaus, josko siten selviäisi, ketä aletaan kotiin odottaa.
Meillehän ei edes pitänyt olla tulossa pentua, mutta niin vain löysin itseni ihan yhtäkkiä elokuun lopussa huokailemasta tätä kelpieyhdistelmää. Olin alunperin suunnitelut että seuraava olisi mudi, mutta kohtalo puuttui peliin. Ei muutakuin sähköpostia kasvattajalle, jonka jälkeen näin oman merkkiuneni. Kävin katsomassa pentueen isää 15.9. Raumalla näyttelyssä ja huokailin aina vain enemmän. Isäkoira valioitui tuossa näyttelyssä ja omistajan kanssa juttelukin sai sydämen läpättämään. Pennut olivat syntyneet samana yönä ja sitten alkoi kolmen viikon odotus, että pääsin niitä katsomaan ja samalla esittäytymään kasvattajalle. Emä Tove otti meidät täyin vieraat ihmiset häntä heiluen vastaan katsomaan pieniä lapsiaan, eikä missään vaiheessa ollut epäileväinen tai liian suojeleva, vaikka hoitikin pentuja todella antaumuksella. Sen jälkeen piti vielä odottaa reilu viikko, että kaikki kotiehdokaat ovat käyneet esittäytymässä ja selviäisi kenelle pentuja on menossa. Itkuhan siinä sitten pääsi kun Mira soitti ja kertoi että yksi uroksista on minulle tulossa <3. Kahden viikon päätä alkaa sitten pentuarki, sopivasti viikko sen jälkeen, kun työni loppuu taas puoleksi vuodeksi. Ihanan jännää!
Mutta mutta, ennen sitä tulee tässä taloudessa olemaan melkoisesti meininkiä, luulen ma. Meille muuttaa nimittäin kahden viikon päästä pieni koiranpoikanen, merkkiä australiankelpie <3. Vielä on auki kuka pentueen kuudesta pojasta on se meille muuttava. Pentue on niin tasainen, että on vaikea edes nimetä ketään suosikiksi, eilen kävin kuusiviikkoisia vintiöitä katsomassa. Koko kymmenen pennun sakki leikkii hyvin keskenään ja ihmisen kanssa. Ovat sosiaalisia, rohkeasti tulevat vierastakin ihmistä moikkaamaan. Eilen, kun pääsin lattialle istumaan, tuli samantien neljä pentua suoraan syliin :). Koossakaan ei juuri ole eroja edes urosten ja narttujen välillä. No ensi keskiviikkona lapsosille tehdään pentutestaus, josko siten selviäisi, ketä aletaan kotiin odottaa.
Meillehän ei edes pitänyt olla tulossa pentua, mutta niin vain löysin itseni ihan yhtäkkiä elokuun lopussa huokailemasta tätä kelpieyhdistelmää. Olin alunperin suunnitelut että seuraava olisi mudi, mutta kohtalo puuttui peliin. Ei muutakuin sähköpostia kasvattajalle, jonka jälkeen näin oman merkkiuneni. Kävin katsomassa pentueen isää 15.9. Raumalla näyttelyssä ja huokailin aina vain enemmän. Isäkoira valioitui tuossa näyttelyssä ja omistajan kanssa juttelukin sai sydämen läpättämään. Pennut olivat syntyneet samana yönä ja sitten alkoi kolmen viikon odotus, että pääsin niitä katsomaan ja samalla esittäytymään kasvattajalle. Emä Tove otti meidät täyin vieraat ihmiset häntä heiluen vastaan katsomaan pieniä lapsiaan, eikä missään vaiheessa ollut epäileväinen tai liian suojeleva, vaikka hoitikin pentuja todella antaumuksella. Sen jälkeen piti vielä odottaa reilu viikko, että kaikki kotiehdokaat ovat käyneet esittäytymässä ja selviäisi kenelle pentuja on menossa. Itkuhan siinä sitten pääsi kun Mira soitti ja kertoi että yksi uroksista on minulle tulossa <3. Kahden viikon päätä alkaa sitten pentuarki, sopivasti viikko sen jälkeen, kun työni loppuu taas puoleksi vuodeksi. Ihanan jännää!
8.9.2019
Joka toiset kulkee, joka toiset ei
Hupsis, blogi alkanut laahata. Yritetään ainakin osin korjata, sillä täältä on ollut mukava aina silloin tällöin palata menneisiin ja muistella mitä on milloinkin ollut meneillään.
Ihan kaikkia kesän kisoja en muista, mutta välillä on kulkenut ja välillä ei. Otetaan käsittelyyn viidet viimeisimmät, jotka on menneet tahtia pohjamudista onnistumisiin vuoroviikoin.
Aloitetaan Porin iltakisoista 30.7. vaikka ne meneekin edelliselle nollien keruukaudelle. Tuomarina Minna Räsänen. Porilaisella kisakaverilla oli mukanaan molemmat koiransa, joista vanhemmalla oli juoksu. Käytiin yhdessä lämppä- ja jäähdyttelylenkit ja Hermanni tietysti osoitti myös kiinnostusta hyvn tuoksuista narttua kohtaan.
Eka radalla häiriintyikin kepeillä, ja mentiin sitten aiottua suorempaa reittiä maaliin.
Toka radalla paljon parempi keskittyminen ja kauden 23. nolla plakkariin! Uskomatonta, että aiemmin ei saatu vuodessa kasaan seitsemää nollaa millään ja nyt niitä nakuteltiin yhtä vaille triplasti vaaditusta määrästä :) Toki oli kuukauden pidempi keräilyaikakin, mutta silti.
Seuraavat kisat 10.8. Sastamalassa, tuomarina Tommi Raita-aho. Tällä kertaa samaisen kisakaverin kisakoiralla oli juoksu tärppivaiheessa ja lähtöpaikka just ennen meitä... No arvaahan sen, että pieni poika oli ihan sekaisin, vaikka tällä kertaa vältettiin kaikki kohtaamiset, kun asian tiesin jo ennen kisoja.
Eka radalla Hermanni jäi vaan kattelemaan radalta poistuneen tyttösen perään ja Hermannin mukaan saaminen radalle oli tuskan takana. Yritin kuitenkin muutamaan kertaan saada tehtyä edes jotain, mutta eipä onnistunut ei. Kaappasin sitten koiran kesken radan kainaloon ja vein suoraan autoon. Päätin siinä sitten, että haen sen suoraan autosta seuraavalle radalle. Otti itsellä lujille, kun aina on tottunut lämmittämään ja jäähdyttämään koirat kunnolla. Mutta ajattelin, että eipä ole paljon vaihtoehtoja, Hermannille oli tehtävä selväksi, että jos ei työnteko kiinnosta, niin ei sitten ole muutakaan kivaa tarjolla.
Sieltä sitten juuri ennen omaa vuoroa hain koiran autosta, pissatin sen ja kannoin lähtöön. Ja sehän toimi! Jo kiinnosti yhteistyö. Hylkäännyttiin kyllä, kun Hermanni ampaisi putkeen puomin sijasta ja sitten tehtiin ihan oma versio radasta, mutta pääasia, että koirameni sinne minne ohjasin, eikä haihatellut tyttöhajujen perään.
Kolmannelle radalle sain mukaani jo melkein normaalin Hermannin. Hylky tuli tältäkin, mutta onneksi mentiin taas muuten melko normaalisti.
Näistä kisoista en julkaise videomateriaalia, sillä näihin tuntemuksiin pystyn palaamaan itsekseni myös ilman videoiden katseluakin. Ja mieluummin muistelen hyviä ratoja kuin näitä epämukavia.
Sastamalan kisojen oli tarkoitus olla SM-kisojen kenraali, mutta tuolla esityksellä pätin kuitenkin lähteä vielä Tampereelle 17.8. Olin matkassa vaan koirapoikien kanssa, joten videomateriaalia ei näistäkään kisoista ole. Se on vähän sääli, sillä nämä meni hienosti. Lähdin sillä mielellä, että saadaan kisakirjaan Huittisen Harrin nimmari, hän kun ei kovin paljoa ole tuomaroinut viime aikoina, tai ei ainakaan siellä, missä me on kisattu.
Eka radalla yliohjasin yhden kohdan ja Hermanni tuli yhdestä hypystä ohi. Korjasin, joten vitosella maaliin. Vai loikkasko puominkin, en muista eikä ole sitä tarkistusnauhaa. Mutta kun ei ole, niin voin myös tuudittautua siihen tunteeseen, että ohjasin rohkeasti ja olin ajoissa joka paikassa. Video voisi kertoa toisin, mutta onneksi nyt on vaan omat mielikuvat :P
Toka rata meni käsikirjoituksen mukaan, olin edelleen varma valinnoista ja ohjasin enkä olettanut tai muninut missään kohtaa. Oltiin jo toisia lähtijöitä ja lähdin suoraan radalta jäähdyttelemään. Siellä sitten tuli yksi tuttu vastaan ja onnitteli. Mä tietty ajattelin että nollasta, mutta me oltiinkin voitettu! No wau! Oli nimittäin kovia nimiä lähtölistalla, mutta ku ne nopeat hyllytti, niin me sitten voitettiin ne kaikki! Voi riemun määräää!
Vielä oli hyppäri jäljellä ja kun oli hyvä pössis, niin ajattelin ennen rataa, että jospa tehtäis tupla pois kummittelemasta. Ja mehän tehtiin. Tämä ei ollut enää niin sujuva rata, vähän piti kalastellakin, mutta just ja just aikaan ehdittiin ja siinä se tupla sitten tuli. Noin vaan! Vähänkö siistiä. Kannatti lähteä!
Tampereen kisojen jälkeen olikin sitten vuorossa vuoden odotetuin viikonloppu. SM-kilpailut Vantaalla. Perjantaina iltapäivällä lähdettiin Miian kanssa matkaan. Käytiin kisapaikalla ilmottautumassa ja kokoamassa teltta halliin Justiinan kanssa, joka oli kisapaikalla suurin piirtein samoihin aikoihin kuin me. Siitä majapaikkaan toiselle reunalle Vantaata. Oli kiva paikka, Villa Jokivarsi, voin suositella! Ilta meni lepäillen ja mä jopa nukuin jonkun verran heti ensimmäisenä yönä!
Aamutuimaan mentiin kisapaikalle katselemaan ja kannustamaan seurakavereita. Oma rataantutustuminen oli klo 10.40 ja se tuli eteen nopeasti. Rata oli kiva, mutta heti alussa oletin liikaa ja poikittaishypyllä Hermanni juoksi suoraan ohi ja ehti hypätä seuraavana olleen hypyn. Joten hylky. Ensin ei hirveästi harmittanut, mutta kun katsoin vieon ja siltä huomasin, että olin ohjannut myös yhden takaakierron suoraan mentäväksi, alkoi vähän ärsyttää. Ei nimittäin radalla ollut mitään mielikuvaa tuosta, että ohjasin sen niin väärin.
Katteltiin kisoja loppupäivä ja kyllä oli hieno tunnelma seurata huippukoirakoiden menoa! Sitten mentin Jumboon syömään ja sieltä majapaikkaan. Tehtiin pieni kävelylenkki ennen kuin vetäydyttiin huoneeseen lepäämään.
Toinen yö sujui edelistäkin paremmin, paitsi Sakari herätti yhden aikaan viemään ulos tarpeilleen. Sakarin mukana olo vaikutti positiivisesti Hermanniin niin kuin arvelinkin. Sakari kun on lunkisti missä vaan, niin tuo jännittäjäkin huomaa, ettei ole mitään jännitettävää.
Aamulla aamupalan jälkeen pakattiin tavarat autoon ja kisapaikalle valmistautumaan joukkuekisaan.
Tänä vuonna kisattiin niin, että saman joukkueen kaikki jäsenet menevät peräkanaa. Hylkäyksestä sai 100 virhepistettä ja kymmenen parasta joukkuetta pääsi finaaliin.
Meidän joukkueesta lähti ensimmäisenä Justiina ja Nala, heille hieno nolla pienellä yliajalla.
Sitten oli meidän vuoro. Alku lähti käyntiin ihan hyvin, mutta sitten tein yhden valssin ja heilahtava käsi ohjasi Hermannin väärään putkeen, joten meille 100 virhepistettä. Kepeillä Hermanni jäi yhtäkkiä kesken kaiken katselemaan viereiselle radalle ja sen keskittyminen herpaantui täysin. Tahittiin siinä tovi ennenkuin päästiin loppusuoralle.
Miia ja Stella tekivät nopean ja varman nollan. Ja ankkurina olleet Justiina ja Näpsä hyllyttivät. Meidän joukkueen yhteistulos oli siis 102,jotain ja sillä yllettiin loppujen lopuksi sijalle 16./54 Ei ollenkaan huono!
Näin oli sitten SM-kisat taputeltu meidän osalta ja pääsimme kotimatkalle hyvissä ajoin. Vähän jäi omista suorituksista sellainen olo, että paremminkin oltais molemmat osattu, mutta näin tällä kertaa. Saatiin kuitenkin osallistua viimein myös yksilökisaan ja sehän oli tämän vuoden tavoitteenakin.
Eilen kisattiin Raumalla tämän vuoden viimeiset ulkokisat. Tuomarina piti olla Pirttikosken Reetta, mutta sairastumisen vuoksi tuomariksi vaihtui Anne Viitanen. Tarjolla oli neljä rataa, mutta me osallistuttiin vain kolmelle.
Aloitettiin agiradalla. Rata oli sujuva ja Hermanni varman tuntuinen, kun pääsi ennen rataa tarkistamaan, että hänen "tyttöystävänsä" ei enää ollutkaan niin hyvän hajuinen eikä vastaanottavaisella tuulellakaan :P Puomin loikkasi ja keinulta tuli myös sivuun. Keinulla saman teki useampi koira, olisikohan keinu vähän pompauttanut takaisin päin? ELi meidän tulos 10, se riitti 3. sijaan.
B-agiradalla päätin tehdän alkuun kokeilevan ohjauksen, ja sehän toimi! Koira kääntyi takaaleikkausella just sinne minne pitikin ja sehän paineli kivaa vauhtia muutenkin. Yhdellä hypyllä piti vähän tuomarille haukahtaa, kun hän seisoi suoraan edessä :D Siinä kului hetki aikaa, mutta muuten sujuvaa menoa, jes! Puomista en ollut itse ihan varma, mutta kun tultiin maaliin niin nollaa kuuluteltiin :) Tällä sija 2.
Sitten vielä hyppäri. Tämä vaikutti ensin vähän kinkkisemmältä radalta päivän muihin verraten, ja pariin paikkaan päätin tehdä omanlaiset ohjausratkaisut. Muutaman sitten vielä muutin radalla lennossa, kun en ehtinytkään ihan sinne minne oli tarkoitus. Heti kolmsella jäitoinen persjättö tekemättä, samoin kuin toisen putken päähän, mutta kun sain vaihdettua ohajukset lennossa, niin Hermannile oli reitti selvä silti koko ajan. Kokeellisin versio kepeille ohjaukseen ja niiden jälkeiselle hypylle viemiseen toimi, vaikka vähän kyllä söi vauhtia ennen sitä hyppyä. Suurin osa ohjaajista ohjasi kepit toiselta puolelta, mutta tämän oman valinnan koin meille varmimmaksi ja oli hieno huomata, että se todella oli sitä. Monet koirat lähtivät toiselta puolelta ohjaten keppien lopusta liian aikaisin pois ja luulen, että niin olisi käynyt meillekin. Loppuratakin jouhevasti ja nollalla maaliin. Eli toinen tupla heti plakkarissa :) ja sijoitus tälläkin radalla 2.
Kaikilla kolmella radalla oli oikein hyvää menoa ja nyt oli jo vauhtiakin, päästiin joka radalla yli 4 m/s etenemiin vaikka muutama hidas kohta olikin. Meillä alkoi tällä viikolla taas Reetan treenit ja siellä jätkä paineli ihan tajutonta vauhtia alkuradan. Kysyinkin Reetalta, joka on nähnyt meidät sekä treeneissä, että kisaradoilla, että meneekö se lujempaa vai kuvittelenko mä vaan, mutta kyllä se kuulemma painelee kovempaa. Eli se kyllä pääsee, mutta ei vielä kisoissa kykene täyteen vauhtiinsa. Ehkä se treenivauhti kuitenkin on pikkuhiljaa siirtymässä myös kisakentille, ainakin eilisen jälkeen tuntuu siltä.
Me ollaan oltu elokuun alusta myös etäjumppakurssilla ja kotona jumpataan pari kertaa viikossa. Molemmat pojat osallistuu ja nauttivat kun pääsevät taas oppimaan uusia temppuja siinä samalla. Molemmat ovat kyllä taitavia kropan käyttäjiä. Eniten meistä tarvitsisi jumppaa minä itse, mutta jumpataan nyt poikia sitten, kun ne tuntuu siitä myös nauttivan :D
Ihan kaikkia kesän kisoja en muista, mutta välillä on kulkenut ja välillä ei. Otetaan käsittelyyn viidet viimeisimmät, jotka on menneet tahtia pohjamudista onnistumisiin vuoroviikoin.
Aloitetaan Porin iltakisoista 30.7. vaikka ne meneekin edelliselle nollien keruukaudelle. Tuomarina Minna Räsänen. Porilaisella kisakaverilla oli mukanaan molemmat koiransa, joista vanhemmalla oli juoksu. Käytiin yhdessä lämppä- ja jäähdyttelylenkit ja Hermanni tietysti osoitti myös kiinnostusta hyvn tuoksuista narttua kohtaan.
Eka radalla häiriintyikin kepeillä, ja mentiin sitten aiottua suorempaa reittiä maaliin.
Toka radalla paljon parempi keskittyminen ja kauden 23. nolla plakkariin! Uskomatonta, että aiemmin ei saatu vuodessa kasaan seitsemää nollaa millään ja nyt niitä nakuteltiin yhtä vaille triplasti vaaditusta määrästä :) Toki oli kuukauden pidempi keräilyaikakin, mutta silti.
Seuraavat kisat 10.8. Sastamalassa, tuomarina Tommi Raita-aho. Tällä kertaa samaisen kisakaverin kisakoiralla oli juoksu tärppivaiheessa ja lähtöpaikka just ennen meitä... No arvaahan sen, että pieni poika oli ihan sekaisin, vaikka tällä kertaa vältettiin kaikki kohtaamiset, kun asian tiesin jo ennen kisoja.
Eka radalla Hermanni jäi vaan kattelemaan radalta poistuneen tyttösen perään ja Hermannin mukaan saaminen radalle oli tuskan takana. Yritin kuitenkin muutamaan kertaan saada tehtyä edes jotain, mutta eipä onnistunut ei. Kaappasin sitten koiran kesken radan kainaloon ja vein suoraan autoon. Päätin siinä sitten, että haen sen suoraan autosta seuraavalle radalle. Otti itsellä lujille, kun aina on tottunut lämmittämään ja jäähdyttämään koirat kunnolla. Mutta ajattelin, että eipä ole paljon vaihtoehtoja, Hermannille oli tehtävä selväksi, että jos ei työnteko kiinnosta, niin ei sitten ole muutakaan kivaa tarjolla.
Sieltä sitten juuri ennen omaa vuoroa hain koiran autosta, pissatin sen ja kannoin lähtöön. Ja sehän toimi! Jo kiinnosti yhteistyö. Hylkäännyttiin kyllä, kun Hermanni ampaisi putkeen puomin sijasta ja sitten tehtiin ihan oma versio radasta, mutta pääasia, että koirameni sinne minne ohjasin, eikä haihatellut tyttöhajujen perään.
Kolmannelle radalle sain mukaani jo melkein normaalin Hermannin. Hylky tuli tältäkin, mutta onneksi mentiin taas muuten melko normaalisti.
Näistä kisoista en julkaise videomateriaalia, sillä näihin tuntemuksiin pystyn palaamaan itsekseni myös ilman videoiden katseluakin. Ja mieluummin muistelen hyviä ratoja kuin näitä epämukavia.
Sastamalan kisojen oli tarkoitus olla SM-kisojen kenraali, mutta tuolla esityksellä pätin kuitenkin lähteä vielä Tampereelle 17.8. Olin matkassa vaan koirapoikien kanssa, joten videomateriaalia ei näistäkään kisoista ole. Se on vähän sääli, sillä nämä meni hienosti. Lähdin sillä mielellä, että saadaan kisakirjaan Huittisen Harrin nimmari, hän kun ei kovin paljoa ole tuomaroinut viime aikoina, tai ei ainakaan siellä, missä me on kisattu.
Eka radalla yliohjasin yhden kohdan ja Hermanni tuli yhdestä hypystä ohi. Korjasin, joten vitosella maaliin. Vai loikkasko puominkin, en muista eikä ole sitä tarkistusnauhaa. Mutta kun ei ole, niin voin myös tuudittautua siihen tunteeseen, että ohjasin rohkeasti ja olin ajoissa joka paikassa. Video voisi kertoa toisin, mutta onneksi nyt on vaan omat mielikuvat :P
Toka rata meni käsikirjoituksen mukaan, olin edelleen varma valinnoista ja ohjasin enkä olettanut tai muninut missään kohtaa. Oltiin jo toisia lähtijöitä ja lähdin suoraan radalta jäähdyttelemään. Siellä sitten tuli yksi tuttu vastaan ja onnitteli. Mä tietty ajattelin että nollasta, mutta me oltiinkin voitettu! No wau! Oli nimittäin kovia nimiä lähtölistalla, mutta ku ne nopeat hyllytti, niin me sitten voitettiin ne kaikki! Voi riemun määräää!
Vielä oli hyppäri jäljellä ja kun oli hyvä pössis, niin ajattelin ennen rataa, että jospa tehtäis tupla pois kummittelemasta. Ja mehän tehtiin. Tämä ei ollut enää niin sujuva rata, vähän piti kalastellakin, mutta just ja just aikaan ehdittiin ja siinä se tupla sitten tuli. Noin vaan! Vähänkö siistiä. Kannatti lähteä!
Tampereen kisojen jälkeen olikin sitten vuorossa vuoden odotetuin viikonloppu. SM-kilpailut Vantaalla. Perjantaina iltapäivällä lähdettiin Miian kanssa matkaan. Käytiin kisapaikalla ilmottautumassa ja kokoamassa teltta halliin Justiinan kanssa, joka oli kisapaikalla suurin piirtein samoihin aikoihin kuin me. Siitä majapaikkaan toiselle reunalle Vantaata. Oli kiva paikka, Villa Jokivarsi, voin suositella! Ilta meni lepäillen ja mä jopa nukuin jonkun verran heti ensimmäisenä yönä!
Aamutuimaan mentiin kisapaikalle katselemaan ja kannustamaan seurakavereita. Oma rataantutustuminen oli klo 10.40 ja se tuli eteen nopeasti. Rata oli kiva, mutta heti alussa oletin liikaa ja poikittaishypyllä Hermanni juoksi suoraan ohi ja ehti hypätä seuraavana olleen hypyn. Joten hylky. Ensin ei hirveästi harmittanut, mutta kun katsoin vieon ja siltä huomasin, että olin ohjannut myös yhden takaakierron suoraan mentäväksi, alkoi vähän ärsyttää. Ei nimittäin radalla ollut mitään mielikuvaa tuosta, että ohjasin sen niin väärin.
Katteltiin kisoja loppupäivä ja kyllä oli hieno tunnelma seurata huippukoirakoiden menoa! Sitten mentin Jumboon syömään ja sieltä majapaikkaan. Tehtiin pieni kävelylenkki ennen kuin vetäydyttiin huoneeseen lepäämään.
Toinen yö sujui edelistäkin paremmin, paitsi Sakari herätti yhden aikaan viemään ulos tarpeilleen. Sakarin mukana olo vaikutti positiivisesti Hermanniin niin kuin arvelinkin. Sakari kun on lunkisti missä vaan, niin tuo jännittäjäkin huomaa, ettei ole mitään jännitettävää.
Aamulla aamupalan jälkeen pakattiin tavarat autoon ja kisapaikalle valmistautumaan joukkuekisaan.
Tänä vuonna kisattiin niin, että saman joukkueen kaikki jäsenet menevät peräkanaa. Hylkäyksestä sai 100 virhepistettä ja kymmenen parasta joukkuetta pääsi finaaliin.
Meidän joukkueesta lähti ensimmäisenä Justiina ja Nala, heille hieno nolla pienellä yliajalla.
Sitten oli meidän vuoro. Alku lähti käyntiin ihan hyvin, mutta sitten tein yhden valssin ja heilahtava käsi ohjasi Hermannin väärään putkeen, joten meille 100 virhepistettä. Kepeillä Hermanni jäi yhtäkkiä kesken kaiken katselemaan viereiselle radalle ja sen keskittyminen herpaantui täysin. Tahittiin siinä tovi ennenkuin päästiin loppusuoralle.
Miia ja Stella tekivät nopean ja varman nollan. Ja ankkurina olleet Justiina ja Näpsä hyllyttivät. Meidän joukkueen yhteistulos oli siis 102,jotain ja sillä yllettiin loppujen lopuksi sijalle 16./54 Ei ollenkaan huono!
Näin oli sitten SM-kisat taputeltu meidän osalta ja pääsimme kotimatkalle hyvissä ajoin. Vähän jäi omista suorituksista sellainen olo, että paremminkin oltais molemmat osattu, mutta näin tällä kertaa. Saatiin kuitenkin osallistua viimein myös yksilökisaan ja sehän oli tämän vuoden tavoitteenakin.
Eilen kisattiin Raumalla tämän vuoden viimeiset ulkokisat. Tuomarina piti olla Pirttikosken Reetta, mutta sairastumisen vuoksi tuomariksi vaihtui Anne Viitanen. Tarjolla oli neljä rataa, mutta me osallistuttiin vain kolmelle.
Aloitettiin agiradalla. Rata oli sujuva ja Hermanni varman tuntuinen, kun pääsi ennen rataa tarkistamaan, että hänen "tyttöystävänsä" ei enää ollutkaan niin hyvän hajuinen eikä vastaanottavaisella tuulellakaan :P Puomin loikkasi ja keinulta tuli myös sivuun. Keinulla saman teki useampi koira, olisikohan keinu vähän pompauttanut takaisin päin? ELi meidän tulos 10, se riitti 3. sijaan.
B-agiradalla päätin tehdän alkuun kokeilevan ohjauksen, ja sehän toimi! Koira kääntyi takaaleikkausella just sinne minne pitikin ja sehän paineli kivaa vauhtia muutenkin. Yhdellä hypyllä piti vähän tuomarille haukahtaa, kun hän seisoi suoraan edessä :D Siinä kului hetki aikaa, mutta muuten sujuvaa menoa, jes! Puomista en ollut itse ihan varma, mutta kun tultiin maaliin niin nollaa kuuluteltiin :) Tällä sija 2.
Sitten vielä hyppäri. Tämä vaikutti ensin vähän kinkkisemmältä radalta päivän muihin verraten, ja pariin paikkaan päätin tehdä omanlaiset ohjausratkaisut. Muutaman sitten vielä muutin radalla lennossa, kun en ehtinytkään ihan sinne minne oli tarkoitus. Heti kolmsella jäitoinen persjättö tekemättä, samoin kuin toisen putken päähän, mutta kun sain vaihdettua ohajukset lennossa, niin Hermannile oli reitti selvä silti koko ajan. Kokeellisin versio kepeille ohjaukseen ja niiden jälkeiselle hypylle viemiseen toimi, vaikka vähän kyllä söi vauhtia ennen sitä hyppyä. Suurin osa ohjaajista ohjasi kepit toiselta puolelta, mutta tämän oman valinnan koin meille varmimmaksi ja oli hieno huomata, että se todella oli sitä. Monet koirat lähtivät toiselta puolelta ohjaten keppien lopusta liian aikaisin pois ja luulen, että niin olisi käynyt meillekin. Loppuratakin jouhevasti ja nollalla maaliin. Eli toinen tupla heti plakkarissa :) ja sijoitus tälläkin radalla 2.
Kaikilla kolmella radalla oli oikein hyvää menoa ja nyt oli jo vauhtiakin, päästiin joka radalla yli 4 m/s etenemiin vaikka muutama hidas kohta olikin. Meillä alkoi tällä viikolla taas Reetan treenit ja siellä jätkä paineli ihan tajutonta vauhtia alkuradan. Kysyinkin Reetalta, joka on nähnyt meidät sekä treeneissä, että kisaradoilla, että meneekö se lujempaa vai kuvittelenko mä vaan, mutta kyllä se kuulemma painelee kovempaa. Eli se kyllä pääsee, mutta ei vielä kisoissa kykene täyteen vauhtiinsa. Ehkä se treenivauhti kuitenkin on pikkuhiljaa siirtymässä myös kisakentille, ainakin eilisen jälkeen tuntuu siltä.
Me ollaan oltu elokuun alusta myös etäjumppakurssilla ja kotona jumpataan pari kertaa viikossa. Molemmat pojat osallistuu ja nauttivat kun pääsevät taas oppimaan uusia temppuja siinä samalla. Molemmat ovat kyllä taitavia kropan käyttäjiä. Eniten meistä tarvitsisi jumppaa minä itse, mutta jumpataan nyt poikia sitten, kun ne tuntuu siitä myös nauttivan :D
9.6.2019
Mestareita
Tässä välissä on jäänyt päivittämättä joitakin kisoja, mutta teen niistä erikseen videokoostepäivityksen, jos saan aikaiseksi. Agiradoilla ei ihan kovin paljoa ole käytykään ja nollia ei ole tullut niiltäkään vähiltä, mutta todella hyvää menoa on siltikin ollut. Rallykisoissa käytiin Hermannin kanssa Nokialla kokemassa tuplakisoissa totaalinen jäätyminen (tulos 0) ja toiselta radalta kelpo 95/100 suoritus.
Mutta asiaan!
Eilen kisattiin Satakunnan Piirinmestaruudet Porissa. Koko viikon seurasin säätietoja vähän kauhun sekaisin tuntein, sillä päiväksi luvattiin kovaa hellettä ja tiedossa oli koko päivän mittainen kisapäivä. Parhaani mukaan yritin varautua siihen, että koirat saadaan pidettyä viileässä odotteluaika. Vettä oli mukana reippaasti ja matkaseurana olleelta Justiinalta löytyi sekä foliopeite auton suojaksi, että viilennysalusta myös pojille. Näillä konstein auto pysyikin miellyttävän viileänä, eikä pojat autossa paljoakaan läähätelleet, vaikka kisapaikka onkin täysin auringon paahteisessa varjottomassa paikassa. Tuollainen foliopeite menikin heti ostoslistalle!
Aamulla startattiin ennen kahdeksaa kohti kisapaikkaa ja heti aamusta kisailtiin joukkuekisat. Pojat olivat kahdessa eri joukkueessa. Tällä kertaa kisat käytiin siten, että joka joukkueen ensimmäiset koirat kisasivat ratansa, sitten toiset jne. Starttasin ensin Hermannin kanssa. Kelpo rata ja hyvä vauhtikin, yksi rima tipahti. Eli tulos 5.
Sakari hylkääntyi, kun Herra päätti käydä hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn :) Nämä olivat Sakarin viimeiset viralliset kisat ja pääasiana olikin pitää hauskaa kisakentillä vielä viimeisen kerran.
Hermanni oli KSKYn "ykkös"minijoukkueessa ja joukkueen kaikki jäsenet tekivät tuloksen, kaksi nollaa ja kaksi vitosta. Hermannin vitonen oli inan verran Nalan vitosta nopeampi, joten sen tulos otettiin mukaan joukkueen lopputulokseen. Muut joukkueet eivät tätä parempia tuloksia tehneet, joten KSKY Vasikat nappasi joukkueKULTAA!!! Viime vuotinen hopea saatiin siis kirkastettua! Mahtava fiilis päällä jo heti aamusta! Ja fiilistä vain paransi muiden säkäluokkien upeat tulokset, medien "ykkös"sakille hopeaa ja pikkumaksijoukkueelle KULTAA!
Sakarin minijoukkue Varsat ei saanut tulosta, kun koirakoista vain yksi teki hienoakin hienomman nollan ja loput hylkääntyivät.
Yksilökisassa Hermanni starttasi minien ensimmäisenä. Tehtiin heti pohjalle NOLLA!
Muiden suorituksia en juurikaan ehtinyt seuraamaan, kun Hermannin suorituksen jälkeen lähdin jo hakemaan Sakaria autosta. Sakari oli ihan liekeissä, kun pääsi baanalle. Lähdössäkään ei olisi millään malttanut odottaa ja jouduinkin sen palauttamaan ennenkuin päästiin radalle :) Sakari eteni tuttuun varmaan tyyliinsä, mutta kepeillä ajautui ensin ekan kepin väärälle puolelle. Korjaamisesta huolimatta ehti vielä aikaankin eli Sakarin tulos 5.
Kisan päätyttyä aloin sitten kysellä seurakavereilta, että tulikos radalta kuinka nollia. Kovin moni hyllytti nimittäin pituuden jälkeiselle hypylle. Lopulta selvisi, että nollia tuli tasan kaksi, meidän ja yksi yliaikanolla. Sehän tarkoitti sitten sitä, että Hermanni VOITTI, sai viimeisen Sert-Hn ja VALIOITUI Suomen Hyppyvalioksi!!! Voi riemun määrää! Samalla oltiin sitten piirinmestaruuskullan syrjässäkin kiinni aika vahvasti.
Agilityrataa rakentaessa alkoi sitten vähän usko horjua siihen tuplanollaan, oli muutama sen verran kinkkisen oloinen kohta. No Hermannin kanssa ei ehditty edes niihin kinkkisiin paikkoihin, kun hylkäännyttiin jo esteellä numero kolme :P Muuten menikin ihan kohtuuhyvin, paitsi kepeille vienti ei onnistunut. Puomin jälkeinen elämä meni kuitenkin hienosti vaikka olin lähes varma, että siellä rata sitten kosahtaa.
Sitten oli vielä Sakarin vuoro päästä viimeisen kerran radalle. Ja mitä tekee mun timanttinen aarteeni, se nakuttelee varman nollan kivalla vauhdilla hymy naamallaan koko radan ajan. Nautittiin meidän radasta molemmat ja päätettiin ura hienoon suoritukseen, sillä yhteistuloksissa Sakari oli kaikkein paras ja ura huipentui minien Satakunnan Piirinmestaruuteen 2019!
Pettämättömästi Sakari on aina onnistunut mut yllättämään olemalla aina edelliskertaa parempi arvokisoissa ja niin nytkin kun viimevuotinen hopea kirkastui kullaksi! En parempaa uran päätöstä olisi voinut kuvitella! Helteestä huolimatta ehdittiin molemmilla radoilla aikaan, eikä mun todellakaan tarvinnut miettiä, että jaksaako pojat. Hyvin kulki ja mä vaan leijun onnesta näitten kultapoikieni ansiosta!
Lisäksi meillä on aivan huippuseura! Kannustetaan, eletään mukana ja iloitaan kaikkien suorituksista! Onnitellaan menestyksestä ja löydetään hyvää myös niistä vähemmän onnistuneista suorituksista. Eilinen oli jälleen kerran mahtava päivä sekä tuloksien (mineille myös yksilöhopea ja yksilöpronssi Miialle Stellan ja Nipsun kanssa, sekä pikkumaksien yksilöpronssi Marjutille ja Kassulle) että tunnelman puolesta!
Loppuun vielä Tanja Nummelinin ottamia kuvia eilisistä kisoista.
Ja muutama oma ja Justiinan ottama palkintojenjako-otos vielä
Mutta asiaan!
Eilen kisattiin Satakunnan Piirinmestaruudet Porissa. Koko viikon seurasin säätietoja vähän kauhun sekaisin tuntein, sillä päiväksi luvattiin kovaa hellettä ja tiedossa oli koko päivän mittainen kisapäivä. Parhaani mukaan yritin varautua siihen, että koirat saadaan pidettyä viileässä odotteluaika. Vettä oli mukana reippaasti ja matkaseurana olleelta Justiinalta löytyi sekä foliopeite auton suojaksi, että viilennysalusta myös pojille. Näillä konstein auto pysyikin miellyttävän viileänä, eikä pojat autossa paljoakaan läähätelleet, vaikka kisapaikka onkin täysin auringon paahteisessa varjottomassa paikassa. Tuollainen foliopeite menikin heti ostoslistalle!
Aamulla startattiin ennen kahdeksaa kohti kisapaikkaa ja heti aamusta kisailtiin joukkuekisat. Pojat olivat kahdessa eri joukkueessa. Tällä kertaa kisat käytiin siten, että joka joukkueen ensimmäiset koirat kisasivat ratansa, sitten toiset jne. Starttasin ensin Hermannin kanssa. Kelpo rata ja hyvä vauhtikin, yksi rima tipahti. Eli tulos 5.
Sakari hylkääntyi, kun Herra päätti käydä hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn :) Nämä olivat Sakarin viimeiset viralliset kisat ja pääasiana olikin pitää hauskaa kisakentillä vielä viimeisen kerran.
Hermanni oli KSKYn "ykkös"minijoukkueessa ja joukkueen kaikki jäsenet tekivät tuloksen, kaksi nollaa ja kaksi vitosta. Hermannin vitonen oli inan verran Nalan vitosta nopeampi, joten sen tulos otettiin mukaan joukkueen lopputulokseen. Muut joukkueet eivät tätä parempia tuloksia tehneet, joten KSKY Vasikat nappasi joukkueKULTAA!!! Viime vuotinen hopea saatiin siis kirkastettua! Mahtava fiilis päällä jo heti aamusta! Ja fiilistä vain paransi muiden säkäluokkien upeat tulokset, medien "ykkös"sakille hopeaa ja pikkumaksijoukkueelle KULTAA!
Sakarin minijoukkue Varsat ei saanut tulosta, kun koirakoista vain yksi teki hienoakin hienomman nollan ja loput hylkääntyivät.
Yksilökisassa Hermanni starttasi minien ensimmäisenä. Tehtiin heti pohjalle NOLLA!
Muiden suorituksia en juurikaan ehtinyt seuraamaan, kun Hermannin suorituksen jälkeen lähdin jo hakemaan Sakaria autosta. Sakari oli ihan liekeissä, kun pääsi baanalle. Lähdössäkään ei olisi millään malttanut odottaa ja jouduinkin sen palauttamaan ennenkuin päästiin radalle :) Sakari eteni tuttuun varmaan tyyliinsä, mutta kepeillä ajautui ensin ekan kepin väärälle puolelle. Korjaamisesta huolimatta ehti vielä aikaankin eli Sakarin tulos 5.
Kisan päätyttyä aloin sitten kysellä seurakavereilta, että tulikos radalta kuinka nollia. Kovin moni hyllytti nimittäin pituuden jälkeiselle hypylle. Lopulta selvisi, että nollia tuli tasan kaksi, meidän ja yksi yliaikanolla. Sehän tarkoitti sitten sitä, että Hermanni VOITTI, sai viimeisen Sert-Hn ja VALIOITUI Suomen Hyppyvalioksi!!! Voi riemun määrää! Samalla oltiin sitten piirinmestaruuskullan syrjässäkin kiinni aika vahvasti.
Agilityrataa rakentaessa alkoi sitten vähän usko horjua siihen tuplanollaan, oli muutama sen verran kinkkisen oloinen kohta. No Hermannin kanssa ei ehditty edes niihin kinkkisiin paikkoihin, kun hylkäännyttiin jo esteellä numero kolme :P Muuten menikin ihan kohtuuhyvin, paitsi kepeille vienti ei onnistunut. Puomin jälkeinen elämä meni kuitenkin hienosti vaikka olin lähes varma, että siellä rata sitten kosahtaa.
Sitten oli vielä Sakarin vuoro päästä viimeisen kerran radalle. Ja mitä tekee mun timanttinen aarteeni, se nakuttelee varman nollan kivalla vauhdilla hymy naamallaan koko radan ajan. Nautittiin meidän radasta molemmat ja päätettiin ura hienoon suoritukseen, sillä yhteistuloksissa Sakari oli kaikkein paras ja ura huipentui minien Satakunnan Piirinmestaruuteen 2019!
Pettämättömästi Sakari on aina onnistunut mut yllättämään olemalla aina edelliskertaa parempi arvokisoissa ja niin nytkin kun viimevuotinen hopea kirkastui kullaksi! En parempaa uran päätöstä olisi voinut kuvitella! Helteestä huolimatta ehdittiin molemmilla radoilla aikaan, eikä mun todellakaan tarvinnut miettiä, että jaksaako pojat. Hyvin kulki ja mä vaan leijun onnesta näitten kultapoikieni ansiosta!
Lisäksi meillä on aivan huippuseura! Kannustetaan, eletään mukana ja iloitaan kaikkien suorituksista! Onnitellaan menestyksestä ja löydetään hyvää myös niistä vähemmän onnistuneista suorituksista. Eilinen oli jälleen kerran mahtava päivä sekä tuloksien (mineille myös yksilöhopea ja yksilöpronssi Miialle Stellan ja Nipsun kanssa, sekä pikkumaksien yksilöpronssi Marjutille ja Kassulle) että tunnelman puolesta!
Loppuun vielä Tanja Nummelinin ottamia kuvia eilisistä kisoista.
Ja muutama oma ja Justiinan ottama palkintojenjako-otos vielä
22.4.2019
Kaikenlaista kisaamista
Tästä tulikin kisaamisen osalta aktiivinen pääsiäinen. Torstaiaamuna sain tietää, että mahdutaankin Hermannin kanssa Tampereelle Rallykisoihin. Kisa oli tullut täyteen jo ennen, kuin ilmo aukesi seuran ulkopuolisille ja mä ilmottauduin vasta illalla ilmon auettua meille muille. Mutta mahduttiin kuin mahduttiinki ja pienen paniikin meinas pukata päälle. Me ei oltu juurikaan treenattu, kun sekä Ullalle että mulle tuli muuta menoa edellisperjantaina, kun oltiin aiottu omatoimitreenata. Noh, kotona vähän keittiötreeniä alle, kisakirja esitäyttöön ja kisoihin.
Mua jännitti jo kisakirjan varmentaminenkin mittailuineen, mutta selvittiin molemmat hengissä :) Hermanni tosin käivärteli ja väisteli minkä ehti ja purki sitten jännitystään vielä haukkumalla. Rallyn mittauksen ei onneksi tarvitse olla tarkka, riittää kun on alle ylimmän ja yli alimman mitan, eli tässä tapauksessa 20 ja 40 sentin välissä.
Jonkun aikaa saimme rataaantutustumisen jälkeen odotella omaa vuoroa ja ehdittiin siinä kertailla rataa ja hioa yhteistyötä. Just ennen omaa vuoroa Hermanni sai haukkukohtauksen siinä kehäänmenoaukolla, enkä meinannu saada sitä hiljaseks millään... Mutta kun käveltiin kehään ja lähtöön perusasentoon, niin koirakin hiljeni. Rata meni melko sujuvasti, yksi kyltti jouduttiin uusimaan, kun Hermanni lähti kiertämään mua vaikka piti istua eteen. Nuo eteenistumiset on jostain syystä hankalia sille. Sitten radan loppupäässä askeltehtävässä Hermannilla herpaantui keskittyminen vähän, kun hallin toisessa päässä joku palkkasi vinkulelulla koiraansa ja Hermanni jäi kuuntelemaan sitä vinkua. Sain kuitenkin koiran mukaan. Viimeisenä olleella kyltillä 360 vasempaan, jouduin vähän soveltamaan ja tekemään itse laajemman käännöksen mitä yleensä, kun Hermanni ei ihan täpöllä ollut mukana. Meidän bravuurina on ollut takapään käyttö, mutta nyt se ei näkynyt. Aloluokassa laajempi kaarros ohjaajalle on kuitenkin sallittu niin ei saatu pistemenetyksiä. Ekaksi kisaradaksi mukavat 97/100 pistettä! Tuomarin kommentitkin oli kivaa luettavaa: Hienoa menoa. Hyvä maahan meno ja kierrot. Peukku hiljaisuudesta :).
Näin on Hermanninkin Rallyura korkattu ja jo kolmen viikon päästä ollaan menossa seuraaviin kisoihin. Päästiin Nokialle tuplakisoihin, joten koulariakin voidaan tavoitella :)
Sitten seuraavana päivänä lähdettiin agikisoihin piiiiitkästä aikaa Lietoon. Ei ole tullut siellä enää juurikaan käytyä, kun lähempänäkin on ollut hyvin kisoja tarjolla. Sinne oli sitten päättänyt lähteä muutama muukin. Minejä oli ilmoitettu joka kisaan yli neljäkymentä. Tarjolla oli kaksi agirataa ja kaksi hyppäriä ja me osallistuttiin kaikkiin.
Aloitettiin Anne Saviojan agiradalla. Kivan oloinen, jouheva rata ja me suoriuduttiin siitä puomin alastulovitosella. Kepeille korjasi koira itse hienosti ja keppien jälkeisessä pätkässä sain sen takaakierrolle, vaikka jäin pahasti jälkeen.
Seuraavana oli vuorossa Riikka Kankaisen hyppäri, joka radan reunalle naytti kinkkisemmälle, mitä tehdessä oli. Me tosin hylkäännyttiin jo esteelle nro neljä, kun hypyn sijasta koira paineli korvat lukossa seuraavana olleeseen putkeen. Mä kyllä huusin ja kovaa, mutta sinne meni :P Toisaalta tämmönen toiminta on koiralta sitä treeneistä tuttua, joten kisa- ja treenitilanteet alkaa jo mukavasti lähentyä toisiaan. Eikä Hermanni enää häiriinny ulkopuolisista jutuista, kun nytkin paljon väkeä paikalla ja kisat käynnissä kahdella kentällä yhtäaikaa.
Seuraavksi taas Annen agiradalle. Tällä radalla oon erityisen ylpeä keppien suorituksesta. Lähetin niille niin, että itsellä oli jo alussa aika paljon sivuetäisyyttä ja kasvatin sitä koko keppien ajan, eikä Hermanni tullut kesken pois, JEE! Kepit oli vielä siinä yleisöreunassa!
Tää rata sujui muutenkin hienosti, mutta sitten viimesellä esteellä mä ohjasin koiran hypyn taakse ja hienostihan tuo takaakiertoihin lähtee, joten hylky! Voi rähmä! Mutta hienoon menoon täytyy kyllä olla tyytyväinen :)
Vielä oli vuorossa Mika Kankaan hyppäri. Vähän alkoi pitkän päivän jälkeen olla olo, että muistaakohan rataa enää ja piti itteään skarpata ennen omaa vuoroa, ettei unohdu rata mielestä. Eka rataan tutustuminen oli ennen kahta ja tämä viimeinen siinä seiskan huitteilla. Mutta kuinka ollakaan, ratahan kulki hienosti. Keppivirhe mahtui matkaan, mutta muuten tämä oli meidän paras ja vauhdikkain rata. Kieltoon tuhrautui kolmisen sekuntia ja silti etenemä oli 4,29. Jälkeenpäin kun tuloksia katselin, niin ilman virhettä oltais päästy 4,55 etenemään ja se on meidän ennätys!!!Mä vielä lopussa oon parissa kohtaa koiran tiellä :P Mutta nyt mä tiedän, että Hermanni pystyy tekemään hyvällä vauhdilla, kunhan ittekin annan kaikeni.
Fiilikset oli huipussaan, kun kerrankin kisoissa kulki ja siitäkin, että mä itte jaksoin vielä viimeiselläkin radalla laittaa tossua toisen eteen.
Mua jännitti jo kisakirjan varmentaminenkin mittailuineen, mutta selvittiin molemmat hengissä :) Hermanni tosin käivärteli ja väisteli minkä ehti ja purki sitten jännitystään vielä haukkumalla. Rallyn mittauksen ei onneksi tarvitse olla tarkka, riittää kun on alle ylimmän ja yli alimman mitan, eli tässä tapauksessa 20 ja 40 sentin välissä.
Jonkun aikaa saimme rataaantutustumisen jälkeen odotella omaa vuoroa ja ehdittiin siinä kertailla rataa ja hioa yhteistyötä. Just ennen omaa vuoroa Hermanni sai haukkukohtauksen siinä kehäänmenoaukolla, enkä meinannu saada sitä hiljaseks millään... Mutta kun käveltiin kehään ja lähtöön perusasentoon, niin koirakin hiljeni. Rata meni melko sujuvasti, yksi kyltti jouduttiin uusimaan, kun Hermanni lähti kiertämään mua vaikka piti istua eteen. Nuo eteenistumiset on jostain syystä hankalia sille. Sitten radan loppupäässä askeltehtävässä Hermannilla herpaantui keskittyminen vähän, kun hallin toisessa päässä joku palkkasi vinkulelulla koiraansa ja Hermanni jäi kuuntelemaan sitä vinkua. Sain kuitenkin koiran mukaan. Viimeisenä olleella kyltillä 360 vasempaan, jouduin vähän soveltamaan ja tekemään itse laajemman käännöksen mitä yleensä, kun Hermanni ei ihan täpöllä ollut mukana. Meidän bravuurina on ollut takapään käyttö, mutta nyt se ei näkynyt. Aloluokassa laajempi kaarros ohjaajalle on kuitenkin sallittu niin ei saatu pistemenetyksiä. Ekaksi kisaradaksi mukavat 97/100 pistettä! Tuomarin kommentitkin oli kivaa luettavaa: Hienoa menoa. Hyvä maahan meno ja kierrot. Peukku hiljaisuudesta :).
Näin on Hermanninkin Rallyura korkattu ja jo kolmen viikon päästä ollaan menossa seuraaviin kisoihin. Päästiin Nokialle tuplakisoihin, joten koulariakin voidaan tavoitella :)
Sitten seuraavana päivänä lähdettiin agikisoihin piiiiitkästä aikaa Lietoon. Ei ole tullut siellä enää juurikaan käytyä, kun lähempänäkin on ollut hyvin kisoja tarjolla. Sinne oli sitten päättänyt lähteä muutama muukin. Minejä oli ilmoitettu joka kisaan yli neljäkymentä. Tarjolla oli kaksi agirataa ja kaksi hyppäriä ja me osallistuttiin kaikkiin.
Aloitettiin Anne Saviojan agiradalla. Kivan oloinen, jouheva rata ja me suoriuduttiin siitä puomin alastulovitosella. Kepeille korjasi koira itse hienosti ja keppien jälkeisessä pätkässä sain sen takaakierrolle, vaikka jäin pahasti jälkeen.
Seuraavana oli vuorossa Riikka Kankaisen hyppäri, joka radan reunalle naytti kinkkisemmälle, mitä tehdessä oli. Me tosin hylkäännyttiin jo esteelle nro neljä, kun hypyn sijasta koira paineli korvat lukossa seuraavana olleeseen putkeen. Mä kyllä huusin ja kovaa, mutta sinne meni :P Toisaalta tämmönen toiminta on koiralta sitä treeneistä tuttua, joten kisa- ja treenitilanteet alkaa jo mukavasti lähentyä toisiaan. Eikä Hermanni enää häiriinny ulkopuolisista jutuista, kun nytkin paljon väkeä paikalla ja kisat käynnissä kahdella kentällä yhtäaikaa.
Seuraavksi taas Annen agiradalle. Tällä radalla oon erityisen ylpeä keppien suorituksesta. Lähetin niille niin, että itsellä oli jo alussa aika paljon sivuetäisyyttä ja kasvatin sitä koko keppien ajan, eikä Hermanni tullut kesken pois, JEE! Kepit oli vielä siinä yleisöreunassa!
Tää rata sujui muutenkin hienosti, mutta sitten viimesellä esteellä mä ohjasin koiran hypyn taakse ja hienostihan tuo takaakiertoihin lähtee, joten hylky! Voi rähmä! Mutta hienoon menoon täytyy kyllä olla tyytyväinen :)
Vielä oli vuorossa Mika Kankaan hyppäri. Vähän alkoi pitkän päivän jälkeen olla olo, että muistaakohan rataa enää ja piti itteään skarpata ennen omaa vuoroa, ettei unohdu rata mielestä. Eka rataan tutustuminen oli ennen kahta ja tämä viimeinen siinä seiskan huitteilla. Mutta kuinka ollakaan, ratahan kulki hienosti. Keppivirhe mahtui matkaan, mutta muuten tämä oli meidän paras ja vauhdikkain rata. Kieltoon tuhrautui kolmisen sekuntia ja silti etenemä oli 4,29. Jälkeenpäin kun tuloksia katselin, niin ilman virhettä oltais päästy 4,55 etenemään ja se on meidän ennätys!!!Mä vielä lopussa oon parissa kohtaa koiran tiellä :P Mutta nyt mä tiedän, että Hermanni pystyy tekemään hyvällä vauhdilla, kunhan ittekin annan kaikeni.
Fiilikset oli huipussaan, kun kerrankin kisoissa kulki ja siitäkin, että mä itte jaksoin vielä viimeiselläkin radalla laittaa tossua toisen eteen.
30.3.2019
Haaveista totta- retkellä
Niin se viime viikonloppuna vihdoin koitti odotettu tapahtuma, kun sain suunnata Hermannin kanssa HalliSM-kisoihin Vantaalle. Meidän rankingsijoitus nousi tarvittavan 120 sisään, sijalle 110, ennen ilmoittautumisajan umpeutumista! Niinpä me sitten perjantaina pakkauduimme Miian autoon ja lähdettiin retkelle :) Suunnattiin Hotelli Korpilampea ja Espoota kohti ja matka meni rattoisasti rupatellessa. Majoittauduimme hotellihuoneeseen, joka oli hirvittävän kuuma! Tietysti kun on tottunut harvan rintamamiestalon talvilämpötiloihin talven aikana, niin kaikki mikä menee yli 20 asteen tuntuu jo kuumalta :P Ruokittiin koirat ja suunnattiin itse saunaan ja uimaan. Ilta sujahti nopeasti ja nukkumaan mentiin hyvissä ajoin. Kuten aina ensimmäisenä yönä vieraassa paikassa, uni oli hakusessa, mutta kaipa sitä hetkisiä tuli torkuttuakin. Hermannia jännitti huoneen laminaattilattia ja vaikka lattialle levitin muutaman peiton, se pysyi visusti sängyssä vaikka kuuma olikin. Huonosti nukutun yön jalkeen koitti viimein aamukin ja aamutoimien ja loistavan aamupalan jälkeen päästiin suuntaamaan Vantaalle!
Koska miniluokka ei täyttynyt suoraan rankingin sijoittuneiden mukaan, vaan kisaamaan pääsi alemmillakin sijoituksilla, niin meidän vuoro oli startata toisen rataantutustumisryhmän puolivälissä.
Ensimmäisenä meillä oli vuorossa Esa Muotkan tuomaroima agilityrata C. Siinä kun ehdittiin katsella muita kisaajia tovi, niin kävipä mielessä, että hyvä jos alusta selvitään hylkääntymättä heti kakkosesteellä... Rata oli täydet 220m pitkä, eli heti alkuun päästiin kisaamaan koko rahan edestä :P
Oma vuoro tuli ja sopivan jännityksen vallassa päästiin kisaamaan. Ja hei, me selvittiin alusta hienosti, Hermanni ei edes vilkaissut ansaputkeen, vaan teki mitä pyydettiin :) Puomilta otettiin kielto, kun mä vaan ohjaamatta hölkötin eteenpäin. Puomilta myös alastulovitska ja lisäksi pituuden palikat nurin. Eli virheillä 15 (+ n. 10 sekuntia yliaikaa) selvittiin maaliin! Tehtiin tulos ja olin tyytyväinen. Sija 41./114 (?) Vauhdillisesti riittää vielä haasteita, mutta jo se, että Hermanni pystyy tekemään ehjää rataa häiriintymättä noin isoissa kisoissa, on meille hieno saavutus.
Ehdin juuri seurata Miian ja Stellan suorituksen edellisellä radalla, kun oli jo aika suunnata Anne Saviojan agiradalle. Tästä radasta tykkäsin ja mielestäni sain ohjauksen rytmityksenkin osumaan kohdalleen. Toki radan loppuvaiheessa en poikittaishypylle ohjannut kunnolla ja Hermanni ehti livahtaa seuraavana olleeseen putkeen, joten hylky tuli. Tämä oli kuitenkin meidän paras rata kolmesta! Hyvillä mielin maaliin hylkäyksestä huolimatta.
Sitten oli vähän pidempi odotteluaika, ennen kuin päästiin tanskalaisen Bonnik Berthelsenin hyppyradalle. Tämäin rata oli kiva, eniten mietitytti keppikulma, se kun oli sellainen meille haastava. Mutta me selvitettiin se! Hermanni meinasi suoran putken jälkeen singahtaa väärälle hypylle, mutta pelastelukarjaisulla sain jarrut koiraan! Tämä verotti vähän vauhtia ja saatiin yksi kielto, kun Hermanni ei mennytkään suoraan putkeen vaan tuli perässäni sen ohi. Eli virheitä 5 + yliaikaa kymmenisen sekuntia. Sija 36./114 (?)
Olin oikein tyytyväinen meihin koirakkona. Ihan melkein tehtiin kaikilta radoilta tulos, eikä esitetty yleisölle mitään katastrofaalista sähellystä. Kärkeähän me ei vauhdin puolestakaan hätyytellä, mutta oli mahtavaa saada olla mukana Hermanninkin kanssa yksilöarvokisoissa!
Kisojen jälkeen poikettiin Jumbossa syömässä ja hotellilla mentiin jälleen koirien huollon jälkeen saunomaan. Tällä kertaa käväisimme myös kaksi kertaa avannossa kastautumassa. Ai että teki hyvää! Saunan jälkeen nautittiin vielä vähän skumppaa mukavan retken kunniaksi ja sitten alkoikin nukkumatti huudella kylään.
Aamulla ennen kotiinlähtöä nautimme vielä runsaan aamiaispöydän antimista ja hyvillä mielin suuntasimme kotiin onnistuneesta retkestä iloiten!
Koska miniluokka ei täyttynyt suoraan rankingin sijoittuneiden mukaan, vaan kisaamaan pääsi alemmillakin sijoituksilla, niin meidän vuoro oli startata toisen rataantutustumisryhmän puolivälissä.
Ensimmäisenä meillä oli vuorossa Esa Muotkan tuomaroima agilityrata C. Siinä kun ehdittiin katsella muita kisaajia tovi, niin kävipä mielessä, että hyvä jos alusta selvitään hylkääntymättä heti kakkosesteellä... Rata oli täydet 220m pitkä, eli heti alkuun päästiin kisaamaan koko rahan edestä :P
Oma vuoro tuli ja sopivan jännityksen vallassa päästiin kisaamaan. Ja hei, me selvittiin alusta hienosti, Hermanni ei edes vilkaissut ansaputkeen, vaan teki mitä pyydettiin :) Puomilta otettiin kielto, kun mä vaan ohjaamatta hölkötin eteenpäin. Puomilta myös alastulovitska ja lisäksi pituuden palikat nurin. Eli virheillä 15 (+ n. 10 sekuntia yliaikaa) selvittiin maaliin! Tehtiin tulos ja olin tyytyväinen. Sija 41./114 (?) Vauhdillisesti riittää vielä haasteita, mutta jo se, että Hermanni pystyy tekemään ehjää rataa häiriintymättä noin isoissa kisoissa, on meille hieno saavutus.
Ehdin juuri seurata Miian ja Stellan suorituksen edellisellä radalla, kun oli jo aika suunnata Anne Saviojan agiradalle. Tästä radasta tykkäsin ja mielestäni sain ohjauksen rytmityksenkin osumaan kohdalleen. Toki radan loppuvaiheessa en poikittaishypylle ohjannut kunnolla ja Hermanni ehti livahtaa seuraavana olleeseen putkeen, joten hylky tuli. Tämä oli kuitenkin meidän paras rata kolmesta! Hyvillä mielin maaliin hylkäyksestä huolimatta.
Sitten oli vähän pidempi odotteluaika, ennen kuin päästiin tanskalaisen Bonnik Berthelsenin hyppyradalle. Tämäin rata oli kiva, eniten mietitytti keppikulma, se kun oli sellainen meille haastava. Mutta me selvitettiin se! Hermanni meinasi suoran putken jälkeen singahtaa väärälle hypylle, mutta pelastelukarjaisulla sain jarrut koiraan! Tämä verotti vähän vauhtia ja saatiin yksi kielto, kun Hermanni ei mennytkään suoraan putkeen vaan tuli perässäni sen ohi. Eli virheitä 5 + yliaikaa kymmenisen sekuntia. Sija 36./114 (?)
Olin oikein tyytyväinen meihin koirakkona. Ihan melkein tehtiin kaikilta radoilta tulos, eikä esitetty yleisölle mitään katastrofaalista sähellystä. Kärkeähän me ei vauhdin puolestakaan hätyytellä, mutta oli mahtavaa saada olla mukana Hermanninkin kanssa yksilöarvokisoissa!
Kisojen jälkeen poikettiin Jumbossa syömässä ja hotellilla mentiin jälleen koirien huollon jälkeen saunomaan. Tällä kertaa käväisimme myös kaksi kertaa avannossa kastautumassa. Ai että teki hyvää! Saunan jälkeen nautittiin vielä vähän skumppaa mukavan retken kunniaksi ja sitten alkoikin nukkumatti huudella kylään.
Aamulla ennen kotiinlähtöä nautimme vielä runsaan aamiaispöydän antimista ja hyvillä mielin suuntasimme kotiin onnistuneesta retkestä iloiten!
10.3.2019
Sakarikin kisaamassa
Eilen oli WeCAn kisat Porissa ja ilmoitin Sakarinkin kahdelle radalle A+B. Samoin Hermannille kaksi starttia B+C.
Ensin siis Sakarin vuoro, starttipaikka oli minien viimeisenä. Jätkä oli hyvin innoissaan, kun tajusi että pääsee radalle. Varmaan tyyliinsä teki myös rataa. Ei niin kovin nopeasti, mutta tarkasti ohjeiden mukaan. Loppusuoralla oli keinu ja toissaviikolla, kun käytiin omalla hallilla treenaamassa, niin jostain oli herra kehittänyt keinukammon. Ja niinpä kävi, että keinun kohdalla kielto, toisella yrittämällä kiipesi puoliväliin ja palasi takaisin. Kolmatta kertaa en vaatinut yrittämään, vaan juostiin toista reittiä maaliin. Minien paras tulos tällä radalla oli 15, joten voitto kosahti keinuun. Mutta meillä oli kivaa, ja se on pääasia! Kyllä vaan konkari osaa homman <3.
B-radalle starttasi Hermanni toisena. Tällä radalla oli haastavahko putkelle meno puomilta ja päätin yrittää jotain kääntöleijeröintihässäkkää siihen. No eipä toiminut. Putken pää ei löytynyt millään ja tahittiinkin siinä tovi... Sen jälkeen ei sujunut enää mikään, koska tuo herkkis ei tiennyt mitä halusin puomin jälkeen ja veti vähän lukkoon tilanteesta. Toki se oli joutunut odottelemaan vuoroaankin jo pidempään, eikä sekään mikään paras tapa tuolle ole, että toinen vaan pääsee ja minäitte ei :D Otettiin sitten oikotie maaliin, eikä jääty tahkoamaan enempää.
Sakarin kanssa menin puomin toiselta puolelta ja sehän sujui hyvin. Hermannin kanssa olisi pitänyt valita tämä puoli myös, mutta ajattelin että putken takia sivuirtoaminen ei olisi hyvä vaihtoehto. Sakari teki jälleen tasaisen varmaa työtä omaa vauhtiaan ja tultiinkin virheittä maaliin. Yliaikaa vajaa kolme sekuntia ja sijoitus 2. :)
Sitten vielä Hermanni hyppärille. Nyt oltiin samalla kartalla ja nakuteltiin NOLLA! Vauhti oli tahmeaa, mutta ihanneaikaan ehdittiin silti n. kolmen sekunnin alituksella. Sijoitus 2.
Viikon päästä vielä kisat ja sitten onkin aika suunnata Hermannin kanssa Halli-SMiin Vantaalle!
Ensin siis Sakarin vuoro, starttipaikka oli minien viimeisenä. Jätkä oli hyvin innoissaan, kun tajusi että pääsee radalle. Varmaan tyyliinsä teki myös rataa. Ei niin kovin nopeasti, mutta tarkasti ohjeiden mukaan. Loppusuoralla oli keinu ja toissaviikolla, kun käytiin omalla hallilla treenaamassa, niin jostain oli herra kehittänyt keinukammon. Ja niinpä kävi, että keinun kohdalla kielto, toisella yrittämällä kiipesi puoliväliin ja palasi takaisin. Kolmatta kertaa en vaatinut yrittämään, vaan juostiin toista reittiä maaliin. Minien paras tulos tällä radalla oli 15, joten voitto kosahti keinuun. Mutta meillä oli kivaa, ja se on pääasia! Kyllä vaan konkari osaa homman <3.
B-radalle starttasi Hermanni toisena. Tällä radalla oli haastavahko putkelle meno puomilta ja päätin yrittää jotain kääntöleijeröintihässäkkää siihen. No eipä toiminut. Putken pää ei löytynyt millään ja tahittiinkin siinä tovi... Sen jälkeen ei sujunut enää mikään, koska tuo herkkis ei tiennyt mitä halusin puomin jälkeen ja veti vähän lukkoon tilanteesta. Toki se oli joutunut odottelemaan vuoroaankin jo pidempään, eikä sekään mikään paras tapa tuolle ole, että toinen vaan pääsee ja minäitte ei :D Otettiin sitten oikotie maaliin, eikä jääty tahkoamaan enempää.
Sakarin kanssa menin puomin toiselta puolelta ja sehän sujui hyvin. Hermannin kanssa olisi pitänyt valita tämä puoli myös, mutta ajattelin että putken takia sivuirtoaminen ei olisi hyvä vaihtoehto. Sakari teki jälleen tasaisen varmaa työtä omaa vauhtiaan ja tultiinkin virheittä maaliin. Yliaikaa vajaa kolme sekuntia ja sijoitus 2. :)
Sitten vielä Hermanni hyppärille. Nyt oltiin samalla kartalla ja nakuteltiin NOLLA! Vauhti oli tahmeaa, mutta ihanneaikaan ehdittiin silti n. kolmen sekunnin alituksella. Sijoitus 2.
Viikon päästä vielä kisat ja sitten onkin aika suunnata Hermannin kanssa Halli-SMiin Vantaalle!
25.2.2019
20.2.2019
Sakarille eka koulari!
Ensin käytiin Ylöjärvellä tammikuun puolella rallykisoissa. Jo radalle lähtiessä tiesin, että Sakarin keskittyminen ei parasta mahdollista ollut. Sen ajatukset ei olleet tekemisessä parhaalla mahdollisella tavalla ja se näkyikin sitten suorituksessa. Ja kun Sakari ei ollut parhaassa vireessä, niin se vaikutti myös muhun ja jossain vaiheessa rataa oli tunne, että pääsispä pois täältä. Kaks kylttiä uusittiinkin, ku n ihan perusasiat oli hukassa :P Loppuun saakka tehtiin kuitenkin ja pisteitäkin saatiin 79 eli hyväksytty tulos kuitenkin. Vähän harmitti, ettei saatu radalle meidän parasta osaamista, mutta toisaalta olihan nää vasta toiset kisat tässä lajissa.
Ensin en meinannut lähteä Porin 17.2. kisoihin edellisten huonon fiiliksen vuoksi, mutta kun katselin kisakalenteria ja kokeessa oli tilaa sekä mahdollisuus ilmoittautua vielä viikko ennen koetta, niin päätin sitten kuitenkin lähteä kokeilemaan. Satuttiin vielä saamaan peruutuspaikka kokeenomaisiin treeneihin samaan halliin viikkoa ennemmin, niin päästiin treenaamaankin. Treenit meni todella hyvin ja keskittyminen oli koiralla ensiluokkaista. Hyvillä mielin lähdin siis koepäivänä matkaan. Pyrin tekemään samanlaiset valmistelut kuin treeneissä, mutta kun mentiin kehään, oli mulla taas sellanen vähän häröilevä tyyppi hihnan päässä...Ja kun mä en edes tällä kertaa jännittänyt, ainakaan tietoisesti. No rämmittiin tämäkin rata läpi. Osan aikaa tehtiin hyvääkin pätkää. Yhden kyltin uusin ja kahdesta viimesestä olis jompikumpi kannattanut uusia myös, mutta Sakarille on kuitenkin parempi, kun tehdään vaan eteenpäin. Sen vire pysyy parempana, kun ei huomauttele virheistä. Mietin, että tältä radalta ei hyväksyttyä tulosta saataisi, mutta niin vaan 74 pistettä oli loppulukema ja sehän tiesi sitä, että Sakari sai elämänsä ensimmäisen koulutustunnuksen ja virallisen nimen eteen saa nyt kirjoittaa myös RTK1 :D Tämän vuoden tavoite on siis jo nyt toteutunut, pitääpä alkaa sitä AVOluokkaa kuitenkin miettiä vähän intensiivisemmin.
Ensin en meinannut lähteä Porin 17.2. kisoihin edellisten huonon fiiliksen vuoksi, mutta kun katselin kisakalenteria ja kokeessa oli tilaa sekä mahdollisuus ilmoittautua vielä viikko ennen koetta, niin päätin sitten kuitenkin lähteä kokeilemaan. Satuttiin vielä saamaan peruutuspaikka kokeenomaisiin treeneihin samaan halliin viikkoa ennemmin, niin päästiin treenaamaankin. Treenit meni todella hyvin ja keskittyminen oli koiralla ensiluokkaista. Hyvillä mielin lähdin siis koepäivänä matkaan. Pyrin tekemään samanlaiset valmistelut kuin treeneissä, mutta kun mentiin kehään, oli mulla taas sellanen vähän häröilevä tyyppi hihnan päässä...Ja kun mä en edes tällä kertaa jännittänyt, ainakaan tietoisesti. No rämmittiin tämäkin rata läpi. Osan aikaa tehtiin hyvääkin pätkää. Yhden kyltin uusin ja kahdesta viimesestä olis jompikumpi kannattanut uusia myös, mutta Sakarille on kuitenkin parempi, kun tehdään vaan eteenpäin. Sen vire pysyy parempana, kun ei huomauttele virheistä. Mietin, että tältä radalta ei hyväksyttyä tulosta saataisi, mutta niin vaan 74 pistettä oli loppulukema ja sehän tiesi sitä, että Sakari sai elämänsä ensimmäisen koulutustunnuksen ja virallisen nimen eteen saa nyt kirjoittaa myös RTK1 :D Tämän vuoden tavoite on siis jo nyt toteutunut, pitääpä alkaa sitä AVOluokkaa kuitenkin miettiä vähän intensiivisemmin.
19.1.2019
Uusi kisavuosi käynnistetty
Loppiaisena neljä starttia Eurajoella, kaikilla radoilla tuomarina Jouni Kautto. Vähän erilaisia ratoja, mutta oikein mukavia, joilla pääsi omia ohjauksiakin vähän testailemaan :)
Aloitettiin hyppyradalla C. Tällä mietin miten kepeillevientiä, ja olikin radalle lähtiessä fiilis, että katotaan kuinka käy, No, en ehtinyt. Nopeemmin olisi pitänyt juosta. Hermanni kakkosväliin ja siinä sitten vielä muuta häsläystä virheen jälkeen. Loppuradalla irtosi vielä liian hyvin lähtöhypylle, joten hylkäys tältä radalta.
Sitten agiradalle A. Nyt meni heti alusta alkaen omat pasmat sekaisin, kun lähtö oli niin, että odottelevat koirat olivat kovin lähellä paikkaa johon jätin Hermannin odottamaan ja siellä vuoroaan odottavien joukossa yksi uros, jota Hermanni ei voi sietää. Väliaidasta näkyi vielä läpi, joten mua vähän jänskätti jättää Hermanni siihen, kun en tiennyt mihin päin ampasee.. No radalle oli lähdössä ihan kiltisti, mutta mä jätin sitten kolmoshypyn ohjaamatta ja siitä kielto heti kärkeen. Aan jälkeiset persjätöt survoin väkisin ja koirakin tuli hienosti mukana, vaikka mulla ei ehkä ihan paras kontakti siihen ollut.. :P Puomin jälkeen ei sitten irronnutkaan putkeen vaan lähti mun mukaan ja hyppäs muurin. Eli hylky jälleen.
Agirata B. Nyt päätin kokeilla keppien jälkeiseen elämään leijeröintiä, kun oltiin jo hylkyputkessa... Mutta kokeilu todella kannatti, Hermanni meni hienosti, eikä epäröinyt suorittaa hommiaan musta kauempana. Sehän osaa nämä kyllä treeneissä, ja olikin mahtavaa huomata, että nyt on saatu siirrettyä itsenäistä tekemistä myös kisailmapiiriin! Tämä rata meni muutenkin hyvin, mutta ihan lopussa muutin ohjaussuunnitelmaa ja se kostautui aan alastulovirheenä... Olis vaan pitänyt tehdä alkuperäissuunnitelman mukaan ja olla lähempänä aata, niin virheeltä olis todennäköisesti vältytty. Mutta kokonaisuutena olin rataan tyytyväinen. Kannattaa näköjään kokeilla niitä einiinvarmojakin ohjauksia :)
Sitten vielä hyppyradalle D. Nytkin päätin kokeilla, että kuinka hyvin saan Hermannin irtoamaan hypylle putken taakse heti alkuradalla. Ja irtoshan se, komeesti ja helposti. Mitään virheitä ei radalle sattunut, joten nollamerkintä kirjaan! Vauhti ei ihan päätä huimannut, mutta nolla kuitenkin. Eli nollaputkessa jatkettiin vielä, vaikka ensin näytti siltä, ettei näistä kisoista nollia saada.
Eurajoen kisojen jälkeen heti seuraavana viikonloppuna suunnattiin Ylöjärvelle. Siellä tuomarina Asko Jokinen. Jos tuloksia katselee, niin ei ilmeisesti ihan helppoja ratoja olleet...
Aloitettiin hyppärillä. Osallistujia oli 20 ja lähdin Hermannin kanssa seitsemäntenä. Meitä ennen oli kaikki minit hyllyttäneet, eikä muissakaan kokoluokissa oltu paljon puhtaita tuloksia tehty. Mutta mepä tehtiin! Vieläpä sellainen suoritus, että mitään en tekisi toisin :) Hermannilla oli ihan älyttömän hyvät linjat, ei mitään ylimääräistä eli ilmeisesti ohjauskin osui nappiin! Mahtava fiilis!! Tämä suoritus kruunattiin vieläpä Sert-Hlla! Toisiksi sijoituttiin, meidän jälkeen startannut sheltti oli meitä pari sekuntia nopeampi, mutta meille se serti siirtyi, kun osallistujia oli kerrankin tarpeeksi! Muita nollia ei mineissä tehtykään, joten hieno onnistumisen kokemus saatiin heti alkuun :) Rankingpisteitäkin ropisi ihan kivasti, joten parannusta rankingsijoitukseenkin saatiin :)
B-radalla mä vissiin onnenhuumassa unohdin radan :P Hetkellisesti unohtu, mitä olin tekemässä. Sain siinä vielä korjattua niin ettei virhettä, mutta kesti vielä hetken saada pää toimimaan, niin ohjaus oli sen verran huonoa, että Hermanni irtosi väärässä paikassa putkeen, joten hyl. Nauratti kyllä tämän radan jälkeen oma tohelointi :D
Viimeiselle radalle lähti jo vähän väsyneen oloinen koira. Kisat käytiin rata kerrallaan kaikki kokoluokat peräkkäin, joten odottelua oli aika paljon ja päivä sitä myöden pitkä. Väsymyksen huomasi esim. siinä, että keinun jälkeen ei enää irronnutkaan hypylle, siitä kielto. Heti perään puomilta kontaktivirhe. Eli kympillä selvittiin maaliin tällä radalla.
Vuosi aloitettiin siis nollaputkessa pysyen ja jälleen yhtä askelta lähempänä ollaan Hyppyvalion titteliäkin! Se viimeinen serti kun saa tulla koska vaaan :) Mitenkään hampaat irvessä ei sitä puuttuvaa lähdetä jahtaamaan, vaan se tulee jos on tullakseen. Hyppysertit eivät ole meille mitään helppoja saavuttaa, kun aina on niitä nopeampia kisoissa mukana, mutta jos niitä on jo kaks, niin mikseipä se kolmaskin voisi kohdalle osua!
Aloitettiin hyppyradalla C. Tällä mietin miten kepeillevientiä, ja olikin radalle lähtiessä fiilis, että katotaan kuinka käy, No, en ehtinyt. Nopeemmin olisi pitänyt juosta. Hermanni kakkosväliin ja siinä sitten vielä muuta häsläystä virheen jälkeen. Loppuradalla irtosi vielä liian hyvin lähtöhypylle, joten hylkäys tältä radalta.
Sitten agiradalle A. Nyt meni heti alusta alkaen omat pasmat sekaisin, kun lähtö oli niin, että odottelevat koirat olivat kovin lähellä paikkaa johon jätin Hermannin odottamaan ja siellä vuoroaan odottavien joukossa yksi uros, jota Hermanni ei voi sietää. Väliaidasta näkyi vielä läpi, joten mua vähän jänskätti jättää Hermanni siihen, kun en tiennyt mihin päin ampasee.. No radalle oli lähdössä ihan kiltisti, mutta mä jätin sitten kolmoshypyn ohjaamatta ja siitä kielto heti kärkeen. Aan jälkeiset persjätöt survoin väkisin ja koirakin tuli hienosti mukana, vaikka mulla ei ehkä ihan paras kontakti siihen ollut.. :P Puomin jälkeen ei sitten irronnutkaan putkeen vaan lähti mun mukaan ja hyppäs muurin. Eli hylky jälleen.
Agirata B. Nyt päätin kokeilla keppien jälkeiseen elämään leijeröintiä, kun oltiin jo hylkyputkessa... Mutta kokeilu todella kannatti, Hermanni meni hienosti, eikä epäröinyt suorittaa hommiaan musta kauempana. Sehän osaa nämä kyllä treeneissä, ja olikin mahtavaa huomata, että nyt on saatu siirrettyä itsenäistä tekemistä myös kisailmapiiriin! Tämä rata meni muutenkin hyvin, mutta ihan lopussa muutin ohjaussuunnitelmaa ja se kostautui aan alastulovirheenä... Olis vaan pitänyt tehdä alkuperäissuunnitelman mukaan ja olla lähempänä aata, niin virheeltä olis todennäköisesti vältytty. Mutta kokonaisuutena olin rataan tyytyväinen. Kannattaa näköjään kokeilla niitä einiinvarmojakin ohjauksia :)
Sitten vielä hyppyradalle D. Nytkin päätin kokeilla, että kuinka hyvin saan Hermannin irtoamaan hypylle putken taakse heti alkuradalla. Ja irtoshan se, komeesti ja helposti. Mitään virheitä ei radalle sattunut, joten nollamerkintä kirjaan! Vauhti ei ihan päätä huimannut, mutta nolla kuitenkin. Eli nollaputkessa jatkettiin vielä, vaikka ensin näytti siltä, ettei näistä kisoista nollia saada.
Eurajoen kisojen jälkeen heti seuraavana viikonloppuna suunnattiin Ylöjärvelle. Siellä tuomarina Asko Jokinen. Jos tuloksia katselee, niin ei ilmeisesti ihan helppoja ratoja olleet...
Aloitettiin hyppärillä. Osallistujia oli 20 ja lähdin Hermannin kanssa seitsemäntenä. Meitä ennen oli kaikki minit hyllyttäneet, eikä muissakaan kokoluokissa oltu paljon puhtaita tuloksia tehty. Mutta mepä tehtiin! Vieläpä sellainen suoritus, että mitään en tekisi toisin :) Hermannilla oli ihan älyttömän hyvät linjat, ei mitään ylimääräistä eli ilmeisesti ohjauskin osui nappiin! Mahtava fiilis!! Tämä suoritus kruunattiin vieläpä Sert-Hlla! Toisiksi sijoituttiin, meidän jälkeen startannut sheltti oli meitä pari sekuntia nopeampi, mutta meille se serti siirtyi, kun osallistujia oli kerrankin tarpeeksi! Muita nollia ei mineissä tehtykään, joten hieno onnistumisen kokemus saatiin heti alkuun :) Rankingpisteitäkin ropisi ihan kivasti, joten parannusta rankingsijoitukseenkin saatiin :)
B-radalla mä vissiin onnenhuumassa unohdin radan :P Hetkellisesti unohtu, mitä olin tekemässä. Sain siinä vielä korjattua niin ettei virhettä, mutta kesti vielä hetken saada pää toimimaan, niin ohjaus oli sen verran huonoa, että Hermanni irtosi väärässä paikassa putkeen, joten hyl. Nauratti kyllä tämän radan jälkeen oma tohelointi :D
Viimeiselle radalle lähti jo vähän väsyneen oloinen koira. Kisat käytiin rata kerrallaan kaikki kokoluokat peräkkäin, joten odottelua oli aika paljon ja päivä sitä myöden pitkä. Väsymyksen huomasi esim. siinä, että keinun jälkeen ei enää irronnutkaan hypylle, siitä kielto. Heti perään puomilta kontaktivirhe. Eli kympillä selvittiin maaliin tällä radalla.
Vuosi aloitettiin siis nollaputkessa pysyen ja jälleen yhtä askelta lähempänä ollaan Hyppyvalion titteliäkin! Se viimeinen serti kun saa tulla koska vaaan :) Mitenkään hampaat irvessä ei sitä puuttuvaa lähdetä jahtaamaan, vaan se tulee jos on tullakseen. Hyppysertit eivät ole meille mitään helppoja saavuttaa, kun aina on niitä nopeampia kisoissa mukana, mutta jos niitä on jo kaks, niin mikseipä se kolmaskin voisi kohdalle osua!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)