Oppipoika ja KSKYn Vuoden Agilitykoira 2014 epistelemässä

Eilen käytiin Hermannin ja Sakarin kanssa epistelemässä Porissa Wecan epiksissä. Tarjolla oli supermöllit, 1-luokka ja avoin. Hermanni starttasi supermölleissä ja radan sai mennä kaksi kertaa. Toki käytin tilaisuuden hyväksi, tarkoituksena kun oli harjoitella lähdössä pysymistä ja vieraassa paikassa toimimista.
Olimme luokkamme ensimmäinen lähtijä, joten otin Hermannin alkulämmittelyjen jälkeen sisälle halliin ja Sakari jäi autoon odottamaan vuoroaan. Sain heti Hermannille "tolpankin", kun kisatyöntekijänä ollut mies tarjoutui auttamaan koiran pitämisessä vaihtaessani kenkiä kumppareista agilitykenkiin. Siinä sitten samalla kysyin voisiko hän pitää Hermannia rataantutustumisenkin ajan ja sopihan se. Eli saatiin harjoitusta täysin vieraasta ihmisestäkin. Ylimääräistä tilaa ei Wecan hallilla paljoa ole, mutta se ei Hermannia häirinnyt. Nyt se oli jopa hiljaa, kun tutustuin rataan, vieraskoreutta ilmeisesti. Oli kyllä kuulemma saanut rapsutuksia, mutta silti olin vähän hämmästynyt tuosta hiljaisuudesta. Hyvää treeniä!
Eka radan lähdössä jäi istumaan ja pysyi hyvin lähtölupaan saakka :) Itse radalla sähläiltiin muutaman kiellon verran ja lisäksi yksi jo suoritetun putken pään ohitus meinasi olla hankala. Selän takana taisi käydä kuononkin tuikkaamassa putkeen. Kaiken kaikkiaan keskittyi silti toimimaan mun kanssa, eikä sinkoillut minnekään omille teilleen, tai käynyt ratahenkilöitä moikkailemassa, tuskin se niitä edes huomasi.
Uusintakierroksella pysyi myös lähdössä. Tällä kertaa vain laittoi tapansa mukaan maahan. Odota-käskyllä se usein maastoutuu itsekseen. Mun puolesta lähtöasento saa olla mikä tahansa, kunhan pysyy siellä lähtölupaan saakka :) Pari kertaa nytkähti pienesti, mutta niin vähän, ettei paikka tai asento muuttunut. Mä olen jämäkkänä tuossa ollut koko ajan ja paljon treenataan muissakin tilanteissa luvan odottamista. On hienoa huomata, että työ kantaa hedelmää. Toivottavasti se kantaa sitä sitten oikeissakin kisoissa. Mutta ihan hyvällä mallilla on, koska nyt oltiin täysin vieraassa paikassa, eikä lähtövuoromme takia ehditty paljoa hengailla. Tällä kierroksella tuli myös pari esteen ohitusta, mutta muuten hyvin. Täpäkästi teki töitä, mulla oli ohjauksen kanssa sellaista varmisteluongelmaa ja siinä tuo ehti sitten mennä mun väärälle puolelle ja esteistä ohi.
Hyvät treenit saatiin ja aikaahan tässä on opetella itse toimimaan tuon kanssa. Pitkä matka on vielä sellaiseen saumattomaan yhteistyöhön, mihin Sakarin kanssa on päästy, mutta mikäs tässä on matkasta nauttiessa :)

Sakari osallistui avoimeen luokkaan, eli ehdittiin hyvin kävellä ykkösten kisaillessa. Avoimen rata oli melko haastavan oloinen, mutta tehtiin tosi sujuvasti koko rata. Mielestäni ohjasin rennosti ja uskalsin antaa Sakarille tilaa toimia, kun se kyllä osaa. Nollana päästiin siis läpi! Radalla on hienoa mennä, kun tuntuu kuin meidän välillä olisi joustava kuminauha. Yhdessä tehdään rataa, eikä mikään häiritse meitä. Kai se on se yhteinen kupla, jonka sisällä ollaan.
Tuomarina toiminut Anne Vallikin kehui meidän menon näyttäneen hienolta. Kivaa, että se myös näyttää hyvältä, eikä vain tunnu.
Kaikista säkäluokista vain me ja yksi medikoirakko teki nollana tuon radan, meille siis minien voitto samalla :)

Tänään illalla oli KSKYn kevätkokous ja koska viime vuosi oli Sakarin kanssa menestyksekäs, pokkasimme itsellemme seuran Vuoden Agilitykoira 2014- pokaalin! Tämän palkinnon saaminen ei ollut itsestään selvää, vaan sijoitusten perusteella ratkaistiin lopullinen järjestys.
Tämä vuosi onkin vielä suurimmaksi osaksi edessäpäin, jos nyt saisi pikkuhijaa kisakauttakin aloiteltua :) Kastroinnin ja omien muiden harrastusten vuoksi ei vielä oikein olla päästy vauhtiin, mutta nämä lepokaudet ovat nekin tarpeellisia sekä koiralle että ohjaajalle.

Lupaava tykinkuula

Eilen oli Hermannin tehotoimintalauantai. Kymmenen aikaan lähdettiin Jämijärvelle ryhmänäyttelyyn, jossa Hermanni esiintyi vielä pentuluokassa. Juuri ennen gööttikehää tuomari Pekka Teini piti sämpylätauon ja siinä mä käytin tilaisuutta hyväkseni ja vein Hermannin testaamaan pöydällä oloa. Poika olikin melko rento eikä vetänyt ihan jumiin, JEE! No siinä sitten tuomari alkoi sille jutella, (kun istui siinä vieressä) ja sanoi, että ottasitko säkin vähän sämpylää? No tokihan Hermanni olis ottanut :) Tuli itsellekin rento olo, kun oli noin lepposaa. Toki tämä tuomari on siellä mun suosikkituomarilistalla ykkösenä, vaikka ei mulla kovin laajaa näyttelytuomarikokemusta olekaan.
No hetken päästä sitten mentiin kehään ja voi kuinka hienosti Hermanni esiintyi. Ei mun paljoa tarvinnut sitä handlata, kun se kulki niinku vanha tekijä. Takana on kuitenkin vaan pari mätsäriä ja yksi virallinen näyttely. Ja nyt se pöytäkin meni tosi hyvin!
Seisotukset onnistui kans hyvin, vain pari kertaa meinas tarjota istumista tai maahanmenoa, mutta korjasi heti takaisin :)
Ja saatiin taas hyvä arvostelu ja KP:
Lupaava, käytökseltään hyvin määrätietoinen nuori uros. Oikealinjainen pää & kauniit värimerkit. Hyvä kaula, lupaava eturinta, hyvä ylälinja. Töpöhäntä. Voimakkaat takakulmaukset. Laadukas pentuturkki. Tasapainoinen & määrätietoinen
Nyt meillä oli kilpakumppanikin, nartupentu Mizacks Anouk Mystic Pink, joka sai myös KP:n ja tällä kertaa veti pidemmän korren. Lopuksi tuomari tuli vielä sanomaan, että molemmat pennut olivat todella lupaavia. Lisäksi totesi tuosta Hermannin määrätietoisuudesta, että se vain tuli kehään ja esiintyi hienosti ja määrätietoisesti, niin kuin göötin kuuluukin :)
Eli päivän rimpsu oli PEN1 KP VSP-pentu. Hieno Hermanni!
Kuva Jari Mäki

Katseltiin Tainan kanssa gööttikehä loppuun, käytiin pihalla ottamassa muutama kuva ja tultiin kotiin.
Tainan ottamat kuvat:

Hetki ehdittiin olla kotona ja sitten suunnattiin omalle hallille Marjon valmennukseen.

Rata oli haastava, mutta saatiin sieltä meille pari hyvää kohtaa, joita treenattiin. Aloitettiin alusta esteet nro 1-6, niin että ensin otettiin vaan 1-2. Jätin Hermannin ykkösen taa ja menin itse kakkosputken perimmäiseen päähän niistämään pojan tiukasti putken jälkeen. Mä epäilin kyllä, että meneekö tuosta putkeen vai tuleeko suoraan mun luo, mutta ihan turhaan epäilin! Putkesta kääntymistä piti kyllä treenata muutama kerta, kun sieltä syöksyi sellanen tykinkuula, ettei jarrut riittäneet. :D Ihan tajuton vauhti! Kääntyminenkin alkoi sujua kun sain itse ajoitettua oikein. Muutaman tiukasti kääntymisen palkkaamisen jälkeen jatkettiin. Taas mä yllätyin, kun sieltä putken perältä haki kolmosputkeen ilman mitään saatteluita. Se osaa paljon enemmän, kuin mä oletan!
Kolmosputken tiukka kääntyminen neloselle onnistui , kun maltoin itse miettiä sijaintini. Aluksi meni selän takaa mun toiselle puolelle ja sitte meinas mennä aalle putken sijaan. Takaakierrolle vitoshypylle osas mennä hyvin. Noita kieputuksia on kyllä jonkin verran tehtykin ja lisäksi harjoiteltu puiden kiertoja metsässä.
Tämän pätkän jälkeen pidettiin tauko.
Lopuksi otettiin vielä esteet 21-26. Kaksykkösen taakse heitin puomin vierestä eli sieltä mistä olis radallakin tultu. Tiukka persjättö ja putkeen. Vähän valahti kaarros, mutta aika hyvin Hermanni itse korjasi sinne putkeen. Vähän meinas mulla olla kiire hypylle 23. Marjo palkkasi siellä lelulla pari kertaa, mutta sitten pystyttiin menemään ilman apupalkkaa ja mikä parasta, Hermannin fokus oli sinne hypylle, eikä vilkassutkaan mua! Otettiin 23-24 erikseen, mutta siinä meni hyvin putkeen eikä tarvinnut hinkata. Sitten lopuksi 23-26 ja saatiin onnistumaan myös hyvin.
Yllätävän hyvin pojalla riitti virtaa tehdä treeni loppuun asti, vaikka oli jo ollut paljon ohjelmaa. Eli jo nyt saatiin hyvää treeniä pitkiin päiviin. Moottoria tuntuu riittävän.

Ihanaa oli pitkästä aikaa päästä Marjon valmennettavaksi. Sieltä löytyy aina ne kannustavat sanat, jotka poistavat omaa epävarmuutta <3 Saan olla onnellinen, kun mulla on tuollainen koutsi, mä tarvin sitä positiivista onnistumisen tunnetta, jolla jaksaa yrittää ylittää itsensä. Jos valmentaja vaan vaatii ja vaatii, eikä anna positiivistakin palautetta edes jostain, niin mun motivaatio tavallaan kärsii. Toisaalta sellaisen valmennuksen jälkeen sitten nousee se "vielämänäytän"-fiilis. Taitaa olla molempi parempi, mutta tästä Marjon tyylista kyllä tykkään. On niinkun vaatiminen ja kehuminen sopivassa balanssissa :)
Ja nyt jos ihan tarkkaan mietin, niin en oo ollu ku yhdellä sellasella valmentajalla Sakarin kanssa, josta jäi paska fiilis. Sille ei oo enää pakko mennä, kaikkien muitten oppeja käytän kyllä jatkossakin :)

Pikkupojan ekat kisailut

Tiistaina meidän seura järjesti epikset. Harkinnan jälkeen osallistuin Hermannin kanssa möllihyppärille, vaikka ratatreenejä ei juurikaan ole tehty. Lähinnä häiriössä toimimista lähdettiin treenaamaan. Koska olin Miian kanssa järjestelyjen vetovastuussa, lähdin radalle ensimmäisenä. Saatiin treeniä siihenkin, että kuinka kuumana ipana käy, kun haen sen autosta ja melkein heti mennään radalle.
Hämmästyksekseni Hermanni toimi tosi hyvin. Se pystyi häiriöstä huolimatta keskittymään (melko) hyvin mun kanssa tekemiseen. Lähdössä pysymisessä meinasi olla tahimista, mutta parin istumaan palauttamisen jälkeen malttoi odottaa lähtölupaa. Itse rata meni hyvin, yksi putken suu ei meinannut löytyä, mutta siinä sohelsin minä.
Radan sai mennä kaksi kertaa ja uusintakierroskin otettiin. Siellä pari rimaa tippui ja sama putkenpää oli hankala. Alla kuitenkin vain meidän ihka eka startti.

Tästä on hyvä jatkaa treenejä, opittavaa on vielä paljon, mutta mukavalta näyttää tässä vaiheessa :)
On se vaan mahtis pätsy kakara <3

Hanki kantaa

Facebook on täynnä ihmisten päivityksiä siitä, kuinka keväistä jo on. Ja on tuo sää keväinen täälläkin auringonpaisteineen ja lämpöasteineen. Mutta lunta meillä vielä riittää! Nyt kun yöt on olleet pakkasella, niin hanki kantaa ja meillä on siitä nautittu oikein urakalla sekä mun, että koirien toimesta. Ehtii ne kurakelitkin vielä tulla...
Ollaan nyt useana päivänä lähdetty pihasta suoraan pitkille metsäretkille. Koirien kiinnipitoajasta huolimatta, pojat on irti melkein koko ajan ja Olga pääsee myös vähän välillä nuuskuttelemaan vapaana omassa tahdissaan, kun ollaan sellaisilla paikoilla missä näkyvyys riittää mulle havaitsemaan mahdolliset ihmiset riittävän kaukaa. Eipä tuolla kyllä ole muita näkynyt ja ollaan saatu nauttia luonnon rauhasta. Korppeja ollaan ihasteltu, kun niillä on soitimet käynnissä tuossa lähellä. Lintujen laulu täyttää ilman kyllä muutenkin. Ihanan rentouttavaa siis käyskennellä metsissä ja pelloilla.
Kummallista, kuinka tänne blogiin tulee aina vaan kirjoteltua kisoista ja treeneistä, vaikka meidän arki on kyllä suurimmaksi osaksi ihan muuta. Tietysti Hermannilla on tässä ikävaiheessa monenlaista treenihetkeä ja oppikoulua, mutta suurimmaksi osaksi viikot kyllä kuluu koirilla lenkkeillen, nukkuen ja syöden :)
Tällä viikolla on kyllä aika paljon ohjelmaa, kun huomenna on oman seuran epikset ja lauantaina Hermannilla näyttely ja Marjon treenit. Sunnuntain tokon alkeiskurssikerta jää välistä, kun mulla on teatteritreenit. Tokossakin Hermanni on jälleen osoittanut oppimiskykynsä. Nopeasti hoksaa mitä pitää tehdä. On se aikamoinen! Unohtamatta noita kahta vanhempaa : Sakari on oma ihana itsensä ja Olgakin tuntuu olevan elämänsä vedossa juuri nyt! Joten nautin täysin sydämin noista jokaisesta kolmesta persoonasta <3 Kuvasia lenkeiltä, olkaa hyvä!

Lipsahtelua Liedossa

Eilen sunnuntaina pakattiin autoon Nipsu, Perla, Sakari ja Hermanni sekä mun lisäks kyytiin hyppäsivät Miia ja Kirsi. Suuntana Lieto ja Tsaun halli. Siellä olikin kovin erinäköistä, kuin viimeksi käydessämme, koska hiekkapohja oli vaihtunut kumirouhetekonurmeen ja muutenkin halli oli jälleen laajentunut. Upeat puitteet oli palata Sakarin kastroinnin jälkeen jälleen kisaradoille. Vähän jännitti, että kuinkahan se kulkee, mutta ihan perusSakari mulla oli matkassa. Onneksi.
Sakarin vauhti tuskin koskaan tulee kovin paljoa nopeammaksi muuttumaan, mutta jos pysytään sillä entisellä tasolla nyt, kun pallit lähti, niin hyvä. Siinä 4 m/s molemmin puolin ollaan parhaimmillaan keikuttu ja niitä vauhteja saisi siis jatkossakin väläytellä.
Sakari on kohtuullisen estevarma, eikä se juurikaan saa virheitä itse esteiden suorituksista. Kieltoja ja hylkyjä enimmäkseen, mutta ne menee sitten taas ihan täysin ohjauksen piikkiin. Siksi Sakarin kanssa on niin kiva kisatakin. Sen tekemiseen voi luottaa 100% ja voi keskittyä omaan ohjaamiseen. Välillä sitten käy näitä lipsahduksia, etten saa sitä etenemään sinne minne piti :) Tulee erinäisiä virhearviointeja omassa sijainnissa tai rytmittämisessä, jälkiviisaus on ainoa jolla korjata tilanteet. Toivon mukaan kykenen näistä virheistä oppimaan ja jatkossa ohjaamaan paremmin ja varmemmin. Eli nämä kisat oli jälleen mulle sellaiset oppia ikä kaikki -kisat.

Aloitettiin B-radalla. Tuomarina Jari Helin. Jälleen kerran kentän reunalle aivan kamalan näköinen rata, joka sitten rataantutustumisessa helpottui. Tuo on hauska ilmiö, tosi usein kisoissa rata näyttää sivusta katsottuna pahemmalta, mitä se sitten oikeasti onkaan. Tosin tässä radassa oli kyllä omat kommervenkkinsä, koskapa esimerkiksi mineissä tuli 5 tulosta/44 koirakosta.
Meillä rata meni muuten hyvin, mutta esteillä 12-15 olisi pitänyt ohjata joko toiselta puolelta tai sitten rohkeasti lähempänä estettä 14. Eli keinu oli 12, 13 ja 14 serpentiininä ja 15 takaakierto. Koska varmistelin liian kaukana esteestä 14, ettei mene sitäkin väärältä puolelta, en enää mitenkään ehtinyt ohjata hyppyä 15 takaa. Muuten meni ihan hyvin muu rata.
Kamerassa on ollut tarkennusongelma, mutta kyllä tuolta sumusta meidän menoa näkyy


Seuraavaksi Arto Laitisen tuomaroima hyppäri C. Rataantutustumisessa mietin kuinka ohjaan pituuden jälkeisen takaakierron. Päätin sitten yrittää pakkovalssilla, vaikka ne ei todellakaan ole meidän vahvuus. Ja sinnehän se rata sitten kosahti. Olin liian aikaisin hypyn toisella puolella ja ihan väärässä paikassa, joten Sakari hyppäsi hypyn suoraan. Jos siis jatkossa teen tällaisia kokeiluja, pitää oma sijoittuminen osata määritellä tarkemmin. Tällä radalla Sakari tuntui tahmealta, saattoi olla väsynytkin, kun oli aika pitkä odottelu B ja C radan välissä.


Vimeisenä suunnattiin taas Jarin D-radalle. Siellä Sakari haki putkeen kepeille menon sijasta ja sitten kepeillä jäi lopuksi vielä yksi väli pujottelemattakin. Muuten kulki vauhdikkaasti, enkä kauheasti mitään varmistellut, vaan yritin itse edetä niin reippaasti kuin kykenen.


Tyytyväisin mielin lähdettiin kotimatkalle. Kirsi ja Perla keräsivät meidän tavoin kokemusta ja Miia ja Nipsu vastasivat autokunnan tulospuolesta hienolla tuplanollalla! Hermanni oli turistikoirana seuraamassa kisasuorituksia ja nähtiin Tuisku-siskoa myös. Sisarukset pitivät painituokioita keskenään. Otettiin yhteiskuvia sekä "viralliset" 8kk pönöt :)

Hoksusta kotosin

Hermanni on kyllä ihan älyttömän nopea oppimaan asioita. Sen on pakko osata yhdistää näkemiään asioita omaan tekemiseensä. Hyvänä esimerkkinä on kepit. Pikkuhiljaa ajattelin niitä sille alkaa opettamaan, mutta se vaan tuntuu tietävän miten niillä toimitaan. Ihan aluksi kokeilin ohjata ihan vaan kädellä näyttäen, mutta siitä ei tullut mitään. Jätkä oli ihan liian liukas ja mä ihan liian hidas. Sitten laitoin ohjurit, mutta ei onnistunut niilläkään. Poika ehti hyppiä yli ja tulla ali ennen kuin ehdin tehdä mitään. No, laitoin sen sitten hihnaan ja kuusi keppiä tehtäväksi. Siltä seisomalta se pujotteli ne. Mä en sitä ohjannut, enkä paljoa jarrutellutkaan. Voitte kuvitella, että mulla oli silmät ymmyrkäisenä ja suu auki. Miten se tiesi, mitä sen pitää tehdä. Kun ei nää tietääkseni periydy :D

No näin treenattiin muutama kerta ja sitten laitoinkin sille jo kaikki 12 keppiä. Palkkana lelu keppien päässä. Ja ne meni kuin vettä vaan. Toki oon joutunu sitä jarruttamaankin, ettei mene väärin, mutta hyvin se tietää kuinka lelulle pääsee. Tällä viikolla pälkähti päähän kokeilla, mitä tapahtuu kun hihna otetaan pois. Juu mä tiedän, että oon hätänen, mutta aina sen hihnan saa takasin. Ja yritän välttää myös sitä, ettei hihnan häivyttämisestä tule isoa ongelmaa. Kaks ihmistä oli samoissa treeneissä näkemässä kun tämän kokeilun tein ja kaks kertaa virheittä lelulle! Sitten Vilma otti puhelimen esille kuvatakseen tämän edistysaskeleen, niin eipäs enää mennyt ilman hihnaa.

Kävin hallilla toisena päivänä kameran kanssa ja sain todisteet ikuistettua. Ensin tein hihnassa, sitten ilman hihnaa pari virheellistä suoritusta, mutta sitten oikein! Paljon on vielä matkaa kisakeppeihin, mutta hyvällä mallilla ollaan. Siemen on itämässä ja hyvin ehditään tehdä tuolle hyvät kepit ennen kisaikää. Tässä vaiheessa haluan korostaa että videolla näkyy 12.treenikerta. Toistoja ei tehdä kerralla montaa, eikä näitä treenata kuin 1-2 kertaa viikossa



Meidän murheenkryyni eli keinukin alkaa olla mallillaan. Jauhemaksapihvi palkkana on tehnyt ihmeitä. Kuvasin tämänkin ihmeen todisteeksi lähinnä itselle. Eilen siinä vaiheessa, kun keräsin esteitä pois, Hermanni kävi vielä itsekseen tekemässä keinun, kun oli Sakarin kanssa hallissa vapaana. Eli ei ole enää kauhun paikka.



Tuntuu hyvältä, että vaikeimmat esteet on jo tässä vaiheessa tuolla mallilla. Ehditään paneutua ohjaamisasioihin huolella, sillä siellä sitä haastetta sitten riittääkin näillä mun juoksunopeuksilla :)

Mutta kauhean vaikeaa on tietää, onko edennyt esteopetuksessa liian nopeasti ja olisko pitänyt antaa tuon kasvaa pitempään ilman treeniä. Toisaalta meidän treenit on lyhyitä, vain muutamia toistoja kerrallaan ja tosiaan 1-2 kertaa viikossa tapahtuvia. Mä luulen, että rajumpaa on se ralli, mitä se vetää Sakarin kanssa vapaana ollessaan. Gööttien tapaan myös kaikenlainen taklaaminen ja toisen töniminen vauhdissa on ihan huippukivaa. Kamalaa on kuitenkin se pelko, jos omalla toiminnallaan rikkoo koiransa... Mutta sen näyttää sitten luustokuvat aikanaan. Koska kristallipalloa mulla ei ole vieläkään, täytynee luottaa siihen ettei näillä treenimäärillä saa kovin kamalaa tuhoa aikaseks.

Huomenna jätkä täyttää 8kk. Juhlakalu on matkoilla, koska lähtee mun ja Sakarin mukaan Lietoon kisoihin. Saa siellä sitten katsella, kuinka niitä ratoja suoritetaan ;).