Otetaan rauhallisesti

Tai ainakin pitäisi, ei oo ihan maailman helpoin homma.
Sakarilla ei ilmeisestikään ole kipuja, mutta tikkien päät ja takaisin kasvavat karvat aiheuttavat kovaa kutinaa. Niinpä aina välillä Sakari syöksähtää kulloiseltakin makuupaikaltaan toiseen paikkaan ja yrittää helpottaa kutinaa nuolemalla. Se siitä "vältetään äkillisisä liikkeitä"- ohjeesta.
Lenkit tehdään luonnollisesti hihnassa, mutta veto on melkoista. Liike lisää kutinan tunnetta ja toinen vaihtoehto on äkisti pysähtyä nuolemaan. Sisätiloissa ja valvovan silmän alla onneksi saan rajoitettua nuolemista ihan kieltämällä. Lisäksi ulkona olisi kova hinku piehtaroida ym., mitä mä yritän parhaani mukaan estää.

Hermanni on ollut mummulassa ja siltä osin täällä kyllä on rauhallista. Vaikka se ei mikään adhd- tapaus olekaan, niin kyllä touhupöksyn puuttumisen huomaa. Ja luulenpa, että Olgakin ikävöi tyyppiä. On ilon päivä, kun pikkumies taas kotiutuu. Ainakin alkuviikko vielä ollaan näin. Hermannin miehisyyskin on jo puhjennut kukkaan. Ruutilla on juoksu lopuillaan, mutta poika on kuulemma roikkunut aika tiiviisti peräpäässä. Ruuti ei anna mennä liiallisuuksiin, mutta selvästi on kuulemma pojalla mielessä, mitä pitäisi tehdä.
Viikko vielä tikkien poistoon, eiköhän se saada kulumaan jollain tapaa. Haava alkaa näyttää jo ihan hyvältä.

Oon käyttänyt siihen meidän luottoainetta, Frantsilan Lemminkäisen äidin tervapihkasalvaa. Tarvetta ei välttämättä ole, mutta se on sellaista ihmeainetta, että haavat paranevat nopeasti, eivätkä tulehdu. Aikanaan olen hankkinut sitä omiin sormiini allergian takia revenneisiin haavoihin ja sen jälkeen käyttänyt kaikkiin haavoihin sekä itsellä, että koirilla. Sillä paranee niin kuiviin kantapäihin halkeilevat haavat kuin hyönteisenpistokset ja kaikki muutkin haavat nopeasti. Suosittelen!

Kulkuset kulkuset...

... laulussa rienuin helkkäilee, mutta täällä ne helkkäilee enää Hermannilla. Sakarin kastraatio oli siis tänään. Jätkää väsyttää vieläkin, eikä jalat oikein hyvin kanna, mutta piristymään päin poika alkaa olla. Hermanni meni mummulaan, jotta Sakari saa toipua operaatiosta rauhassa. Saa nähdä kuinka nopeasti mä toivun :) Vaikka tämä olikin paras vaihtoehto eturauhasen vuoksi, niin jotenkin musta vaan tuntuu pahalta. Ehkä tää tästä, onhan Olgankin elämä muuttunut iloisemmaksi sterilisaation jälkeen. Silloin ei ollut vaihtoehtoja, mutta nyt mä tein päätöksen tavallaan mielivaltaisesti. No pieni murhe tää kuitenkin on!

Hoito-ohjeeksi saatiin 10 päivää rauhallista eloa ja saman pituinen antibioottikuuri. Tikit saa myös poistaa 10 päivän päästä. Niitä ei olekaan kuin neljä. Kauluria ei tarvitse käyttää, Ventelä sanoi ommelleensa kaikki niin hyvin, että vaikka vähän nyppisikin päällimmäisiä tikkejä, niin ei haittaa. Kipulääkettä annetaan myös ainakin tässä alkuvaiheessa. Operaation hinta ei ollu mun mielestä paha, 166,95 euroa (sisältää lääkkeet). Tampereen hintoja kun katselin, niin tuon kokoiselle oli arvio 300-400 välissä suurimmalla osalla klinikoita. Lisäksi säästin hyvän summan bensoissa, kun kävellen mentiin ja autolla kävin hakemassa pois :)
Nyt toivotaan nopeaa toipumista mun hienolle miehelle!

Taju kankaalla

Melkosen cocktailin on poika saanu

Saisin hävetä!

Yksi HYVIN TÄRKEÄ päivitys on jäänyt tekemättä! Onneksi itse tapahtuma ei ole unohtunut ja sankari on asianmukaisesti saanut lahjansa.

Nimittäin Hippuhippaleenahibapipapippuhipanterihippiäinen täytti 9.1. jo 9 vuotta! Ja eilen viimeksi sitä luultiin pennuksi/nuoreksi koiraksi kun oltiin kävelemässä treeneistä kotiin. Lahjana oli Seinäjoen kisastartit ja mitä ilmeisimmin sankari nautti lahjastaan täysin siemauksin :)

Vaikka ei ole oma, eikä asu täällä, niin rakas se on! Sen lisäksi on myös Olgan, Sakarin ja Hermannin paras kaveri <3

Oman ja vieraiden oppaana

Tammikuun kisapäivitykset samassa paketissa tähän väliin, kun sain vihdoin ladattua kisavideot juutuuppiin.
4.1. Kisattiin Seinäjoella Hipun ja Sakarin kanssa. Hipulla kaksi ja Sakarilla kolme rataa. Maksien kaikki radat oli ennen minejä. A-rataa en Hipulle ottanut. B-radalla hylky, kun ampaisi vanhaan tuttuun tapaansa puomilta kauempana olevaan putkeen. Hienosti kuitenkin selvitti kepeille menon, joka puomin takia aiheutti huvitusta radan reunalla. Totesinkin ennen meidän vuoroa, että tollasta ei Hippu kyllä osaa, kun ei ole moista harjoiteltu, mutta niinpä vaan tytsy täräytti virheettömästi tuon kohdan :) Kivaa olla väärässä!

C-rata oli hyppäri. Muutamassa kohdassa piti vähän kalastella, että pysyttiin kurssissa, mutta samaa rataa tehtiin koko pätkä! Muurille tuli liian tiukasti ja palikka alas. Se olikin ainoa virhe, joten tosi tyytyväinen meidän yhteistyöhön saa olla.

Sitten oli Sakarin vuoro. Käänteisessä järjestyksessä radat eli ensin hyppäri, jolla tehtiin ihan kelpo nolla. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että alan uskaltaa tehdä meille vähän rohkeampiakin ohjausvalintoja.

B-radalla hylky, kun irtos putkesta hienosti pituudelle saakka kääntymisen sijaan. Eikä osannut mennä kepeillekään. Tätä treenattiin heti seuraavissa treeneissä ja saatiin sujumaan kun vähän pätkittiin tehtävää osiin :)

Viimeiselle radalle tuomariksi vaihtui Mikkilän Sari, edelliset tuomaroi Luomalan Henkka. Hylky saatiin ohjaajan jätettyä ohjauksen ja ohjaamisen puolitiehen. Taidettiin molemmat olla jo vähän väsyneitäkin.


17.1. Suunnattiin Maalahdelle ja mulla kisakavereina Sakari ja Kirsin Perla. Tarkoituksena kokeilla kuinka oikeesti nopeeta koiraa pitää radalla viedä :)
Kisat mentiin järjestyksellä maksi-medi-mini, joten Perlan kanssa ensin. Molemmat radat oli Seppo Savikon agilityratoja. A-rataa ei päästy tekemään, kun Perla varasti lähdöstä ensin kerran ja palautuksesta huolimatta lähti toisellakin yrittämällä ilman lupaa, joten poistuttiin radalta.
Sakarin kanssa tuloksena yiaikavitonen. Kielto aalta, kun koira alkoi putken jälkeen ihmetellä että mihin pitäisi olla menossa.

B-radalla päästiin Perlankin kanssa tekemään koko rata, kun nyt pysyi lähdössä hyvin. Kontaktit otti, vaikkei malttanutkaan odottaa lupaa poistua niiltä. Kolmanneksi viimeisenä olleilta kepeiltä saatiin hylky, kun alkoi kierrokset olla kovat ja meni kolme kertaa kakkosväliin.
Ihan hyvin silti, kun me ei olla montaa kertaa edes treenattu yhdessä.

Sakarille tältä radalta hylky ja taas ihan mun mokan takia. En sitten ohjannut välistävetoa kunnolla, joten hyppäsi yhden hypyn nurjasta suunnasta. Kepeilleviennissä hätäilin myös.


Vaikka omat tulokset ei mitään hyviä olleetkaan, niin kivaa oli. Lisäksi molemmilla kisareissuilla saatiin iloita Miian ja Nipsun tuloksista, sillä Seinäjoella tekivät sen kaivatun tuplan ja Maalahdessa tuli viimeinen aginolla ässämmejä varten. Nyt meidän seuralla on niissä karkeloissa tuplaedustus! Niitä ennen Sakari saa kuitenkin saikkutauon, kun torstaina viedään pojan pallit. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja jatkossakin saadaan nauttia kivoista hetkistä lajin parissa.

Puolivuotias

Virallisena päivänä (8.1.) unohtui kuvata, mutta tässä eilen otetut poseeraukset ipanasta. Nyt se alkaa jo olla sen verran iso, että ero Sakariin on jo aika pieni. Monesti saa kahdesti katsoa kumpi on kyseessä, varsinkin kun ne nukkuu. Hauska tyyppi aina vaan! Tuntuu, että on kietonut mut töpönsä ympärille ihan täysin :)

Seisomakuvan ottamisessa yksin oli omat haasteensa, eikä asento ole kovin hyvä, mutta kyllä tuosta myt kehityksen näkee :)