Alueellinen valmennus vol.1

Ensimmäinen Satakunnan Training to compete -ryhmän aluevalmennus takana. Äiti toi Sakarin mulle töihin ja siitä fiiatin nokka kohti Raumaa, Miia otettin matkan varrelta Nipsun kanssa kyytiin. Perillä oltiin hyvissä ajoin.
Heinon Marjo oli tehnyt meille "testiradan", jolla arvioi meidän suoritukset ja ekalla kierroksella piti tehdä rata kisanomaisesti virheineen kaikkineen loppuun. Sakarille tuli taas niitä jäääätäviä kaarroksia mun ohjauksesta johtuen, mikä oli hyvä, koska saatiin niihin heti lääkettä. Muutama vink vink ekan kierroksen jälkeen ja sitten kaikki tekivät korjatun version. Ja avot, eipä kaarrattanut Sakarikaan enää, kun ohjasin ja skarppasin tällä kertaa paremmin! Wau! Jäi tosi kiva fiilis tästä valmennuksesta, nyt vaan odotetaan seuraavaa, joka on todennäköisesti jo kolmen viikon päästä. Kivaa!
Kotiläksyksi saatiin ennakoiva valssi ja jaakotus.
Ja todettakoon vielä, että kepit oli Sakarilla tänään hyvät. Kiva oli kuulla myös, että Sakari on teknisesti taitava koira.
Ei muuta kuin kotiläksyjen kimppuun heti huomenna :)

Pori, ryhmänäyttely

Keväällä hetkellisessä mielenhäiriössä tulin ilmoittaneeksi Sakarin kahteen näyttelyyn ja tänään niistä oli vuorossa ensimmäinen; Porin ryhmänäyttely.
Gööttejä oli ilmoitettu viisi ja Sakari edusti Ihahhurjaa Jaxonvilleläisten joukossa.
Kun saavuimme näyttelypaikalle, Sakari säikkyi vieressä olleilla skeittirampeilla skeittailevia poikia. Siinä kohtaa kävi mielessä, että missä on mun hienosti pönöttävä poika, kun namit ei kelvannut ja korvat luimussa kuikuili, että mistä niitä pikkupoikia kohta tulee päälle...
Sitten Sakari tuli yhtäkkia takaisin ja kehässä mulla oli sellainen kehäkettu, että oksat pois! Hienosti seistä pönötti ja liikkui myös kauniisti. Ainoastaaan pöydällä olo tuomarin kopeloitavana olisi voinut olla reippaampaa, mutta eipä noita ole juurikaan harjoiteltu. Torstaina piti käydä Isojoella mätsärissä harjoittelemassa, mutta itselle iski taas vaihteeksi flunssa, niin jätettin väliin.
Belgialainen tuomari Rita Reyniers arvosteli Sakarin ERIn arvoiseksi seuraavin lausein:
2 years, excellent in type but slightly long in loins. Good expression. Nice pigment. Correct bite. Good coat texture. Good forechest and excellent brisket. Very nice hindquarters, level topline. Moves very well.

Illalla tehtiin vielä vapauttava metsälenkki, jossa sai unohtaa pönöttelyt. Ennen sitä näytin Olgalle vähän fiskarseja ja sillä on nyt kesälook. Ei ole ehkä kauneimmasta kaunein leikkaus, mutta toivottavasti käytännöllisempi ja kevyempi kesähelteillä :)

Viimeinen KK-valmennus

Eilen oli viimeinen treenikerta Lempäälässä Huittisen Annen KerranKuussa- valmennuksessa. Hieman mennessä jännitti, että mitäs Anne tällä kertaa on meidän pään menoksi keksinyt. Kahdella edelliskerrallahan on iskenyt melkoinen turhautuminen omaan osaamiseen, kun radat ovat olleet sellaista vääntöä, että oksat pois. Oma taitotaso ei vaan ole riittänyt. Tällä kertaa osallistuin Sakarin lisäksi Hipun kanssa. Rata oli mielestäni edelliskertoja helpompi, onneksi!

Aloitin Hipun kanssa, koska sen kanssa voi toistaa ja toistaa, eikä se turhaudu Sakarin tavoin siitä, jos mä en osaa. Hippu olikin vallan mainio ja mäkin osasin tällä kertaa ohjata paremmin. Pikkuhiljaa se oppi sinne meikäläisenkin nuppiin painuu :) Osasin linjata melko hyvin (muutamia toistoja toki tarvittiin), ja rytmityskin sujui aiempaa paremmin. Ja mä ehdin Hipun edelle monessa kohdassa tekemään persjättöjä, joita en ennen olisi unelmoinutkaan tekeväni. Ehkä se oma liikkuminen on vähän kehittynyt... Ja Hipun kontaktit oli hienot. JEE! Se on kyllä upeeta huomata, että ne alkaa toimia! Edelleen kyllä vielä treenataan joka kerta palkaten ja vahvistetaan oikein tekemistä.

Sakarin kanssa tehtiin myös ihan hyvää pätkää. Jätkällä ei ollut ihan paras draivi päällä, mutta onnistunutta pätkää saatiin aikaiseksi senkin kanssa. Musta putki (14) oli aivan kammottavan pelottava :) Mustaan aukkoon en meinannut saada Sakaria ensin lainkaan, mutta meni se sitten. Puomille (15) tulo putkesta 14 tuotti vaikeuksia, kun olin edellä, että ehtisin tehdä puolen vaihdon puomin jälkeen. Poika tuli aina ohi ja otettiin sitä sitten niin, että Anne palkkasi sen namila puomilla. Muutamien toistojen jälkeen alkoi sujua, mutta vauhtia ei puomilla ollut. Keppikulma oli meille tosi vaikea. Kepit ei ole Sakarin mielestä kivat, eikä sillä ole kunnon paloa tehdä niitä. Aurauskepit odottavatkin mummulan nurmikon kuivumista, niin saadaan tehotreeniä kesän aikana kepeille. Rata päästiin kuitenkin loppujen lopuksi läpi. Väsyneitä oltiin treenin jälkeen molemmat.

Reilun viikon päästä alkaa sitten alueellisen valmennuksen treenit. Siellä valmentajana on Marjo Heino. Että kyllä meille sitä oppia on tarjolla, kun sen vaan osaa omaksua :)

Hippaleenan Wappupallo

Tänään oli vuorossa kisailua viiden startin verran Seinäjoella jo perinteeksi muodostuneissa vappukisoissa. Viime vuosi tosin jäi meiltä väliin, mutta kolmannen kerran oltiin mukana karkeloissa. Sakari starttasi kolme ja Hippu kaksi kertaa. Rupeama aloitettiin Salme Mujusen hyppyradalla. Ensin Sakari tuloksella 5, ihanneaika alittui -8,67. Yhden hypyn ohjauksessa juoksin liian nopeasti Sakarin "päälle" ja siitä kielto, kun pyrki mun alta pois. Luulin kyllä, että kepeiltä tuli toinen vitonen, mutta Sakari vaan pysähtyi ravistelemaan korviaan, liekö sadevesi mennyt rööreihin. Sama rata Hipun kanssa. Alussa karkasi moikkaamaan ratahenkilöä, mutta siitä lähdettiin vaan lentävällä lähdöllä ja selvittiin vielä virheittä. Alun kieputuksen jälkeen oli suora, jolla en ihan pysynyt Hipun vauhdissa ja Hippiäinen päätti välissä käydä moikkaamassa kuvaamassa seissyttä Tainaa, eli tuli äitiä ikävä :) Loppu menikin sitten ihan hienosti, loppusuoralla jäi yksi hyppy välistä kun ei osunut linjalle.
Seuraavaksi Tuija Kokkosen tuomaroima A-kisa joka oli agilityrata. Sakari aloitti ensin. Kielto ja vitonen kepeiltä+ yliaikaa 4,70.
Hippiäisen kanssa rata meni hyvin ja rennosti, kun luulin, että saatiin puomilta alastulovitonen. Maaliin tultua hehkuttelin ekaa tulosta Hipun kanssa kakkosissa, enkä meinannut uskoa, että tuomarin käsi ei ollutkaan noussut puomilla vitosta näyttämään. Ihmetys ja epäusko olivat päällimmäiset tunteet! Kaikenlisäksi voitettiin luokka ja Hippu teki myös koko A-kisan nopeimman nollan ja sai siitä extrapalkinnon. Täytyy kyllä sanoa että hienon wappupalloyllärin sain Hipulta! Kiitos Hippaleena <3 Vielä oli vuorossa saman tuomarin tuomaroima C-kisa Sakarin kanssa. Vitonen puomin ylösmenolta, meinasi tulla kokonaan ohi, kun eka radalla puomi paukkui ikävästi. Kepeillä alkoi kuikuilla ratahenkilöa joka istui takakulmassa tuolilla. Loppusuoralla lahjakkaasti vielä renkaasta ohi eli ensin kielto ja siitä sitten HYL. Kaiken kaikkiaan, sateesta huolimatta oli kiva kisapäivä ja Hipun nolla kruunasi kyllä todella päivän! Kisoissa oli mukana Tainan lisäksi Vilma Iivari-pennun kanssa. Iivari osasi hienosti matkustaa autossa ja käyttäytyi upeasti myös kisapaikalla. Epäiltiinpä Iivaria myös Hipun pennuksi, kun ovat niin samannäköiset, vaikka edes samoja rotuja niissä ei ole.

Kolme vuotta sitten...

... oli yksi elämäni raskaimmista päivistä. Vertti muutti koirien taivaaseen. Päätöstä ei ollut helppo tehdä, mutta kun ystävä kärsi niin kovin, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Nyt pystyn katsomaan kuvia ja videoita jo lähes kuivin silmin ja muistot tuovat hymynkin huulille. Vertin kanssa opeteltiin yhdessä agilityn saloja ja kisoissakin käytiin melko ahkerasti. Tehtiin monta yliaikanollaa ja meillä oli hauskaa. Yhtä LUVAa vaille jäätiin kolmosluokasta, tulokset oli useimmiten yliaikaisia tai sitten ei sijoituttu. Palkintoja rohmuttiin kuitenkin usein mukaamme. Muutenkin Vertti opetti minulle koiristani eniten, sen kanssa kun yksinkertaisimmatkaan asiat eivät olleet itsestäänselvyyksiä. Sen luottamus oli ansaittava ja käytettävä joskus käänteispsykologiaa ja muita kommervenkkejä vaikkapa pelkästään pannan pois ottamiseen. Ehkä juuri siksi Vertti oli niin rakas! Ja muistot säilyvät aina! Vertti pääsi viimeisenä päivänään lenkille Olgan kanssa ja sai syödä niin paljon pannaria kuin tahtoi.

Tässä vielä yksi radoistamme (Seinäjoki -08)

HooHoo ja HooHooHoo

eli hallinta hukassa (Sakarin kanssa) ja Hipun hyvät hylyt. Siinä kiteytettynä tämän päivän kisailut Noormarkussa. Ihme kyllä, enää ei ole niin lannistunut fiilis agilityn suhteen, kuin valmennuksen jälkeen. Onko kyse siis siitä, että nyt ollaan sillä mun osaamisen tasolla, jossa vielä pystyn jotenkuten toimimaan lannistumatta. Toivottavasti ei kuitenkaan, mä kyllä taas haluan kehittyä ;)

Itse kisoihin sitten. Tuomari Anders Virtanen oli tehnyt tosi kivat radat, joista tykkäsin kovasti. Ekana Sakarin kanssa kisaamaan. Vauhtia oli ja mäkin pysyin kohtalaisesti mukana. Sitten n. puolivälissä rataa, jätkä ampaisi putken väärään päähän ja HYL. Lisäksi radalla kepeiltä virhe ja yks hyppy jäi välistä, kun kaarre meni pitkäks ja Sakari kiersi hypyn. En alkanu korjailemaan.
Sama rata Hipun kanssa ja hylky just siitä samasta putkesta, vaikka nyt yritin ohjata tarkemmin, mutta se oli jo siellä. Alla oli jo ekan riman tiputus (ei näy videolla) ja puomin alastulokontaktivitonen, niin siitä sitten posoteltiin hyvillä fiiliksillä maaliin saakka. Aan kontaktin otti tosi hienosti, vaikka oli putki seuraavana esteenä vetämässä.

Toka radalla Sakari sinkosi aalta väärälle hypylle, kun putkeen olis pitäny mennä. Ja siks tein aalle takaaleikkauksen, että vetäisin sen putkelle, mutta niin kuin otsikossakin mainitaan, hallinta oli hukassa ;) Kepit tällä radalla hyvin.
Muurinki se ehti hypätä putkeen menon sijaan eli tuplahylly...
Hipun kanssa tää rata oli ihan superkivaa menoa. Kymppihypyn jälkeen tuli vähän pitkä kaarre ja seuraavasta hypystä ohi ja sitten hyppäs sen väärästä suunnasta. Siinäpä oli tämän radan virheet. Ellei tuomari sitten olis antanu kieltoa puomin jälkeiseltä hypyltä, kun Hippu käänty kattomaan mua, kun kehuin sitä älyttömän hienosta puomin alastulokontaktista. Hipulla oli näissä kisoissa mahdollisuus tehdä kymmenen kontaktivirhettä ja vaan yhden se teki! On meidän tehokontaktiharjottelu siis kantanu hedelmää kisoihin saakka. Tuli aika wau-olo siitä. Ehkä mä en nyt sitten ihan vielä iske hanskoja tiskiin. Kisataan sitten kakkosen kisoja, jos ei meistä oo kolmosluokkalaisiksi.

Lukko

Mun päässä. Agility, mun henkireikä ja ykkösharrastus, henki ja elämä, ei tunnu kivalta. Harmittaa niin paljon. Mulla on loistava koira, joka pystyis vaikka mihin, jos sillä olis taitavampi ohjaaja. Mutta ku sillä on mut. Pökkelö, joka ei opi liikkumaan, rytmittämään ja ohjaamaan vaikka rautalangasta väännettäis. Meillä oli siis lauantaina Annen valmennus ja pois lähtiessä uhosin jo vaihtavani lajia. Anne joutu taas kerran puuttumaan niihin samoihin asioihin, joista mulle palaute aina tulee. Jään seisomaan paikoilleni kun pitäis liikkua ja sitten hätäilen, kun ei oo mihinkään kiire. Sitten kun en osaa, mulla menee hermo ja Sakari ei enää tiedä mitä sen pitäis tehdä, kun en ohjaa kunnolla lainkaan. Annen treenit ei oo mitenkään helppoja, mutta se ei lohduta, kun kuitenkin olis ajatuksena saada Sakari kolmosiin ja vielä yrittää pärjätäkin siellä. Kolmosluokastahan on tullut mulle mörkö jo jonkun aikaa sitten. Oikeestaan silloin, kun tajusin että Sakarista on siihen. Pelkään, että musta ei ole.
Me ollaankin nyt pääsiäisen pyhinä opeteltu muutamia uusia temppuja, jos vaikka alettais harrastaa koiratanssia. Juu, sehän se vasta helppoo onkin...

Olgalla kävi hieroja ja totesi, että tyttö ei ole jumissa juuri lainkaan. Lanteen alue oli lämmin, mutta se on aina ollut Olgan heikko kohta. Vaikka se vieläkin ontuu jonkun verran, niin epäpuhdas liikkuminen ei ole kuitenkaan jumiuttanut sitä, hienoa! Tänään lenkillä se kyllä tuntui ontuvan vähemmän, kuin ennen hierontaa. Kai sillä oli vetreempi olo. Seuraavalla kerralla saa Sakarikin oman hieronnan. Paitsi jos me lopetetaan toi urheilu ;)