Mestareita

Tässä välissä on jäänyt päivittämättä joitakin kisoja, mutta teen niistä erikseen videokoostepäivityksen, jos saan aikaiseksi. Agiradoilla ei ihan kovin paljoa ole käytykään ja nollia ei ole tullut niiltäkään vähiltä, mutta todella hyvää menoa on siltikin ollut. Rallykisoissa käytiin Hermannin kanssa Nokialla kokemassa tuplakisoissa totaalinen jäätyminen (tulos 0) ja toiselta radalta kelpo 95/100 suoritus.

Mutta asiaan!
Eilen kisattiin Satakunnan Piirinmestaruudet Porissa. Koko viikon seurasin säätietoja vähän kauhun sekaisin tuntein, sillä päiväksi luvattiin kovaa hellettä ja tiedossa oli koko päivän mittainen kisapäivä. Parhaani mukaan yritin varautua siihen, että koirat saadaan pidettyä viileässä odotteluaika. Vettä oli mukana reippaasti ja matkaseurana olleelta Justiinalta löytyi sekä foliopeite auton suojaksi, että viilennysalusta myös pojille. Näillä konstein auto pysyikin miellyttävän viileänä, eikä pojat autossa paljoakaan läähätelleet, vaikka kisapaikka onkin täysin auringon paahteisessa varjottomassa paikassa. Tuollainen foliopeite menikin heti ostoslistalle!

Aamulla startattiin ennen kahdeksaa kohti kisapaikkaa ja heti aamusta kisailtiin joukkuekisat. Pojat olivat kahdessa eri joukkueessa. Tällä kertaa kisat käytiin siten, että joka joukkueen ensimmäiset koirat kisasivat ratansa, sitten toiset jne. Starttasin ensin Hermannin kanssa. Kelpo rata ja hyvä vauhtikin, yksi rima tipahti. Eli tulos 5.



Sakari hylkääntyi, kun Herra päätti käydä hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn :) Nämä olivat Sakarin viimeiset viralliset kisat ja pääasiana olikin pitää hauskaa kisakentillä vielä viimeisen kerran.



Hermanni oli KSKYn "ykkös"minijoukkueessa ja joukkueen kaikki jäsenet tekivät tuloksen, kaksi nollaa ja kaksi vitosta. Hermannin vitonen oli inan verran Nalan vitosta nopeampi, joten sen tulos otettiin mukaan joukkueen lopputulokseen. Muut joukkueet eivät tätä parempia tuloksia tehneet, joten KSKY Vasikat nappasi joukkueKULTAA!!! Viime vuotinen hopea saatiin siis kirkastettua! Mahtava fiilis päällä jo heti aamusta! Ja fiilistä vain paransi muiden säkäluokkien upeat tulokset, medien "ykkös"sakille hopeaa ja pikkumaksijoukkueelle KULTAA!
Sakarin minijoukkue Varsat ei saanut tulosta, kun koirakoista vain yksi teki hienoakin hienomman nollan ja loput hylkääntyivät.

Yksilökisassa Hermanni starttasi minien ensimmäisenä. Tehtiin heti pohjalle NOLLA!



Muiden suorituksia en juurikaan ehtinyt seuraamaan, kun Hermannin suorituksen jälkeen lähdin jo hakemaan Sakaria autosta. Sakari oli ihan liekeissä, kun pääsi baanalle. Lähdössäkään ei olisi millään malttanut odottaa ja jouduinkin sen palauttamaan ennenkuin päästiin radalle :) Sakari eteni tuttuun varmaan tyyliinsä, mutta kepeillä ajautui ensin ekan kepin väärälle puolelle. Korjaamisesta huolimatta ehti vielä aikaankin eli Sakarin tulos 5.



Kisan päätyttyä aloin sitten kysellä seurakavereilta, että tulikos radalta kuinka nollia. Kovin moni hyllytti nimittäin pituuden jälkeiselle hypylle. Lopulta selvisi, että nollia tuli tasan kaksi, meidän ja yksi yliaikanolla. Sehän tarkoitti sitten sitä, että Hermanni VOITTI, sai viimeisen Sert-Hn ja VALIOITUI Suomen Hyppyvalioksi!!! Voi riemun määrää! Samalla oltiin sitten piirinmestaruuskullan syrjässäkin kiinni aika vahvasti.

Agilityrataa rakentaessa alkoi sitten vähän usko horjua siihen tuplanollaan, oli muutama sen verran kinkkisen oloinen kohta. No Hermannin kanssa ei ehditty edes niihin kinkkisiin paikkoihin, kun hylkäännyttiin jo esteellä numero kolme :P Muuten menikin ihan kohtuuhyvin, paitsi kepeille vienti ei onnistunut. Puomin jälkeinen elämä meni kuitenkin hienosti vaikka olin lähes varma, että siellä rata sitten kosahtaa.



Sitten oli vielä Sakarin vuoro päästä viimeisen kerran radalle. Ja mitä tekee mun timanttinen aarteeni, se nakuttelee varman nollan kivalla vauhdilla hymy naamallaan koko radan ajan. Nautittiin meidän radasta molemmat ja päätettiin ura hienoon suoritukseen, sillä yhteistuloksissa Sakari oli kaikkein paras ja ura huipentui minien Satakunnan Piirinmestaruuteen 2019!



Pettämättömästi Sakari on aina onnistunut mut yllättämään olemalla aina edelliskertaa parempi arvokisoissa ja niin nytkin kun viimevuotinen hopea kirkastui kullaksi! En parempaa uran päätöstä olisi voinut kuvitella! Helteestä huolimatta ehdittiin molemmilla radoilla aikaan, eikä mun todellakaan tarvinnut miettiä, että jaksaako pojat. Hyvin kulki ja mä vaan leijun onnesta näitten kultapoikieni ansiosta!

Lisäksi meillä on aivan huippuseura! Kannustetaan, eletään mukana ja iloitaan kaikkien suorituksista! Onnitellaan menestyksestä ja löydetään hyvää myös niistä vähemmän onnistuneista suorituksista. Eilinen oli jälleen kerran mahtava päivä sekä tuloksien (mineille myös yksilöhopea ja yksilöpronssi Miialle Stellan ja Nipsun kanssa, sekä pikkumaksien yksilöpronssi Marjutille ja Kassulle) että tunnelman puolesta!

Loppuun vielä Tanja Nummelinin ottamia kuvia eilisistä kisoista.

Ja muutama oma ja Justiinan ottama palkintojenjako-otos vielä

Kaikenlaista kisaamista

Tästä tulikin kisaamisen osalta aktiivinen pääsiäinen. Torstaiaamuna sain tietää, että mahdutaankin Hermannin kanssa Tampereelle Rallykisoihin. Kisa oli tullut täyteen jo ennen, kuin ilmo aukesi seuran ulkopuolisille ja mä ilmottauduin vasta illalla ilmon auettua meille muille. Mutta mahduttiin kuin mahduttiinki ja pienen paniikin meinas pukata päälle. Me ei oltu juurikaan treenattu, kun sekä Ullalle että mulle tuli muuta menoa edellisperjantaina, kun oltiin aiottu omatoimitreenata. Noh, kotona vähän keittiötreeniä alle, kisakirja esitäyttöön ja kisoihin.

Mua jännitti jo kisakirjan varmentaminenkin mittailuineen, mutta selvittiin molemmat hengissä :) Hermanni tosin käivärteli ja väisteli minkä ehti ja purki sitten jännitystään vielä haukkumalla. Rallyn mittauksen ei onneksi tarvitse olla tarkka, riittää kun on alle ylimmän ja yli alimman mitan, eli tässä tapauksessa 20 ja 40 sentin välissä.
Jonkun aikaa saimme rataaantutustumisen jälkeen odotella omaa vuoroa ja ehdittiin siinä kertailla rataa ja hioa yhteistyötä. Just ennen omaa vuoroa Hermanni sai haukkukohtauksen siinä kehäänmenoaukolla, enkä meinannu saada sitä hiljaseks millään... Mutta kun käveltiin kehään ja lähtöön perusasentoon, niin koirakin hiljeni. Rata meni melko sujuvasti, yksi kyltti jouduttiin uusimaan, kun Hermanni lähti kiertämään mua vaikka piti istua eteen. Nuo eteenistumiset on jostain syystä hankalia sille. Sitten radan loppupäässä askeltehtävässä Hermannilla herpaantui keskittyminen vähän, kun hallin toisessa päässä joku palkkasi vinkulelulla koiraansa ja Hermanni jäi kuuntelemaan sitä vinkua. Sain kuitenkin koiran mukaan. Viimeisenä olleella kyltillä 360 vasempaan, jouduin vähän soveltamaan ja tekemään itse laajemman käännöksen mitä yleensä, kun Hermanni ei ihan täpöllä ollut mukana. Meidän bravuurina on ollut takapään käyttö, mutta nyt se ei näkynyt. Aloluokassa laajempi kaarros ohjaajalle on kuitenkin sallittu niin ei saatu pistemenetyksiä. Ekaksi kisaradaksi mukavat 97/100 pistettä! Tuomarin kommentitkin oli kivaa luettavaa: Hienoa menoa. Hyvä maahan meno ja kierrot. Peukku hiljaisuudesta :).
Näin on Hermanninkin Rallyura korkattu ja jo kolmen viikon päästä ollaan menossa seuraaviin kisoihin. Päästiin Nokialle tuplakisoihin, joten koulariakin voidaan tavoitella :)



Sitten seuraavana päivänä lähdettiin agikisoihin piiiiitkästä aikaa Lietoon. Ei ole tullut siellä enää juurikaan käytyä, kun lähempänäkin on ollut hyvin kisoja tarjolla. Sinne oli sitten päättänyt lähteä muutama muukin. Minejä oli ilmoitettu joka kisaan yli neljäkymentä. Tarjolla oli kaksi agirataa ja kaksi hyppäriä ja me osallistuttiin kaikkiin.

Aloitettiin Anne Saviojan agiradalla. Kivan oloinen, jouheva rata ja me suoriuduttiin siitä puomin alastulovitosella. Kepeille korjasi koira itse hienosti ja keppien jälkeisessä pätkässä sain sen takaakierrolle, vaikka jäin pahasti jälkeen.



Seuraavana oli vuorossa Riikka Kankaisen hyppäri, joka radan reunalle naytti kinkkisemmälle, mitä tehdessä oli. Me tosin hylkäännyttiin jo esteelle nro neljä, kun hypyn sijasta koira paineli korvat lukossa seuraavana olleeseen putkeen. Mä kyllä huusin ja kovaa, mutta sinne meni :P Toisaalta tämmönen toiminta on koiralta sitä treeneistä tuttua, joten kisa- ja treenitilanteet alkaa jo mukavasti lähentyä toisiaan. Eikä Hermanni enää häiriinny ulkopuolisista jutuista, kun nytkin paljon väkeä paikalla ja kisat käynnissä kahdella kentällä yhtäaikaa.



Seuraavksi taas Annen agiradalle. Tällä radalla oon erityisen ylpeä keppien suorituksesta. Lähetin niille niin, että itsellä oli jo alussa aika paljon sivuetäisyyttä ja kasvatin sitä koko keppien ajan, eikä Hermanni tullut kesken pois, JEE! Kepit oli vielä siinä yleisöreunassa!
Tää rata sujui muutenkin hienosti, mutta sitten viimesellä esteellä mä ohjasin koiran hypyn taakse ja hienostihan tuo takaakiertoihin lähtee, joten hylky! Voi rähmä! Mutta hienoon menoon täytyy kyllä olla tyytyväinen :)



Vielä oli vuorossa Mika Kankaan hyppäri. Vähän alkoi pitkän päivän jälkeen olla olo, että muistaakohan rataa enää ja piti itteään skarpata ennen omaa vuoroa, ettei unohdu rata mielestä. Eka rataan tutustuminen oli ennen kahta ja tämä viimeinen siinä seiskan huitteilla. Mutta kuinka ollakaan, ratahan kulki hienosti. Keppivirhe mahtui matkaan, mutta muuten tämä oli meidän paras ja vauhdikkain rata. Kieltoon tuhrautui kolmisen sekuntia ja silti etenemä oli 4,29. Jälkeenpäin kun tuloksia katselin, niin ilman virhettä oltais päästy 4,55 etenemään ja se on meidän ennätys!!!Mä vielä lopussa oon parissa kohtaa koiran tiellä :P Mutta nyt mä tiedän, että Hermanni pystyy tekemään hyvällä vauhdilla, kunhan ittekin annan kaikeni.
Fiilikset oli huipussaan, kun kerrankin kisoissa kulki ja siitäkin, että mä itte jaksoin vielä viimeiselläkin radalla laittaa tossua toisen eteen.

Haaveista totta- retkellä

Niin se viime viikonloppuna vihdoin koitti odotettu tapahtuma, kun sain suunnata Hermannin kanssa HalliSM-kisoihin Vantaalle. Meidän rankingsijoitus nousi tarvittavan 120 sisään, sijalle 110, ennen ilmoittautumisajan umpeutumista! Niinpä me sitten perjantaina pakkauduimme Miian autoon ja lähdettiin retkelle :) Suunnattiin Hotelli Korpilampea ja Espoota kohti ja matka meni rattoisasti rupatellessa. Majoittauduimme hotellihuoneeseen, joka oli hirvittävän kuuma! Tietysti kun on tottunut harvan rintamamiestalon talvilämpötiloihin talven aikana, niin kaikki mikä menee yli 20 asteen tuntuu jo kuumalta :P Ruokittiin koirat ja suunnattiin itse saunaan ja uimaan. Ilta sujahti nopeasti ja nukkumaan mentiin hyvissä ajoin. Kuten aina ensimmäisenä yönä vieraassa paikassa, uni oli hakusessa, mutta kaipa sitä hetkisiä tuli torkuttuakin. Hermannia jännitti huoneen laminaattilattia ja vaikka lattialle levitin muutaman peiton, se pysyi visusti sängyssä vaikka kuuma olikin. Huonosti nukutun yön jalkeen koitti viimein aamukin ja aamutoimien ja loistavan aamupalan jälkeen päästiin suuntaamaan Vantaalle!
Koska miniluokka ei täyttynyt suoraan rankingin sijoittuneiden mukaan, vaan kisaamaan pääsi alemmillakin sijoituksilla, niin meidän vuoro oli startata toisen rataantutustumisryhmän puolivälissä.

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa Esa Muotkan tuomaroima agilityrata C. Siinä kun ehdittiin katsella muita kisaajia tovi, niin kävipä mielessä, että hyvä jos alusta selvitään hylkääntymättä heti kakkosesteellä... Rata oli täydet 220m pitkä, eli heti alkuun päästiin kisaamaan koko rahan edestä :P
Oma vuoro tuli ja sopivan jännityksen vallassa päästiin kisaamaan. Ja hei, me selvittiin alusta hienosti, Hermanni ei edes vilkaissut ansaputkeen, vaan teki mitä pyydettiin :) Puomilta otettiin kielto, kun mä vaan ohjaamatta hölkötin eteenpäin. Puomilta myös alastulovitska ja lisäksi pituuden palikat nurin. Eli virheillä 15 (+ n. 10 sekuntia yliaikaa) selvittiin maaliin! Tehtiin tulos ja olin tyytyväinen. Sija 41./114 (?) Vauhdillisesti riittää vielä haasteita, mutta jo se, että Hermanni pystyy tekemään ehjää rataa häiriintymättä noin isoissa kisoissa, on meille hieno saavutus.



Ehdin juuri seurata Miian ja Stellan suorituksen edellisellä radalla, kun oli jo aika suunnata Anne Saviojan agiradalle. Tästä radasta tykkäsin ja mielestäni sain ohjauksen rytmityksenkin osumaan kohdalleen. Toki radan loppuvaiheessa en poikittaishypylle ohjannut kunnolla ja Hermanni ehti livahtaa seuraavana olleeseen putkeen, joten hylky tuli. Tämä oli kuitenkin meidän paras rata kolmesta! Hyvillä mielin maaliin hylkäyksestä huolimatta.



Sitten oli vähän pidempi odotteluaika, ennen kuin päästiin tanskalaisen Bonnik Berthelsenin hyppyradalle. Tämäin rata oli kiva, eniten mietitytti keppikulma, se kun oli sellainen meille haastava. Mutta me selvitettiin se! Hermanni meinasi suoran putken jälkeen singahtaa väärälle hypylle, mutta pelastelukarjaisulla sain jarrut koiraan! Tämä verotti vähän vauhtia ja saatiin yksi kielto, kun Hermanni ei mennytkään suoraan putkeen vaan tuli perässäni sen ohi. Eli virheitä 5 + yliaikaa kymmenisen sekuntia. Sija 36./114 (?)



Olin oikein tyytyväinen meihin koirakkona. Ihan melkein tehtiin kaikilta radoilta tulos, eikä esitetty yleisölle mitään katastrofaalista sähellystä. Kärkeähän me ei vauhdin puolestakaan hätyytellä, mutta oli mahtavaa saada olla mukana Hermanninkin kanssa yksilöarvokisoissa!

Kisojen jälkeen poikettiin Jumbossa syömässä ja hotellilla mentiin jälleen koirien huollon jälkeen saunomaan. Tällä kertaa käväisimme myös kaksi kertaa avannossa kastautumassa. Ai että teki hyvää! Saunan jälkeen nautittiin vielä vähän skumppaa mukavan retken kunniaksi ja sitten alkoikin nukkumatti huudella kylään.

Aamulla ennen kotiinlähtöä nautimme vielä runsaan aamiaispöydän antimista ja hyvillä mielin suuntasimme kotiin onnistuneesta retkestä iloiten!

Sakarikin kisaamassa

Eilen oli WeCAn kisat Porissa ja ilmoitin Sakarinkin kahdelle radalle A+B. Samoin Hermannille kaksi starttia B+C.
Ensin siis Sakarin vuoro, starttipaikka oli minien viimeisenä. Jätkä oli hyvin innoissaan, kun tajusi että pääsee radalle. Varmaan tyyliinsä teki myös rataa. Ei niin kovin nopeasti, mutta tarkasti ohjeiden mukaan. Loppusuoralla oli keinu ja toissaviikolla, kun käytiin omalla hallilla treenaamassa, niin jostain oli herra kehittänyt keinukammon. Ja niinpä kävi, että keinun kohdalla kielto, toisella yrittämällä kiipesi puoliväliin ja palasi takaisin. Kolmatta kertaa en vaatinut yrittämään, vaan juostiin toista reittiä maaliin. Minien paras tulos tällä radalla oli 15, joten voitto kosahti keinuun. Mutta meillä oli kivaa, ja se on pääasia! Kyllä vaan konkari osaa homman <3.


B-radalle starttasi Hermanni toisena. Tällä radalla oli haastavahko putkelle meno puomilta ja päätin yrittää jotain kääntöleijeröintihässäkkää siihen. No eipä toiminut. Putken pää ei löytynyt millään ja tahittiinkin siinä tovi... Sen jälkeen ei sujunut enää mikään, koska tuo herkkis ei tiennyt mitä halusin puomin jälkeen ja veti vähän lukkoon tilanteesta. Toki se oli joutunut odottelemaan vuoroaankin jo pidempään, eikä sekään mikään paras tapa tuolle ole, että toinen vaan pääsee ja minäitte ei :D Otettiin sitten oikotie maaliin, eikä jääty tahkoamaan enempää.



Sakarin kanssa menin puomin toiselta puolelta ja sehän sujui hyvin. Hermannin kanssa olisi pitänyt valita tämä puoli myös, mutta ajattelin että putken takia sivuirtoaminen ei olisi hyvä vaihtoehto. Sakari teki jälleen tasaisen varmaa työtä omaa vauhtiaan ja tultiinkin virheittä maaliin. Yliaikaa vajaa kolme sekuntia ja sijoitus 2. :)



Sitten vielä Hermanni hyppärille. Nyt oltiin samalla kartalla ja nakuteltiin NOLLA! Vauhti oli tahmeaa, mutta ihanneaikaan ehdittiin silti n. kolmen sekunnin alituksella. Sijoitus 2.



Viikon päästä vielä kisat ja sitten onkin aika suunnata Hermannin kanssa Halli-SMiin Vantaalle!

9v

Sakarilla on synttärit!!!
Mun monitoimimiäs täyttää YHDEKSÄN!!!

Sakarille eka koulari!

Ensin käytiin Ylöjärvellä tammikuun puolella rallykisoissa. Jo radalle lähtiessä tiesin, että Sakarin keskittyminen ei parasta mahdollista ollut. Sen ajatukset ei olleet tekemisessä parhaalla mahdollisella tavalla ja se näkyikin sitten suorituksessa. Ja kun Sakari ei ollut parhaassa vireessä, niin se vaikutti myös muhun ja jossain vaiheessa rataa oli tunne, että pääsispä pois täältä. Kaks kylttiä uusittiinkin, ku n ihan perusasiat oli hukassa :P Loppuun saakka tehtiin kuitenkin ja pisteitäkin saatiin 79 eli hyväksytty tulos kuitenkin. Vähän harmitti, ettei saatu radalle meidän parasta osaamista, mutta toisaalta olihan nää vasta toiset kisat tässä lajissa.



Ensin en meinannut lähteä Porin 17.2. kisoihin edellisten huonon fiiliksen vuoksi, mutta kun katselin kisakalenteria ja kokeessa oli tilaa sekä mahdollisuus ilmoittautua vielä viikko ennen koetta, niin päätin sitten kuitenkin lähteä kokeilemaan. Satuttiin vielä saamaan peruutuspaikka kokeenomaisiin treeneihin samaan halliin viikkoa ennemmin, niin päästiin treenaamaankin. Treenit meni todella hyvin ja keskittyminen oli koiralla ensiluokkaista. Hyvillä mielin lähdin siis koepäivänä matkaan. Pyrin tekemään samanlaiset valmistelut kuin treeneissä, mutta kun mentiin kehään, oli mulla taas sellanen vähän häröilevä tyyppi hihnan päässä...Ja kun mä en edes tällä kertaa jännittänyt, ainakaan tietoisesti. No rämmittiin tämäkin rata läpi. Osan aikaa tehtiin hyvääkin pätkää. Yhden kyltin uusin ja kahdesta viimesestä olis jompikumpi kannattanut uusia myös, mutta Sakarille on kuitenkin parempi, kun tehdään vaan eteenpäin. Sen vire pysyy parempana, kun ei huomauttele virheistä. Mietin, että tältä radalta ei hyväksyttyä tulosta saataisi, mutta niin vaan 74 pistettä oli loppulukema ja sehän tiesi sitä, että Sakari sai elämänsä ensimmäisen koulutustunnuksen ja virallisen nimen eteen saa nyt kirjoittaa myös RTK1 :D Tämän vuoden tavoite on siis jo nyt toteutunut, pitääpä alkaa sitä AVOluokkaa kuitenkin miettiä vähän intensiivisemmin.

Uusi kisavuosi käynnistetty

Loppiaisena neljä starttia Eurajoella, kaikilla radoilla tuomarina Jouni Kautto. Vähän erilaisia ratoja, mutta oikein mukavia, joilla pääsi omia ohjauksiakin vähän testailemaan :)
Aloitettiin hyppyradalla C. Tällä mietin miten kepeillevientiä, ja olikin radalle lähtiessä fiilis, että katotaan kuinka käy, No, en ehtinyt. Nopeemmin olisi pitänyt juosta. Hermanni kakkosväliin ja siinä sitten vielä muuta häsläystä virheen jälkeen. Loppuradalla irtosi vielä liian hyvin lähtöhypylle, joten hylkäys tältä radalta.



Sitten agiradalle A. Nyt meni heti alusta alkaen omat pasmat sekaisin, kun lähtö oli niin, että odottelevat koirat olivat kovin lähellä paikkaa johon jätin Hermannin odottamaan ja siellä vuoroaan odottavien joukossa yksi uros, jota Hermanni ei voi sietää. Väliaidasta näkyi vielä läpi, joten mua vähän jänskätti jättää Hermanni siihen, kun en tiennyt mihin päin ampasee.. No radalle oli lähdössä ihan kiltisti, mutta mä jätin sitten kolmoshypyn ohjaamatta ja siitä kielto heti kärkeen. Aan jälkeiset persjätöt survoin väkisin ja koirakin tuli hienosti mukana, vaikka mulla ei ehkä ihan paras kontakti siihen ollut.. :P Puomin jälkeen ei sitten irronnutkaan putkeen vaan lähti mun mukaan ja hyppäs muurin. Eli hylky jälleen.



Agirata B. Nyt päätin kokeilla keppien jälkeiseen elämään leijeröintiä, kun oltiin jo hylkyputkessa... Mutta kokeilu todella kannatti, Hermanni meni hienosti, eikä epäröinyt suorittaa hommiaan musta kauempana. Sehän osaa nämä kyllä treeneissä, ja olikin mahtavaa huomata, että nyt on saatu siirrettyä itsenäistä tekemistä myös kisailmapiiriin! Tämä rata meni muutenkin hyvin, mutta ihan lopussa muutin ohjaussuunnitelmaa ja se kostautui aan alastulovirheenä... Olis vaan pitänyt tehdä alkuperäissuunnitelman mukaan ja olla lähempänä aata, niin virheeltä olis todennäköisesti vältytty. Mutta kokonaisuutena olin rataan tyytyväinen. Kannattaa näköjään kokeilla niitä einiinvarmojakin ohjauksia :)



Sitten vielä hyppyradalle D. Nytkin päätin kokeilla, että kuinka hyvin saan Hermannin irtoamaan hypylle putken taakse heti alkuradalla. Ja irtoshan se, komeesti ja helposti. Mitään virheitä ei radalle sattunut, joten nollamerkintä kirjaan! Vauhti ei ihan päätä huimannut, mutta nolla kuitenkin. Eli nollaputkessa jatkettiin vielä, vaikka ensin näytti siltä, ettei näistä kisoista nollia saada.



Eurajoen kisojen jälkeen heti seuraavana viikonloppuna suunnattiin Ylöjärvelle. Siellä tuomarina Asko Jokinen. Jos tuloksia katselee, niin ei ilmeisesti ihan helppoja ratoja olleet...
Aloitettiin hyppärillä. Osallistujia oli 20 ja lähdin Hermannin kanssa seitsemäntenä. Meitä ennen oli kaikki minit hyllyttäneet, eikä muissakaan kokoluokissa oltu paljon puhtaita tuloksia tehty. Mutta mepä tehtiin! Vieläpä sellainen suoritus, että mitään en tekisi toisin :) Hermannilla oli ihan älyttömän hyvät linjat, ei mitään ylimääräistä eli ilmeisesti ohjauskin osui nappiin! Mahtava fiilis!! Tämä suoritus kruunattiin vieläpä Sert-Hlla! Toisiksi sijoituttiin, meidän jälkeen startannut sheltti oli meitä pari sekuntia nopeampi, mutta meille se serti siirtyi, kun osallistujia oli kerrankin tarpeeksi! Muita nollia ei mineissä tehtykään, joten hieno onnistumisen kokemus saatiin heti alkuun :) Rankingpisteitäkin ropisi ihan kivasti, joten parannusta rankingsijoitukseenkin saatiin :)



B-radalla mä vissiin onnenhuumassa unohdin radan :P Hetkellisesti unohtu, mitä olin tekemässä. Sain siinä vielä korjattua niin ettei virhettä, mutta kesti vielä hetken saada pää toimimaan, niin ohjaus oli sen verran huonoa, että Hermanni irtosi väärässä paikassa putkeen, joten hyl. Nauratti kyllä tämän radan jälkeen oma tohelointi :D



Viimeiselle radalle lähti jo vähän väsyneen oloinen koira. Kisat käytiin rata kerrallaan kaikki kokoluokat peräkkäin, joten odottelua oli aika paljon ja päivä sitä myöden pitkä. Väsymyksen huomasi esim. siinä, että keinun jälkeen ei enää irronnutkaan hypylle, siitä kielto. Heti perään puomilta kontaktivirhe. Eli kympillä selvittiin maaliin tällä radalla.



Vuosi aloitettiin siis nollaputkessa pysyen ja jälleen yhtä askelta lähempänä ollaan Hyppyvalion titteliäkin! Se viimeinen serti kun saa tulla koska vaaan :) Mitenkään hampaat irvessä ei sitä puuttuvaa lähdetä jahtaamaan, vaan se tulee jos on tullakseen. Hyppysertit eivät ole meille mitään helppoja saavuttaa, kun aina on niitä nopeampia kisoissa mukana, mutta jos niitä on jo kaks, niin mikseipä se kolmaskin voisi kohdalle osua!