Kirsula

Aihetta juhlaan!

2012-02-25T22:41:00.013+02:00

Me ollaan taas kotona!

Sakari Saksa Sakrunpakru Pölliäinen-Pöljäke täyttää tänään kaksi vuotta!

Kuvia ja tunnelmia:

Olgan kasvattaja-Sanna on ollut monella tapaa suureksi avuksi koko Olgan elämän ajan ja varsinkin viime kuukausina. Ja taas saatiin kullanarvoinen vinkki kuinka portaiden alaspäin meno sujuisi paremmin, kun Olga välillä jännittää sitä, kun tassut luistavat liukkaissa portaissa.
Ei luista enää, kun hankittiin omat ihqt porrassukat!

Käväistiin puistossa leikkimässä. Olga oli vielä hihnassa, Sakarin kaverina Bertta.

Mitäs Tainan paketista paljastuu?

Herkkuja tarjoiltiin myös

Lisäksi saatiin vielä mieluisia vieraita, kun Outi, Kati, Oona, Iiris, Taina ja Hippu tulivat juhlimaan kanssamme. Vietettiin mukava ilta ja ihana hassunhauska Iiris jaksoi leikittää ja rapsuttaa koiria koko illan!

Väsyneet juhlijat

Rääkätyt reidet

2012-02-20T20:39:00.002+02:00

Viikonloppu oli hyvin agilityntäyteinen. Lauantaina oli Huittisen Annen valmennus, eikä meitä karttureita päästetty helpolla :) Ratana oli taas kolmisenkymmentä estettä ja kun muutamaa kohtaa joutui hinkkaamaan, niin meinas oma kunto loppua kesken. Ei se kovin kaksinen edes ole, mutta sisulla pinnistelin loppuun saakka. Kylkeen pisti ja reidet huusi armoa, mutta periksi en antanut. Uudestaan ja uudestaan tsemppasin ja päästiin me rata loppuun saakka. Sakarilla oli hyvä draivi päällä, lopussa näkyi jo vähän väsähtämistä. Ei mikään ihme kun 15-20 minuuttia painetaan täysillä. Ratapiirroksen lisään kunhan saan sen. Opeteltavaa tuli itselle mm.rytmityksestä, ponnistuspaikan siirtämisestä, tiukemmista kaarroksista. Leijeröinti sujui taas hyvin!

Sunnuntaina sitten oli kisojen vuoro. Lauantaina kyllä kävi mielessä, että pääseekö sitä sängystä ylös lainkaan... Hyvin kuitenkin onnistui ja matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikoihin Miian ja Nipsun kanssa. Kakkoset olivat vuorossa ensin. En ollut ilmoittautunut A-kisaan lainkaan, mutta perillä oltiin niin hyvissä ajoin, että olisi siihenkin starttiin ehditty. Kyllä kahdessa silti oli tällä kertaa ihan riittävästi. Meidän eka radalla (siis kisa B) kaikki meni hienosti puomille saakka. Olin jo ennen rataantutustumista sanonut Miialle, että se pitää varmistaa. Seuraavaksi ongelmakohdaksi arvelin puomilta seuraavalle hypylle kääntymistä meidän juoksukontakteilla. Ja sieltä puomilta se virhe tuli, jätkä kyllä lähti puomille, mutta hyppäsi pois, kun olin varmaankin liikaa edellä ja radalla oli jo ollut keinu. Ja sitten ihan tajuton kaarros puomilta seuraavallë hypylle, kun en uskaltanut aloittaa valssia aikaisemmin, ettei hyppää kontaktia (paljon olisi haitannut siinä vaiheessa...). Pasmat oli itseltä sen jälkeen sekaisin ja maaliin tullessa pyörin ihmettelemässä, että missäs koira on ja hyppäskö se sen viimesen hypyn o_O. Vähän yliaikaakin tuli tältä radalta.

C-rata oli hyppäri ja leikitin Sakaria ennen lähtöä. Ei meinannut pysyä odottamassa, mutta onneksi totteli kuitenkin ja lähti vasta luvalla. Rata tuntui hyvältä ja omat linjat ohjauksessa sopivilta. Sitten typeryyksissäni painattelin pitkän matkaa edellä kepeillä, vaikka mihinkään ei olisi ollut kiire. Poishan se sieltä kesken tuli. Vaikka korjasin, niin alle ihanneajan oltiin maalissa. Voi kökkö! Se rytmitys olisi tämänkin radan pelastanut, opinkohan mä koskaan?

Hyvä mieli jäi silti, me molemmat jaksettiin kisata hyvällä draivilla, vaikka edellispäivänä tunsin ainakin itse antaneeni kaikkeni ja vähän ylikin.

Hilijoo ja kovvoo Kuopiossa

2012-02-05T19:07:00.003+02:00

Perjantaina 3.2. lähdettiin talvilomareissuun kohti Iisalmea. Pakkasta oli ihan reippaasti ja torstaina alkanut flunssakin kiusasi. Matka meni kuitenkin hyvin hyvässä seurassa ja kolmen pysähdyksen taktiikalla.
Lauantain ohjelmassa oli kisat Kuopiossa. Olin ilmoittanut Sakarin kolmelle radalle ja Hipun hyppikselle. Aamulla pakkasta oli -35 astetta, joten oli mukava tietää, että kisapaikka on lämmin... Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä liikenteeseen ihan aamustakaan, yhden aikaan lähteminen riitti hyvin. Kannustusjoukkojakin meillä oli, kun paikalle saapui Sakarin kasvattaja ystävänsä kanssa, Aava ja Hessu ihmisineen, sekä Taina ja Venla.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Esa Muotka ja radat ihan mentäviä. Muutama vaikeampi kohta löytyi kaikilta. Kisojen kuulutuksissa oli toivomisen varaa, kun koiria oli pois ja luokkanousijoita oli tullut lisää, mutta kuuluttaja ei ollut niistä ihan selvillä. Siksi kuvaajakin tuli yllätetyksi, eikä ehtinyt tehdä koekuvausta zoomauksia varten.
A-kisassa mua jännitti pikkasen ja Sakarissakin oli havaittavissa lievää jänskätystä, mutta kun alun keppihässäkästä selvittiin, niin sitten päästiin vauhtiin. Kymmenen ratavirhettä ja yliaikaa 11.90 eli tulos 21.90 ja sija 9.

B-kisa sujui sitten jo huomattavsti paremmin. Maaliin päästiin virheittä ja tulostaululla yllätyin täysin, kun huomasin että mehän voitettiin! Siinä kohtaa kyllä kieltämättä harmitti, kun saimme yliaikaa 1.08, ei siis LUVAa plakkariin. Muuten rata oli ihan sujuva, mutta keinulta liikkeelle lähtö oli hidas, samoin kepeilta olisi tuon reilun sekunnin saanut nipistettyä. No, ihan hienoa oli kuitenkin voittaa!

C-kisa oli hyppäri ja luokkajärjestys maksi-medi-mini, joten Hippu oli vuorossa ensin. Alunperin oltiin lähtölistoilla kolmantena, mutta luokkanousijoita oli ja he starttasivat ensin. Odoteltiin sitten vuoroamme kaikessa rauhassa ja kuuluttaja kuulutti vielä useamman koiran ennen meitä, sitten alettiin huudella meille että: "Menkää vaan, tuomari on jo antanut lähtöluvan." No me mentiin sitten. Hippu ei ollut ihan täydessä vireessä, todennäköisesti alkava valeraskaus ja monen startin odottelu vaikuttivat tähän. Kaikesta huolimatta ihan hieno rata. Hylky tuli, kun ohjasin vastakädellä putkeen väärässä kohtaa... Radalla oli härkkiesteitä aika tiukoilla väleillä, mutta niihin Hippu ei hairahtunut, jee!
Sitten kun päästiin maaliin, niin kuuluttaja kuulutti: "Seuraavana numerolla 76 sejase, valmistautuu 77 Hippu ja ..." Kävin sitten huikkaamassa, että se Hippu meni just... Mur, olis ihan kiva, jos kuuluttaja olis sen verran kuksalla, että seurais sitte niitä listojaan...

Lopuksi oli vielä Sakarin hyppärin vuoro. Sieltä saatiin hylky, kun poika ei meinannut muistaa kuinka kepit aloitetaan. Muuten ihan kivaa pätkää, mutta muutamassa paikassa ihan jäääääätävät kaarrokset. Tosin itselläkin alkoi jo päivä painaa jaloissa eikä ohjaus ollut kaikkein skarpeimmasta päästä.

Päivän mukavinta antia oli kuitenkin nähdä taas tuttuja sieltä suunnalta! Katsotaan josko Agirodussa esiintyisi kesällä myös Ihahhurjien joukkue =)
Kiitokset vielä myös Eevalle ja Veikolle majapaikasta ja vieraanvaraisuudesta!

Hidastuttena*

2012-01-29T14:12:00.012+02:00

Jotenkin tuntuu, että oma ajanlasku on muuttunut muotoon niin ja niin monta päivää/viikkoa leikkauksesta. Olgan onnettomuus oli sellainen pysähdys elämässä, vaikka mitään kiireistä elämää ei eletty ennenkään. Jos siihen saakka elimme yksinkertaista slowlifeä niin tahti on hidastunut entisestään. Omaan kotiin pääsyynkin on vielä matkaa. Paraneminen etenee kyllä hyvin.
Maanantaina 23. päivä Olgalla kävi hieroja, ja olin yllättynyt kun mitään järkkyjä jumeja ei löytynyt. Kipeän puolen lapa ja Olgan muutenkin ensimmäisenä oireileva lanteen alue olivat pahimmat, mutta eivät missään totaalijuntturassa kuitenkaan. Hyvä niin! Ja hieroja kiitteli Olgaa siitä, kuinka helppo käsiteltävä se oli. Olgahan on ollut mm. opetuskoirana koirahierojaopiskelijoille useammankin kerran. Torstaina annettiin viimeksi kipulääkettä, tarkkaillaan, jos se sitä vielä jossain vaiheessa tarvitsee, mutta kovin kipeältä Olga ei ole vaikuttanut.
Eilen laajennettiin ulkoilualuetta pihapiiristä ja käveltiin hissukseen pienen pieni lenkki tiellä. Olga oli silminnähden onnellinen, kun pääsi "lenkille". Tänään käytiin myös ja kuvasin pätkän videolle kävelyn sujumisesta. .

Häntää ei Olga enää käytä tasapainoa tuomaan niin paljon kuin aiemmin. Ontumista on vielä luonnollisestikin. Mittasin tänään, että kipeä jalka on kuusi senttiä tervettä ohuempi.

Taina lähetti Olgalle hienon pöllön, joka sanoo uhuu-hu uhuu :)

Tässä vielä kuvat haava-alueesta tältä päivältä.

Sakarin kanssa on lenkkeilty lähinnä metsässä ja valmistauduttu henkisesti ensi viikonloppuna oleviin Kuopion kisoihin. Pakkasta on ollut sen verran, että varsinaiset agilitytreenit ovat jääneet vähemmälle. Eilen tosin käytiin ottamassa reenit Miian opastuksella. Mua Miia juoksutti kunnolla, mutta oli ilo huomata, että mähän jopa juoksin :) ja kahden koiran kanssa. Hipunkin kanssa nimittäin vetäistiin samat pätkät, kun Hippu osallistuu Kuopiossa hyppyradalle mun kanssa. Siitä tulee hauskaa, en nimittäin muista, koska olisin ennen eilistä Hipun kanssa edes treenannut...

Laitetaanpa tähän muutama kuvanen meidän metsälenkin varrelta. Seuraava päivitys varmaankin sitten taas kisakuulumisten merkeissä.

* Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä; pikkutyttönä on tullut moinen kuulemma tokaistua, kun on näytetty telkkarissa jotain hidastettuna :)

Valoa kohti

2012-01-15T13:47:00.005+02:00

Olgan toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Se varaa jalalle ja käyttää sitä jo aika paljon pissakäynneillä, leikkauksesta on kuitenkin vasta puolitoista viikkoa. Välissä käy mielessä, että käyttääkö se sitä liikaakin, mutta eipä sitä oikein muuten voi estää, kuin pitämällä tiukassa hihnassa sen mitä ulkona ollaan. Pää taitaa olla Olgalla nyt se, joka on eniten hoidon tarpeessa. Kyllähän se on tylsää kun ei mihinkään pääse. Tikit otettiin tänään pois ja haava on parantunut hyvin. Karvakin on alkanut kasvaa ja on nyt n. puolisenttistä. Antibioottikuuri loppui myös aamulla. Kaiken kaikkiaan hyvältä näyttää.
Oma elämä on vähän sellaisessa off-tilassa, kun asutaan koko porukka mummulassa ja kotona käyn vain tarkistamassa postit, mutta eiköhän sekin siitä ajan kanssa.

Haava ennen tikkien poistoa

Ovi on päinvastaisessa suunnassa :)

Sakarin kanssa käytiin viikko sitten Lempäälässä kisailemassa kaksi starttia. Eka radalla mentiin molemmat omia teitämme, ohjaus unohtui ja se kostautui sitten hylkynä, kun koira meni omille teilleen. Sakari ei karkaa, mutta tuli vähän oma rata :) . Hauskaa oli silti. Tällä radalla puomi huojui koirien alla puolelta toiselle sivusuunnassa, hetken jo luulin, että Sakari hyppää pois kesken kaiken, mutta tuli se sen sitten loppuun saakka.
Se kostautui sitten toisella radalla. Alun takaakierto meni hyvin ja sain ohjattua sen tiukasti. Keinulle saakka tehtiin hyvää rataa, mutta siinä Sakariin iski epäilys ja se hyppäsi kesken pois. Korjattiin ja sitten kuonon edestä ohjaten se suoritti sen loppuun. Väliin taas hyvää pätkää ja puomista tuli ohi, ohjasin vähän löysästi ja edellisen radan jälkeen puomi ei ehkä ollut se vetävin este. kahden kiellon korjailuihin meni myös aikaa ja ihanneaika ylittyi vähän vajaa kymmenen sekuntia. Ja siis 10 virhettä. Seuraavissa kisoissa sitten taas tsempataan.

Eilen oltiin Huittisen Annen valmennuksessa ja hyvät treenit oli. Paljon taas mietittävää, mutta muutamia onnistuneita pätkiäkin saatiin aikaan. Ratana oli 31 esteen rata. (Klikkaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi)

Tehtiin se pätkissä ensin esteelle 20 saakka, ja pienen tauon jälkeen tehtiin loppurata. Alun esteet saatiin toimimaan muutaman yrityksen jälkeen. Ohjasin sen sisäradan puolelta päällejuoksuna kakkoselle. Seiska-putken ja kasi-muurin tein leijeröiden ja se toimi vallan mahtavasti! Ysi-putkeen Sakari myös irtosi hyvin. Kympille vienti ja siellä tiukka käännös meinasi olla vaikea. Sekin saatiin sitten hinkkauksen jälkeen toimimaan. Putkille mentiin hyvin ja kun muisti mopo-ohjauksen 14-hypylle ja se sitten takaaleikaten niin hyvä tuli. Aan jälkeinen hyppy tuotti päänvaivaa, että miten sinne parhaiten pääsee ja miten saa ne kuuluisat sekunnit kellosta pois. Sitä pitää vielä harjoitella omissakin treeneissä.
Loppupuoliskolla tehtiin taas aivan upea leijeröinti puomilla (22), muuri jäi siis väliin. Ja miten hyvin Sakari haki putken 23. Ainakin irtoaminen toimii meillä hyvin! Sakari ei roiku kintuissa tai kädessä, mutta on silti kuulolla! Hypyltä 24 tiukka käännös juuri edellisenä olleeseen putkeen ja taas leijeröitiin muuri. Toimi, kun en lähtenyt liian lujaa karkuun, vaan ojhjasin puomille kuitenkin. Sitten jo unohdin radan ja hetken pähkäilyn jälkeen päästiin loppurata hienosti maaliin. Hyvä fiilis jäi, vaikka paljon on vielä parannettavaakin. Ja nyt aletaan hakea draivia ja tappomeininkiä radalle leluilla leikkimällä. Ei Sakari hidas ole, mutta potentiaalia kuulemma löytyy vielä lisääkin.

Toipilas

2012-01-05T13:36:00.004+02:00

Leikkaus oli eilen ja meni hyvin. Eilinen oli kyllä pitkä ja pelottava päivä, kunnes viiden maissa Ventelä soitti ja kertoi kaiken menneen hyvin. Eturistiside oli ollut täysin poikki ja takakierukka oli myös rikki, nyt ristiside on korjattu ja vaurioitunut kohta kierukasta poistettu. Leikkaukseen päästiin loppujen lopuksi sen verran nopeasti, että nivelrikkomuutoksia ei ollut ehtinyt tulla. Onneksi!
Tästä sitten pikkuhiljaa edetään eteenpäin, pari ensimmäistä viikkoa pidetään levossa ja tiukassa kontrollissa asioilla käytettäessä. Sen jälkeen kuukausi vielä lepoa ja kevyttä polven jumppaamista, jonka jälkeen palaillaan pikkuhiljaa normaaliin liikuntaan 1-2 kk:n kuluessa. Vaikka toipumiseen menee vielä aikaa, olen kuitenkin toiveikas, että jalka tulee kuntoon. Ventelän mukaan se on mahdollista ja hän ei yleensä turhaa toivoa anna.

Tavoitteet 2012

2012-01-01T19:28:00.003+02:00

Ensimmäinen, suurin ja tärkein on saada Olgalle toimiva jalka!

Sen jälkeen tavoitellaan Sakarin nousemista kolmosluokkaan, haaveillaan siitä, että voitais osallistua piirinmestaruuskisoihin.

Ja toivoisin myös, että löydettäis meille uusi koti. Sellainen jota pystyttäis näillä mun tuloilla ylläpitämään. Tällä hetkellä harmittaa ihan suunnattomasti, ettei Olga voi olla kotona hoidettavana noiden lukuisten rappusten takia, enkä mä voi olla sen kanssa vaikka se olisi juuri nyt tarpeen. Ja leikkauksen jälkeen varsinkin.

Tohtorilla

2011-12-28T22:00:00.003+02:00

Kun Olgan jalka ei osoittanut pyhien aikana minkäänlaista toipumista, niin soitin eläinlääkäri Kari Ventelälle ja sain tutkimusajan tälle päivälle. Kauaa ei Ventelän tarvinnut Olgaa tutkia, kun saatiin diagnoosiksi, että polven eturistiside on poikki. Varasin leikkausajan ja keskiviikkona 4.1. operoidaan. On helpotus, että tiedetään missä vika on ja että se voidaan korjata, vähän huolestuttaa kuinka toipuminen lähtee käyntiin. Ainakin kaikki tutut ovat asiasta kuultuaan kovasti lähettäneet toipumisterveisiä, kiitos teille kaikille!
Taas kerran sain olla Olgasta ylpeä, kun se antoi tutkia ja kopeloida miten päin vain! On se niin rakas!

Konkka-Olga

2011-12-26T11:41:00.002+02:00

Jouluaattona lähdettiin äitin ja koirien kanssa metsälenkille, että saavat vähän juosta. Kyllä siellä juostiinkin, kunnes Olga täydestä vauhdista kompastui ja alkoi huutaa suoraa huutoa. Olin ihan vieressä ja menin rauhoittelemaan Olgaa, mutta se vain huusi. Kun sain sen rauhoittumaan, yritin tutkailla mitä kävi ja huomasin, että se ei astu toiselle takajalalle lainkaan. Rauhallisesti konkattiin tielle asti, kävin hakemassa auton, ja sillä päästiin loppumatka mummulaan. Soitin Olgan kasvattaja -Sannalle ja sain ensiapuohjeet. Päätettiin, että ei lähdetä suoraan lääkäriin, koska tunnustelemalla ei löytynyt selkeää kohtaa, jota Olga olisi aristanut ja se antoi tutkia ja koskea vinkumatta. Kipaisin kotoa hakemassa homeopaattista Arnicaa ja Tainan luota Hipulta ylijääneitä kipulääkkeitä. Oli jokseenkin helpottavaa huomata, että koira ei tuntunut kipuilevan ja pystyi mm. makaamaan loukkaantuneen jalan päällä. Illalla Sanna, joka on perehtynyt hyvin tarkasti koiran anatomiaan, kävi vielä tutkimassa Olgan, eikä myöskään löytänyt rikkinäisiä luita. Todennäköisesti paha venähdys on kyseessä. Arnicalla hoidetaan, kipulääkkeitä ei ole tarvinnut antaa. Kaiken kaikkiaan Olga on levollinen, eikä esim. läähätä ja ruoka maistuu. Vielä Olga ei varaa painoa jalalle, mutta laskee sen maahan, pystyy sitä venyttämään ja unissa varpaat heiluvat vimmatusti. Olga on tiukassa tarkkailussa ja levossa, jos tilanne ei ala korjautua, niin sitten mennään lääkäriin. Toivottavasti ei tarvitse mennä.

Jouluterveiset

2011-12-18T22:04:00.003+02:00

Me tahdotaan toivottaa kaikille blogissa kävijöille oikein ihanaa ja makoisaa joulua sekä paljon onnen hetkiä uudelle vuodelle!

Katja, Olga ja Sakari

Kohti kolmosia

2011-11-27T18:09:00.010+02:00

Lauantaiaamuna 26. päivä lähdettiin Miian, Nipsun, Hipun ja Sakarin kanssa jälleen kerran kohti Lietoa kisaamaan. Sakarille ja mulle nämä olivat tämän vuoden viimeiset kisat ja ohjelmassa kolme starttia sekä kakkosluokan korkkaus. Kakkoset kisasivat aamusta alkaen ja ykköset sen jälkeen. Lähdin kisoihin sillä fiiliksellä, etten ota mitään paineita. Tämä tuottikin hyvää tulosta. Eka rata meni ratavirheittä, mutta huomasin radalla jännittäväni ja ohjaus ei ollut parasta mahdollista, siitä johtuen Sakari teki kolme ylimääräistä mutkaa ja tulokseksi saimme yliaikaa 1.14. Videolta laskin, että useampi sekunti olisi menty miinukselle jos kaarteet olisivat jääneet pois. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kakkosten korkkaus. Toka rata meni jo sujuvammin, puhtaana maaliin ja yli 5 sekuntia alle ihanneajan. Sitten jännitettiin muiden suorituksia. Sijoituksen piti olla kolmen parhaan joukossa, jotta kipailukirjaan kirjattaisiin LUVA. Viimeiseen koiraan saakka saimme jännittää, mutta pysyimme sijalla kaksi loppuun saakka. Matka kohti kolmosia on siis alkanut. Uskomatonta!
Kolmantena ratana oli hyppäri ja olin jo niin rennoissa fiiliksissä, että unohdin radan! ohjasin Sakarin yhdelle ylimääräiselle hypylle ennenkuin muistin minne piti mennä. Tästä siis hylky. Vähän mua nauratti omat toilailut.
Miia ja Hippu kisasivat samat radat, jokaiselta tuloksena hylky, kun Hippu aina ehtii livahtaa väärille teille.
Nipsu kisasi Miian kanssa toiset kisansa upeasti tuloksilla 5, sijoitus 3. ja nollavoitto. Niin alkoi Nipsunkin kilpailukirja täyttyä. Kaiken kaikkiaan hieno kisapäivä siis. Yhteensä kahdeksasta startista kaksi LUVAa ja kolme palkintosijaa, kannatti lähteä!
Viikon päästä maanantaina olisi tarkoitus vielä epistellä Noormarkussa, sitten jäädään treeni- ja kisatauolle loppuvuodeksi. Tästä on hyvä ensi vuonna jatkaa!

Muoks. Epistelyt jätettiin väliin koirien ja oman yskän takia. Koirat ei enää juurikaan yski, itsellä tuntuu olevan sitkeämmässä. Tauko on muutenkin ihan paikallaan :)

Asenne kohdallaan -toivottuja tuloksia!

2011-11-13T22:11:00.002+02:00

Jippii!!! Nyt me se tehtiin Sakarin kanssa! Kaks nollaa saman päivän aikana ja SERTI, mä en meinaa uskoo... Oli eka kerta mulle ikinä, kun sain psyykattua itteni sellaseen moodiin, että pystyin ohjaamaan huolella ja hyvällä draivilla molemmat radat! Sakari on niin taitava! Minoon sanaton, kattokaa itte!
Ai niin, Hipun kanssa otettiin päivän ekana koirakkona hylky, mutta meillä oli kivaa!
Ja kun mulla työvuorot vielä vähän muuttu, niin startataan Sakarin kanssa tänä vuonna vielä kerran Liedossa parin viikon päästä.

Valitusvirsi

2011-11-07T15:50:00.003+02:00

Vöyrin kisat sitten oli ja meni. Ensin ajattelin, että en tee niistä kisoista päivitystä lainkaan, jäi niin huono fiilis. Mutta jos nyt sitten muutamalla sanalla niitäkin kommentoisin. Hippu oli meillä edellisen yön, kun lähtö kisoihin oli aamulla 4.15. (Hippu kisasi Miian kanssa) En ruokkinut koiria siihen aikaan, mikä luultavasti oli yksi syy Sakarin keskittymättömyyteen. Hippu sai ruoan kun päästiin perille, mutta Sakarilla oli siinä vaiheessa vajaa tunti aikaa ekaan starttiin ja päätin ruokkia sen vasta molempien starttien jälkeen. Kisat olivat ratsastusmaneesissa, mutta ihan kauheasti hajut eivät vieneet, ennemminkin äänet hötkäyttelivät. Pienetkin kolaukset ja haukahdukset tuntuivat vaikuttavan Sakariin. Ihan uutta. Eka rata meni jotenkuten: kepeiltä vitonen ja yksi pyörähdys yhden hypyn edessä, saldo 10 + yliaikaa. Ja kun koira ei toiminut, aloin itse jännittää ja koko rata oli yhtä takkuamista. Toka rata vaikutti rataantutustumisessa ihan kivalta ja helpohkolta, vaan ei sitä sitten ollut. Kolme kieltoa johti hylkäykseen ja kun koira haahuili ihan omiaan niin päätin jättää radan kesken.
Tämä oli varmaan sellainen näinkinvoikäydä- päivä, mutta jotenkin se silti tuntui isolta pettymykseltä. Kuitenkin oon kohta kymmenen vuotta agilityä harrastanut ja Sakari on ensimmäinen koira, jonka suorituksiin on voinut luottaa. Sen kanssa on kaikki ollut niin helppoa verrattuna aiempiin koiriin, kun sillä on motivaatiota ja se oppii nopeasti. Kyllä mä tiedän että agility on tällaista, mutta olis ihan kiva jos jo nyt pääsisi edes vähän helpommalla etenemään. Musta tuntuu, että mä en osaa mitään ja menen vaan takapakkia...
Viikon päästä uudet kisat, toivottavasti valitus oli tässä. Silloin menen Hipunkin kanssa yhden startin ja päästään starttaamaan koko kisojen ekana! Jippii, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... :)

Pienestä kiinni

2011-10-23T18:47:00.006+03:00

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin aamulla puoli seittemän Kirsin, Miinan, ja Sakarin kanssa Lietoon kisailemaan yhteensä viisi starttia. Perla tuli myös mukaan tutustumaan kisatunnelmaan. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin lämmittää koirat reippaalla lenkillä.
Kahdella ensimmäisellä radalla tuomarina oli Elina Hannikainen ja radat olivat mukavia ja eteneviä. Aiemmista kisoista poiketen meidän ekakin startti sujui hienosti. Ratavirheitä saatiin viisi, kun Sakari palasi yhdestä putkesta kesken kaiken takaisin. Ihanneaika alittui juuri ja juuri (-0,61). Tällä tuloksella oltiin sijalla kaksi. Palkinnoksi saimme kisalahjakortin, joka on tarkoitus tuhlata heti seuraavissa ATT:n kisoissa 13.11. A-kisassa ei nollilla juurikaan juhlittu muutenkaan; minit, medit ja maksit, kaikkiaan 62 koirakkoa, tekivät yhteensä 3 nollatulosta.
Toiselta radalta saimme saman tuloksen; yksi kielto putkelta ja niukka ihanneajan alitus (-0,34). Sijoitus tällä kertaa 7.
Kolmas rata oli Allan Mattssonin hyppäri. Tämä rata oli jo vähän kiemuraisempi, mutta kiva rata kaiken kaikkiaan. Yksi kohta radasta olisi pitänyt ohjata toisin kuin tein. Takaaleikkauksen sijasta kun olisin valssannut, niin todennäköisesti meillä olisi toinen LUVA plakkarissa, mutta kun ei. Ihanneaikakin alittui yli seitsemän sekuntia. Sijoitus 4. Ihan pieni harmitus jäi, kun ei ole tuuria, niin ei ole. Sakariin täytyy kyllä olla tyytyväinen. On se vaan hieno kisakaveri! Jaksoi hienosti nytkin vetää kolme kisaa hyvällä draivilla. Ja se hylkyputkikin saatiin poikki!
Sitten oli vielä Miinan kahden radan vuoro. Eka radalta hylky ja toiselta vitonen ja viitisen sekuntia yliaikaa.
Päivä oli pitkä, mutta mukava, kotona oltiin illalla yhdeksän aikaan.

Eilen käytiin hakemassa vinkkejä Männistön Päiviltä ja kivat treenit oli. Haastava ratapätkä, jonka Sakari olisi varmasti handlannut hienosti, jos ohjaajana ei olisi tällainen tumpula :) Vielä olisi parit kisat tiedossa tänä vuonna, sitten mulla alkaa työkiireet haitata harrastuksia. Mutta vielä neljä starttia ennen taukoa.

Tässä taasen todistusaineisto.
Edellinenkin päivitys on nyt täydennetty videoilla ja yksi korjaus on tehty tekstiin.

Aina ei voi voittaa

2011-10-10T17:05:00.003+03:00

Viikko sitten sunnuntaina käytiin epistelemässä Porissa Sakarin ja Olgan kanssa kenraalina Noormarkun kisoille. Sakari osallistui kilpailevien agility- ja hyppyradalle ja Olga samoin kilpailevien agilityradalle. Herra SuperSakari paineli agilityradan sellaista tahtia, että ohjaajalta meinasi mennä ohjauksessa sormi suuhun ja ohjaus oli aikamoista hakemista. Kaikesta huolimatta ratavirheitä vain 5 ja minien nopein aika. Sijoitus 2. Hyppyrata oli kinkkisempi ja sieltä hylky, mutta sattui sinnekin hyvää pätkää.
Olga suoritti radan omaan tyyliinsä: hitaasti, mutta varmasti. Yhdesssä kulmassa piti käydä ihmettelemässä ratahenkilöä, ratavirheitä taisi tulla myös 5 (korjattu tieto, ratavirheitä 10) ja yliaikaa jonkun verran.

8.10. oli sitten viralliset kisat Noormarkussa. Olin ilmoittanut molemmat koirat molemmille radoille, eli Sakari mini1-luokkaan ja Olga maksikakkosiin. Tavoitteena oli saada Sakarille ainakin yksi nolla lisää, mutta kuinkas kävikään. Agilityrata oli kaoottinen. Koiralla jälleen turbovauhtinappula pohjassa + hieman kinkkinen ykkösten rata x ohjaaja kuutamolla kun koira painelee lujempaa kuin kuvittelisi = hylky, huono sellainen...
Hyppyrata oli profiililtaan etenevämpi ja siitä olisi nollan saanutkin, ellei Sakari olisi sujahtanut putkeen numero 3 väärästä päästä. Oma moka, joten ei auta valittaa. Tämä oli kuitenkin sarjaa hyvä hylky. Vauhtia oli ja muuten sitten tehtiinkin puhdas rata. Täytyy toivoa ettei jäänyt hylkyputki päälle, viikon päästä kisataan kolme kisaa Liedossa.
Olgalle en ollut asettanut muita tavoitteita, kuin tehdä tulos, että saadaan etelävenäläinen tämänkin vuoden tilastoihin startanneeksi roduksi. Olga oli iloisella tuulella ja mummun tekemää pannaria oli palkkana. Kakkosilla oli hyppyrata ensin ja Olga kulki tuttuun tyyliin, ratavirheitä viisi ja yliaikaa reilu 18 sekuntia. Maksikakkosissa saatiin kolme tulosta ja näin ollen Olga oli sijalla kolme.
Agilityradalla saatiin samoin ratavirheitä viisi keppien loppupäästä ja kun korjasin kepit alusta niin yliaikaa huimat 30 sekuntia ;) Mutta huviajeluksi kisat olivat kuitenkin Olgan osalta onnistuneet. En aamulla lähtiessä ihan osannut ajatella, että Olga olisi se, joka tuo palkintoja kotiin =D

Sunnuntaina molemmat koirat palkittiin hieronnalla. Ajelin Alastarolle, jossa koirahierojaopiskelijat tekivät hieronnan käytännön harjoituksena. Myös Ruuti pääsi mukaan. Sakari jännitti aluksi hetken, mutta rentoutui sitten nauttimaan käsittelystä. Olgahan on ollut useamman kerran hierottavana, joten se osasi nauttia heti alusta pitäen. Isompia jumeja ei löytynyt kummaltakaan, jotain pientä kireyttä vainen. Nyt sitten Sakarin kanssa vetreänä kohti seuraavia kisoja. Tai siis Sakari on vetreä, minä en niinkään :)

Olgan radat, ekaksi B-kisa ja sitten A

Ja taas kisailtiin

2011-09-18T20:03:00.005+03:00

Eilen kisailtiin gööttien agilitymestaruuksista Seinäjoella. Ykkösluokassa ei ollut muita gööttejä, joten siltä osin meillä ei ollut vastustajia.
A-rata meni, niinkuin kisojen ekat radat tähän asti ovat menneet eli ei vielä ihan täysipainoista keskittymistä ole havaittavissa. Tulos tehtiin kuitenkin, 15 ratavirhettä ja 15,18 yliaikaa. Tällä kertaa kaks kieltoa putkilta ja puomin alastulolta 5. Positiivista oli hienot kepit ja keinu. Mukavaa on sekin, että ei tehdä joka kisoissa samoja virheitä :)
B-rata oli sitten ihan toista luokkaa. Vauhtia oli reippaasti, ihanneaika alittui 11,80 sekuntia. Muuten puhdas rata, mutta Aan alastulolta vitonen. Loistava poika! Nyt vähän hiotaan noita kontakteja ennen seuraavia kisoja. Mua ei oikein edes osaa harmittaa tuo vitonen, kun Sakari on niin taitava kuitenkin ikäisekseen. Eikä meillä ole niin kiire päästä kakkosiin, ykkösissä on hyvä harjoitella kisaamista.
Näillä tuloksilla Sakari on nyt sitten ykkösluokan Gööttimestari 2011!
Videoita ei näistä radoista ole, kun kannustusjoukoissa ei ollut halukasta kuvaajaa. Mukana kannustamassa oli äiti ja isä sekä kummityttö Vilma. koirakavereista Olga ja Ruuti pääsivät myös mukaan kisatunnelmiin.

Ylpeä poika mestaruuspokaaleineen

Tänään oli oman seuran järjestämä match show. Olin kehäänkutsujana ja kehäsihteerinä, joten omat koirat eivät osallistuneet varsinaisiin luokkiin. Sakari pääsi kuitenkin 6-vuotiaan Annin kanssa lapsi ja koira-kisaan. Yhteisen sävelen löytyminen meinasi tuottaa vähän hankaluuksia, mutta reippaasti Anni sai Sakarin esitettyä.

Pitäis miettiä mitä lupaa...

2011-09-10T19:49:00.005+03:00

Tänään oli vuorossa Nokian kisat. Seittemän maissa hain Hipun kyytiin ja jätin Olgan Tainalle. Hain vielä Miian, Nipsun, Sonjan ja Titan mukaan. Sonja, Nipsu ja Titta olivat kannustusjoukkoina.
Sakarin eka rata oli ihan räpellystä ja meni ihan häröilyksi. Tulos 30,49(15 virhettä ja 15,49 yliaikaa). Ilmeisesti uudet kisapaikat haittaavat vielä keskittymiskykyä.
Ratojen välissä poikkesin kokeilemaan Sakarille Pompan takkia, mutta en vielä aikonut ostaa sitä. Sanoin siinä sitten, että jos teet nollan niin saat sen.
Ja eikun seuraavalle radalle. Poika vissiin halus takin, koska puhtaalla radalla tultiin maaliin. Ajasta ei ollut mitään käsitystä, vähän varmistelua rata oli.
Myöhemmin sitten selvisi, että aika oli -2.29 ja voitettiin luokka!!
Sakari sai siis hienon takin ja muita palkintoja.
Kiitos vielä nollan sponsoreille Kirsille ja Merville, joilta kummaltakin sain puolikkaaseen starttiin oikeuttavat kisalahjakortit =)
Hippu kisasi kaksi hienoa rataa Miian kanssa, molemmilla pienet lipsahdukset ja hylky tuloksissa, mutta upeaa menoa vähällä harjoittelulla.
Ens viikolla sitten gööttimestaruudet Seinäjoella.

Synttäribileet!

2011-09-04T19:57:00.012+03:00

Siitä on huomenna jo kuusi vuotta, kun Olga tuli uneeni kertomaan syntymästään, siispä juhlistimme tapahtumaa pitämällä rennot ja pienimuotoiset juhlat. Tarjolla oli herkkuja ja onnittelupuheita! Koirakaveriston parhaimmat eli Hippu ja Sakari olivat paikalla, tosin Olgan ystäväpiiri onkin aika suppea...
Onnittelut äitin kultamurulle <3 sekä siskoplikka Ruutille!

Nyt se on tehty,

2011-09-03T19:15:00.003+03:00

ekat oikeat viralliset kisat Sakarin kanssa käyty kisaamassa!
Pieneltä voitolta tuntui jo aamulla, kun kisakirjaan laitettiin rasti ruutuun mini! Hilkulla se oli, mutta tuomari Johanna Wüthrich sai kuin saikin Sakarin mahtumaan 35 cm mitan alle, jee!
Kisajännitys oli odotettua lievempää, yönkin nukuin ihan hyvin, ehkä mä alan kehittyä.
Eka radalla Sakari oli aavistuksen haahu, piti tehdä vähän ylimääräisiä kaarroksia, kepeillä tuli virheitä, samoin aan alastulokontaktilta ja yksi rima alas. Myös hieman yliaikaa. Tulos kuitenkin saatiin ja se oli 23,91. Sijoitus 10.
Toka rata olikin sitten jo tutumpaa Sakaria. Hommia tehtiin tarkasti ja hyvällä draivilla. Keinusta tuli kuitenkin lentokeinu ja siitä vitonen. Tällä radalla etenemä 3,7 metriä sekunnissa, ihanneaika alittui 10,56 sekuntia. Tulos siis 5 ja sija 5.
Kolmas rata oli hyppäri, vitonen kepeiltä ja putkeen törmäyksestä, aika -3,57 ja saldo 10, sijoitus 13.
Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, jotka onkin jo viikon päästä.
Sitä ennen kuitenkin juhlitaan Olgan ja Ruutin 6-vuotissynttäreitä maanantaina!

ps. Aiempiin Musti&Mirri-cup-päivityksiin on nyt lisätty videot

Nonni

2011-08-29T13:15:00.005+03:00

Lähtölistat sekä kisakirje tuli tänään. Meinaa vähän jännittää, eniten ehkä se, että ollaanko oikealla listalla vai onko mulla sittenki medikoira... Lauantaina riittää siis jännitettävää, mittaus ja kolme starttia.
Tuolla ne näkyy:
http://www.ylokk.net/

Normihommia ja epänormihommia

2011-08-15T18:38:00.003+03:00

Agility edustaa yllättäen niitä normihommia. Torstaina 11. päivä oli Musti&Mirri-cupin finaali Sastamalassa ja lähdettiin tietysti kisailemaan. Sakarin kanssa menin taas mölliradan kaksi kertaa ja avoimen kerran. Tällä kertaa saimme molemmilta möllikierroksilta tulokseksi kympin. Eka radalla Sakari luki ohjausta tarkasti ja livahti väärään päähän putkea, kun itse väistin hypyn siivekettä. Toka kierroksella Sakari teki loppuradalla yhden ylimääräisen hypyn. Ja kun mölliradalla saa hylkäyksestä kympin, niin se oli sitten tuloksena. Olinkin sitten aivan äimänä, kun sijoituksemme oli toinen! Kolmansiksi tulivat myös kympillä (palkkauksesta, puhtaalla radalla) seurakaverimme Nipsu ja Miia!
Avoimen rata vaikutti tutustumisessa melko vaikealta eikä odotuksia ollut, lähinnä keppi-, rengas- ja keinuharjoittelun vuoksi osallistuimme. Sakarilla olikin vauhti ja draivi päällä ja tuloksena 10,54. Virheet otettiin kepeiltä, jonka aloituksen sössin kaksi kertaa, korjailuista myös yliaika. Muuten aivan upea rata ja hyvän mielen kruunasi sijoituksemme, joka oli kolmas!
Eikä siinä vielä kaikki, selkä vääränä saimme kantaa palkintoja kotiin, kun koko cupissa sijoituksemme oli toinen! Kolmanneksi tulleella koirakolla Leenalla ja Mahlalla oli sama pistemäärä, mutta finaalipäivän tulos ratkaisi sijoituksen meidän eduksi. Toivottavasti virallisellakin uralla jatkuisi samanlainen tahti. Mutta nyt on ainakin harjoiteltu myös palkintopallilla oloa ;)
Avoimessa luokassa starttasi makseissa Hippu sekä Miian että Kirsin kanssa. Tuloksena molemmille hylky. Kirsi ja Miina starttasivat myös ja voittivat maksiavoimet nollalla!

Sitten niitä epänormihommia. Kankaanpäässä järjestettiin gööttiyhdistyksen paimennustaipumustesti 12.-13.8. Ilmoitin Sakarin testiin keväällä heti, kun se oli mahdollista. Ilman mitään sen kummempia odotuksia, kun ei se oikein kovin tunnu paimentavan mitään, mitä nyt joskus Olgaa hakee, kun se jää porukasta liian kauas. Olin testissä myös talkoolaisena ja oli mukava saada taas uusia tuttuja göötti-ihmisistä. Perjantaina iltapäivällä oli Sakarin vuoro käydä tutustumassa hiehoihin. Sakari oli aluksi kiinnostunut ja meinasi yrittää tehdäkin jotain, mutta kun yksi kovapäisempi kanttura otti kunnon katsekontaktin, niin innostus lopahti. Ilmeisesti tuomari havaitsi Sakarissa kuitenkin jotain, koska laitumella kävi myös apukoira näyttämässä mallia. Sakari ei kuitenkaan syttynyt ja tulos oli: ei osoita paimennustaipumusta. Tuomari sanoi meille, että jonain toisena päivänä tulos olisi voinut olla toisenlainen. Sakarilta puuttui itseluottamusta ja hiehotkin alkoivat iltapäivästä olla hieman kyllästyneitä koiriin. Perjantaina testattiin Ihahhurjista myös Alva (Halla) tuloksella ei osoita paimenustaipumusta ja Arne (Hessu) tuloksella erittäin hyvä paimennustaipumus.
Illalla saimme vieraaksemme Sakarin Aava-siskon ihmisineen ja sisarukset nauttivat jälleennäkemisestä painimalla ja riekkumalla. Me ihmiset käyttäydyimme vähän sivistyneemmin ;)
Lauantaina menin aamulla takaisin hommiin ja päivällä testattiin sitten Aava (Ihahhurja Aune) tuloksella hyvä paimennustaipumus. Mukava oli nähdä myös pentueen isä Otso (Konnunkodon Elendil) joka ei osoittanut taipumusta. Kiva oli nähdä teitä kaikkia, sekä koiria että ihmisiä, toivottavasti nähdään taas pian!
Kuvia tuli otettua kaikista sukulaisista, mutta kun oma kone on rikki niin en niitä saa tänne ladattua. Samoin kuin agilityvideot on kuvattuna, mutta ei vielä jaettavissa

Erkkari 2011

2011-08-01T12:49:00.002+03:00

Lauantaina tehtiin reissu Tuorlaan, tällä kertaa gööttien erikoisnäyttelyyn. Useampana vuonna on oltu juhannuskisoissa samassa paikassa, tänä vuonna ne jätettiin väliin ja käytiin sitten korvaukseksi näytelmöimässä tutulla kentällä. Sakari kulki tällä kertaa kehässä hyvin eikä turhia haistellut, mitä vähän aluksi pelkäsin. Pöydällä tönötti oikein nätisti siihen saakka, kun tuomari tuli tutkimaan. Silloin piti vähän käivärrellä, mutta kyllä tuomari sai tunnustelut tehtyä ja hampaat katsottua. Arvostelu kuului näin:
Good head. Good bite and dentation. Little straight in shoulder. Good body shape. OK behind and coming towards in movement. Moves ok in the ring
Tulos tutusti Jun EH.
Sakari käyttäytyi tapansa mukaan mallikelpoisesti ja jaksoi olla koko päivän kiltisti vaikka olikin kuuma eikä kovin paljoa tekemistä.
Alunperin olin miettinyt syksylle vielä ryhmänäyttelyä Sastamalassa, mutta taidetaan keskittyä nyt kuitenkin vaan toimintapuoleen eli agilityyn. Ja parin viikon päästä käydään katsomassa lehmiä laitumella ja ihmetellään mitä niille pitäisi tehdä...

Lähes Aki Tykki...

2011-07-13T17:59:00.003+03:00

...yhden kirjaimen erolla vaan. Niin vois Sakarista sanoa. Eilen käytiin taas Musti&Mirri-cuppeilemassa Sastamalassa samalla setillä kuin viimeksi eli kaksi kertaa möllirata ja kerran avoimen luokan rata. Mölliradalla olisi riittänyt ensimmäinen kierros, sillä Sakari voitti jälleen tuloksella -25,91! Toinen kierros oli myös puhdas, mutta hiukan hitaampi. Minimöllejä kisasi 17 kappaletta. Avoimen radalta saimme hylyn kieltojen takia, putkiin meno tökki jostain syystä. Todennäköisesti ohjaajan ote oli jo herpaantunut voitonhuumassa. Kepit kuitenkin virheettömästi, kaikki kontaktit tuli suoritettua, ja hienoja pätkiä oli tälläkin radalla. Videoita tulossa myöhemmin...
On Sakari vaan niin tykki!

Perla-neiti

2011-07-11T22:27:00.015+03:00

Koirakaveripiirimme on laajentunut australianpaimenkoiraneiti Perlalla, joka muutti Kirsille Miinan pikkusiskoksi kesäkuun lopussa. Käytiin Sakarin kanssa eilen tutustumassa. (Mä olen kyllä käynyt jo useemman kerran...) Aluksi Sakari ei noteerannut Perlaa oikeastaan ollenkaan, vaan alkoi leikkiä Miinan kanssa. Reippaana tyttönä Perla kuitenkin meni toisten leikkeihin mukaan ja kohta kaikki kolme jo juoksivat kilpaa. Välissä Perla ja Miina painivat keskenään ja sitten taas tömisteltiin pitkin tannerta. Mutta kuvat puhukoon puolestaan...
Täältä tulee pikkuinen Perla!

Perla näyttää mistä voi juoda jos jano yllättää.

Leirielämää

2011-07-04T20:43:00.005+03:00

Perjantaina lähdin Miian sekä Siran, Nipsun ja Sakarin kanssa agilityleirille Kuralan kartanotilalle Pöytyälle. Perjantaina ei vielä ollut varsinaista ohjelmaa, vaan majoituimme ja porukalla grillailimme. Yö oli hieman levoton, meidän mökissä majoittui kaikkiaan 12 ihmistä ja 15 koiraa. Mökissä oli kaksi huonetta molemmin puolin eteistä ja näistä huoneista oli kulku parvelle sekä toiseen huoneeseen. Miian kanssa olimme tällaisessa läpikulkuhuoneessa. Suurin osa koirista oli levottomia ja vinkumista sekä haukahteluja esiintyi läpi yön. Sakari hämmästytti minut olemalla koko yön hiljaa, eikä reagoinut edes siihen, kun muita koiria vietiin yöllä ulos.

Lauantaina kouluttajanamme oli tsekkiläinen Eva Lacnakova. Hänen harjoituksensa olivat lyhyehköjä pätkiä, joissa harjoiteltiin koiran reagoimista ohjaukseen. Uuteen pätkään tehtiin aina jotain edellisestä ja jotain kohtaa muutettiin vähän. Siinä näki reagoiko koira ohjaukseen vai meneekö sinne minne edelliselläkin kerralla mentiin. Oikein mukavia pätkiä ja Sakari selvisi niistä hyvin. Ilma oli kuuma ja kostea eikä illan ukkoskuuro auttanut asiaa. Onneksi treeniaika oli jo valmiiksi jaettu kahtia niin, että joka ryhmällä oli tunnin treenit kerrallaan. Ryhmissä oli viisi koirakkoa per ryhmä. Kuumuus tuntui vaikuttavan minuun enemmän kuin Sakariin joka työskenteli aina kun aika oli.
Päivällä pulahdimme vilvoittelemaan vieressä virranneeseen Yläneenjokeen ja se toi helpotusta hetkeksi.

Toinen yö sujui jo huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä ja nukuttuakin tuli edellisyötä paremmin. Sunnuntain kouluttajana oli Esa Lehdistö, jolla oli 37 esteen ratatreeni. Paljon takaakiertoja ja koukeroita. Ensimmäisellä treenitunnilla taisimme ehtiä esteelle numero 18. Toisella puoliskolla sitten esteet 10-37. Sakari osasi ja jaksoi hyvin väännöt ja toistot, vaikka kuuma oli edelleen. Sain sen tekemään tiukkoja kaartoja ja sellaisetkin ohjauskuviot onnistuivat, joita ei olla paljon harjoiteltu. Ja mikä parasta Sakari sai kehuja molemmilta kouluttajilta, vielä kun itse oppisin kunnolla ohjaamaan...
Leiri oli mukava kokemus ja Sakarin kanssa oli mukava olla reissussa kun se tulee kaikkien kanssa niin hyvin toimeen.

Tässä vielä Hanna Degermanin ottamia kuvia lauantain harjoituksista:
adeina.kuvat.fi: "DSC_0210"

Kehäkettuiluharjoitukset

2011-06-20T16:07:00.006+03:00

Eilen lähdettiin Sakarin kanssa mätsäriin Poriin vähän harjoittelemaan kehässä pyörimistä silmällä pitäen tulevaa erkkaria. Mummu lähti kannustamaan poikaa.
Luokkana oli pienet koirat ja parinamme shih tzu. Sakari pönötti todella hyvin ja liikkui myös. Itselläni vauhdin määrittäminen ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, kävellen vauhti on liian hidas ja hölkätessäni Sakari heittää helposti laukalle. Hyvä rytmikin kyllä löytyi aina ajoittain. Saimme sinisen nauhan. Sinisten kehässä oli seitsemän koiraa eikä liiemmin ollut odotuksia. Meidät poimittiin kuitenkin ensimmäisenä neljän parhaan joukkoon! Lopulta tuomari tuli kättelemään ja sanoi, että te olette sinisten ykköset!! Luulen, että Sakari teki vaikutuksen seisomalla kauniisti ilman asettelua pelkällä seiso-käskyllä. Ja onhan se tietenkin komea! Ei muutakuin bis-kehää odottelemaan... Siellä Sakari ei enää jaksanut esiintyä niin keskittyneesti, vaan nenä meni maahan ja seisominenkin oli vähän niin ja näin. Jäimme siis neljänsiksi, mutta en ollut harmissani, kaiken kaikiaan Sakari esiintyi todella hienosti! (Pennuilla oli oma bis-kehänsä). Palkinnoiksi saimme kaksi pokaalia, lelun, nameja koiralle ja 5 €:n lahjakortin Mustiin&Mirriin, ei huonosti kuuden euron osallistumismaksulla.

Tässä vielä Sakarin Musti&Mirri-cupin radat:

1. osakilpailu 13.5. Möllirata, ei menny ihan putkeen...

Möllirata. Toinen kierros. Meni jo paremmin, kun jätettiin pissojen jälkeen kemikaalein putsattu putki väliin.

2. osakilpailu 15.6. Möllirata. Ensimmäinen kierros. Tällä tuli se nollavoitto!

Mölliradan toinen kierros. Aan alastulolta vitonen.

Avoimen luokan rata.

Puolentoista kuukauden kuulumisia...

2011-06-16T17:14:00.019+03:00

Myönnän, ahkerampikin olis voinu päivittämisessä olla... Mutta jos nyt sitte.
Hipun ura kakkosissa on alkanut samoissa merkeissä, kuin koko kisaurakin kolme ja puoli vuotta sitten, eli hylkyjä on saatu. Tosin sillä erolla, että nyt koira kuuntelee ohjeitakin ja hylyt ovat olleet ennemminkin pieniä lipsahduksia, kuin kokonaan omille teille karkaamisia. Ehkä tää tästä. Kisailemassa on käyty Tampereella 15.5. kahden startin ja Vantaalla 2.6. kolmen startin verran. Lisäksi Hippu on epistellyt Sastamalassa 13.5. mun ohjaamana (sama rata kaksi kertaa) ja 15.6. Kirsin ohjauksessa. Mun kans kaahailtiin hylyt näistäkin ja Kirsin ohjauksessa tuli myös hylyt, mutta meno oli todella upeaa ja radalla tuli vain pienet lipsahdukset. Ja huomattakoon, että Kirsi ei ole Hipun kanssa harjoitellut, kuin edellisenä iltana pari pikku pätkää!

Sakarin kanssa on myös treenailtu ihan issekseen ja Männistön Päivin valmennuksessa käväistiin 28.5. Hyviä ajatuksia saatiin taas tuliaisiksi. Sakarikin on osallistunut Musti&Mirri-cupiin kaks kertaa. Eka kerralla mentiin möllirata kahdesti, molemmilta hylky. Ensimmäisellä kierroksella ennen meitä mennyt narttu pissata lirautti putkeen, eikä murkkupoika sitä tuoksua pystynyt sivuuttamaan jättämättä omaa merkkiään päälle. Sitten putki putsattiin jollakin kemikaalilla, ja se haisi omaankin nenään voimakkaasti. En sitten toisella kierroksella väkisin yrittänyt saada poikaa putkeen ja jätin sen välistä, jolloin saimme hylyn. Muuten meno oli varsin mallikasta.
Eilisessä osakilpailussa sitten menikin paremmin ja voitimme mölliluokan nollatuloksella! Toiselta kierrokselta saimme vitosen aan alastulolta. Osallistuin avoimen luokan radallekin yhdellä startilla ja 15 virhepisteen ja yliajan kanssa tuloksemme oli yli 30, mutta se riitti silti kolmanteen sijaan!

Hellepäivinä käytin koiria uimassa useampana päivänä läheisellä rannalla. Ei ollut uimataito unohtunut Sakarilta talven aikana. Ensimmäisellä kerralla veteen meno oli vähän varovaisempaa, mutta seuraavilla kerroilla Sakarin luottamus omiin taitoihin oli palautunut ja se polski tyytyväisenä seuraten Hipun esimerkkiä. Olga tyytyi kahlailuun ja vedessä seisoskeluun.

Hipanteri ja sen uskollinen fani

Kaikki samassa kasassa

Missä orava? Tytöt etsii ja putkiaivo on ihan kuutamolla

Oksasilppurit työssään

Kesän eka uimareissu. Varovaista muistelua, kuinkas tää menikään?

Hieman teknistä tukea...

... ja siitä se lähtee

Olga tyytyi vilvoitteluun

ja laiturilla tuulesta nauttimiseen

Hippu porskutti tapansa mukaan täysillä =)

Hippu sai SERTIN!!!

2011-04-27T09:56:00.003+03:00

Pääsiäismaanantaina kokoonpanolla Kirsi ja Miina, Anna ja Inga, minä ja Hippu lähdettiin aamulla kohti Lietoa kisailemaan. Päivästä oli tulossa kaunis ja aurinkoinen. Kakkosten kisat oli ensin ja iltapäivällä vuorossa ykköset. Kirsille ja Miinalle harmittavasti pieniä virheitä molemmilta radoilta. A-radalla Hippu pysyi hyvin hanskassa, 10 virhettä oli saldona maaliin tultaessa, kontaktivirheet puomin ja aan alastuloilta. Ihanneaika alittui 5,95 sekuntia. Ingalle myös kymppi a-radalta. Hyvillä fiiliksillä valmistauduin B-kisaan ja jo lähtöön kävellessä oli varma ja hyvä olo. Ei liiemmin jännittänyt ja Hippukin vaikutti rauhalliselta. Käskytykseni oli napakkaa ja ohjaus kerrankin selkeää. Ja niin siinä sitten kävi että NOLLA tuli!! Huikea tunne liki kolmen ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Muutama onnenkantamoinenkin meillä oli matkassa, kun Hippu kepeille mennessä pysähtyi ykkösväliin, mutta ei kuitenkaan ehtinyt työntää kuonoaan liian pitkälle, vaan aloitti pujottelun oikein. Toinen lipsahdus tuli ennen loppusuoraa olevalla putkella, jossa Hippu livahti selkäni takaa putken toiseen päähän, mihin yritin ohjata, mutta kun sen putken sai mennä kummasta päästä vaan, ei siitäkään virhettä tullut. Vielä oli edessä puomi ja tällä kertaa Hippu otti käskyt vastaan ja suoritti sen nätisti alas asti. Kaksi hyppyä ja nollalla maaliin! Sijoitus kolmas. Heipä hei ykkösluokka, kakkosissa jatketaan! Ingalle b-radalta hylkäys.

A-rata

B-rata

Pahan epikset 17.4.

2011-04-20T21:59:00.002+03:00

Meillä on tapana sunnuntaisin pitää porukalla oman agilityseuran koulutusohjaajien yhteistreenit. Päätimme tällä kertaa harjoitella kilpailemista, kun Porin seudun Agilityharrastajat pitivät Porissa meillekin tutussa Strömbergin Teron hallissa epäviralliset kilpailut. Otin mukaani Sakarin ja Hipun, matkaan lähtivät myös Kirsi ja Miina sekä Miia ja Nipsu. Luokkina oli möllit ja kisaavat. Radat sai mennä kaksi kertaa, parempi otettiin tuloksissa huomioon. Päätin ilmoittaa Sakarin minimölleihin kaksi kertaa ja kerran kisaaviin, Hippu osallistui kaksi kertaa kisaaviin makseihin. Hallissa oli aikalailla ihmisiä ja koiria ja hieman epäilin Sakarin keskittymiskykyä tällaisissa olosuhteissa, olemmehan pääasiassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta treenanneet omassa harjoittelupaikassa tuttujen kesken tai yksin. Turhaan kuitenkin jännitin, Sakari keskittyi täysillä hommiin eikä välittänyt häiriötekijöistä tuon taivaallista!! Ekalla kierroksella saimme tulokseksi 10 virhettä, ihanneaika (40sek) alittui 10,54 sekuntia. Kaikki säkäluokat kisasivat ensimmäisen kierroksen ja vasta sitten oli uusintakierroksen vuoro, hyvää odotteluharjoitusta siis myös. En vienyt Sakaria välillä pois, vaan pidin sen hallissa koko ajan. Uusintakierros meni upeasti, tulos -19,62!!! Ja sillä tuli luokkavoitto!! Miia ja Nipsu sijoittuivat toisiksi myös nollaradalla, kolme sekuntia erotti Sakarin ja Nipsun suoritukset. Kisaavien radalla poika oli sitten jo niin väsynyt että kimurantimmat väännöt eivät sujuneet ja tuloksena hylky. Hippu teki hylyt molemmilla kierroksilla. Ihan hyvät radat kuitenkin ilman sen kummempia hötkyilyitä. Miina piti meidän seuraan mainetta yllä sijoittumalla nollalla kakkoseksi! Pääsiäismaanantaina lähdetään Hipun kanssa oikeisiin kisoihin kokeilemaan, josko jo olisi sen viimeisen nollan aika vai jatketaanko edelleen ykkösissä... Tässä vielä Sakarin voittoisa rata. (Kuvanlaatu on ikävä kyllä huono, kun kamerassa oli väärät asetukset päällä.)

Virallisesti

2011-04-12T16:37:00.005+03:00

Annie Liman oli samaa mieltä Ventelän kanssa.

Syynissä

2011-03-29T19:07:00.003+03:00

Tänään oli jännittävä päivä! Vein Sakarin eläinlääkäri Kari Ventelälle kuvattavaksi. Ensin käytiin puntarilla, joka näytti 14,8 kg. Sitten pöydälle ja Ventelä tutki Sakarilta polvet, niissä ei ollut vikaa. Rauhoitusaine laitettiin suoraan suoneen ja Sakari simahtikin välittömästi. Jätkä vietiin kuvaushuoneeseen ja minä jäin odotushuoneeseen odottelemaan. N. puolisen tuntia vierähti lehtiä selaillen ja sitten oli tuomion vuoro: Selkä terve, kyynärät 0/0 ja lonkat c/c. Tämä oli siis Ventelän arvio ja yleensä hänen arviot pitävät paikkansa, mutta parin viikon päästä kuulemma voi odotella tuloksia Kennelliitosta.
Syy c:n lonkkiin oli matalahkot lonkkamaljat. Nivelen pää oli normaali, eikä lonkissa ollut löysyyttä juuri lainkaan. Elämiseen tämän tuloksen ei pitäisi vaikuttaa.

Ai niin, löytyi niistä kuvista myös puolikas häntänikama =). Eli ihan hännätön Sakari ei ole. (Ensimmäinen kommentti hoitajalta oli kyllä: "Se on ihan töpö!")

Kevät keikkuen tulevi

2011-03-26T22:56:00.016+02:00

Pajunkissat pörhistelevät hyytävässä viimassa...

...ja ränneistä valuva vesi on jäätynyt puikoiksi

Siinäpä sitä keväistä vaihtelua. Niitä lämpimiäkin päiviä vaan jo kaipaisi!

Tehtiin tänään mummulassa tuttu metsälenkki ja otin kameran mukaan. Oli erittäin hienoa seurata, miten Ruuti mennä touhotti Sakarin kanssa ja intoutui jopa leikkimään keppileikkejä! Ei ihan tyypillistä Ruutia...
Olgaa taas ei huvita näinä juoksun jälkeisinä aikoina juuri mikään, mutta muutaman spurtin sekin otti ja keppiä se jaksoi vähän jyystää.

Olga-neidistä on helppo ottaa kauniita kuvia <3

Olen viime päivinä lukenut Harry Pottereita ja Liekehtivä pikari on saanut mieleen hauskoja mielleyhtymiä noihin karvakavereihin. Meillä asuu ainakin yksi fletkumato... Ookku, joka voisi olla myös Murjottava Myrtti! Sakariin taas voidaan mieltää osuvasti räiskeperäinen sisulisko (useimmiten käydään lenkin jälkeen vessassa pesemässä räiskeet pois) ja tietyn ilmeen ottaessaan Sakari muistuttaa suuresti kotitonttu Dobbyä.

fletkumato

Kotitontun tärkein tehtävä on pitää huolta isäntäväen hyvinvoinnista.
Tässä huolehditaan mummun saunanjälkeisestä loppupesusta.

Virallinen yksivuotiskuva jäi Sakarista ottamatta, joten tässä herra
1 vuotta 1 kuukautta ja 1 päivää vanhana

Reissukuvia

2011-02-28T10:39:00.027+02:00

Kuvat kertonevat parhaiten Ihahhurjien sisarusten synttärijuhlien tunnelmasta:

Saatiin kuitenkin suhteellisen edustavat seisomakuvat sisaruksista ja äipästä
Asteri

Aava

Hessu

Xena

Lisäksi viikonloppuna Sakarin leikkikavereina olivat Sutki ja Hippu.
Olga ei päässyt reissuun, koska juoksun odotettiin alkavan ja sehän olikin alkanut sitten perjantaina. Eli taas koirat asuvat eri osoitteissa hetken aikaa.

Vuosi täynnä!

2011-02-25T09:28:00.004+02:00

Tasan vuosi sitten aamulla puhelin piippasi merkittävän tekstiviestin, kun Ellis lähetti tiedon viisikon syntymästä!
Onnittelut rakkaalle pojannappulalle sekä sisaruksille!
Sakari The Päivänsankari on merkkipäivänään matkoilla.
Reissukuulumiset kuvineen tulossa myöhemmin.

Lisää liitelyä sekä sitkeyttä

2011-02-22T11:31:00.007+02:00

Vähän pidempi pätkä Sakarin harjoituksista sunnuntailta. Kun vielä ohjaaja oppisi olemaan kumartelematta ja selkeämpi ohjauksessa...

Sitten toinen pätkä jonka nimi voisi olla yksinkertaisesti "Sitkeys"

ps. Asterin blogissa oli meille tunnustus, joka on otettu vastaan. Idea on syntynyt ja sitä työstetään parhaillaan. Palaan asiaan myöhemmin. Kiitos tunnustuksesta!

Ryhmänäyttely Parkano 5.2.

2011-02-08T21:23:00.004+02:00

Käväistiin kehässä pyörähtämässä viime lauantaina. Ihan kivaa oli, vaikka täytyy myöntää, että ei näyttelyt oo ihan mun juttu...
Sakari on viime aikoina selvästi ollut murrosiän kourissa, lenkeillä pöhistään mitä kummallisimmille asioille joihin ei ennen kiinnitetty mitään huomiota ja muutenkin se on selkeä teini, joka ei oikein osaa käsitellä tunteitaan. Sitten kävi niin, että ennen gööttejä kehässä oli japaninpystykorvat ja niiden joukossa juoksuinen narttu. Niinpä Sakari kulki nenä maassa hyviä tuoksuja sisäänsä imien eikä esiintyminen ollut ihan reippainta Sakaria.

Tuloksena EH. Suhtautuminen tuomariin 1 (rodunomainen lähestyttäessä)
Tuomari Pekka Teini (aivan huipputyyppi) antoikin meille seuraavanlaisen "tuomion":

Tyypiltään erittäin hyvä,tänään hieman ujostellen esiintyvä nuori uros. Riittävän pitkä ja oikealinjainen pää. Hieman leveäasentoiset korvat. Kaulassa ja rintakehässä hyvä pituus. Selässä hieman pehmeyttä ja jyrkkä lantio. Eturinta varmasti kehittyy vielä. Raajoissa oikea vahvuus ja kulmaukset takana. Karkea karva. Reippaampi käytös parantaisi uroksen laatua.

Harrastelua

2011-01-25T21:09:00.007+02:00

Muutama pätkä Sakarin agitreeneistä. Tänään 11-kuukautispäivänä kuvattuja. Uskomatonta että kuukauden päästä ipana täyttää jo vuoden!! Alkuun kepit, jotka mennään vielä hihnassa ja palkkana nami kupissa. Kaikki 12 keppiä on jo mukana. Harjoittelu aloitettiin parila kepillä ja niitä on lisätty pikkuhiljaa. Sunnuntaina mentiin ekaa kertaa kahdellatoista kepillä, nyt on vuorossa vahvistamista sekä hihnan ja kupin poishäivyttäminen. Tämä tekniikka on minulle uusi, mutta toimii tosi hyvin.

Ja sitten otetaan treenien lopuksi joku tosi helppo pätkä, tänään hyppy-putki-hyppy.

Olga harrastaa nykyään lähinnä tällaista:

Joskus sillä ratsastaa pieni jockey vauhtia antamassa =)

Sakarin-päivää

2011-01-14T21:09:00.000+02:00

Jaahampsis, uusi vuosikin on pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Mitään ihmeellistä ei ole puuhasteltu, vähän aggisteltu ja harrastettu lenkkeilyä. Sakarista ainakin on älyttömän mukavaa, kun on lunta korviin saakka. Samoin Olga nauttii talven viileydestä ja lumessa telmimisestä. Onneksi ei suojakelipäiviä ollut kovin montaa, kun Olgan karvasto on sen laatuista, että kotiin tullaan yhtenä isona lumipaakkuna, jos ollaan nollan lämpimämmällä puolella.
Hipun kanssa käväistiin perinteikkäästi Noormarkussa kisailemassa loppiaisena. Silloin WeCa järjestää kisat ykkösille ja me kisattiin siellä kolmatta kertaa... Eikä tullut nousunollaa vieläkään. Saaliina HYL, HYL ja 5. Sunnuntaina lähdetään Tampereelle onneamme kokeilemaan. Peukut pystyyn joka iikka!!
Ja sitten myös perinteitä vaalien loppuun muutama kuvanen. Nämä on otettu jouluaattona.

Paketeista löytyneet aktivointilelut ovat ollet ahkerassa käytössä

Toivotellaan...

2010-12-22T21:48:00.000+02:00

Erittäin Hyvä Helsingin reissu

2010-12-17T20:16:00.003+02:00

Sunnuntaiaamuna 12. päivä lähdettiin klo 04 ajelemaan Tainan ja Sakarin kanssa kohti Tamperetta. Olgan vein edellisenä iltana mummulaan täysihoitoon. Tampereella ehdittiin hetki odotella asemahallissa junaa, joka lähti klo 6.11 kohti Helsinkiä. Sakarilla riitti katseltavaa ihmisissä, joita oli asemalla jo jonkin verran vaikka aikaista olikin. Juna lähti ajallaan ja Sakari oli niinkuin olisi ennenkin junassa matkustanut. Nätisti poika makoili lattialla eikä piitannut kanssamatkustajista sen kummemmin, uteliaisuuttaan tietysti piti kaikki muilta asemilta junaan nousevat ihmetellä, mutta siinä se.
Gööttikehän laidalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin vaihtaa kuulumisia Aavan ja Hessun perheiden kanssa ennen kehän alkua. Sakari ja Hessu eivät enää muistuttaneet toisiaan niinkuin vielä erkkarissa elokuussa. Ja Aava oli todella suloinen ja sievä kaunotar. Kehässä Sakari käyttäytyi mallikkaasti, seisominen vähän tympi ja piti touhuta jonkin verran.
Saimme Harri Lehkoselta seuraavanlaisen arvostelun:
Kookas,hieman pönäkässä kunnossa esitetty vahvaluustoinen uros. Maskuliininen pää. Hyvä eturinta. Hieman pitkä lanne. Liikkeessä aavistuksen takakorkea. Oikeanlaatuinen turkki. Esiintyy reippaasti. Hieman leveät etuliikkeet.
Tulos oli siis JUN EH JUK 3.
Tuomari ei antanut yhdellekään junnukoiralle ERIä, joten JunioriVoittaja-tittelit jäivät jakamatta. Hessu oli JUN EH JUK 2 ja Aava samoin JUN EH JUK 2. Eli Erittäin Hyviä Ihahhurjia esiintyi messarissa tänä vuonna, ei huono!
Puolen päivän aikaan menimme gööttiständille, missä Sakarin oli tarkoitus olla rapsuteltavana, mutta poika päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja otti siinä sitten päikkärit. Onneksi paikalla oli Terra, joka oli innokkaana ottamassa rapsutuksia vastaan, ettei gööteistä jäänyt liian vetelä kuva ihmisille =)
Messarissa riitti ihmeteltävää ja nähtävää ja aika kului rattoisasti junan lähtöön saakka. Pasilan asemalla odoteltiin vähän aikaa ja siellä olikin paljon porukkaa. Joku tanssikoulun jouluesityskin oli meneillään samaan aikaan. Mutta Sakari oli koko reissun ajan reipas poika eikä hötkyillyt mistään. Junassa se nukkui koko matkan, samoin kuin automatkan Tampereelta kotiin.
Seuraavana päivänä se oli taas oma reipas itsensä, vaikka luulin että reissu saattaisi vielä väsyttää. Eli Erittäin Hyvä reissu takana, joulua odotellen. Aattona saavat sitten "lapset" avata messarista löytyneet joululahjat!

Kehän laidalla Sakari (edessä) ja Hessu

Gööttiständillä edustustehtävissä...Mut ku väsytti niin!

Junassa yksi väsynyt matkustaja

Näytelmäharjoituksissa

2010-12-05T21:43:00.006+02:00

Käväistiin tänään mätsärissä Kauhajoella harjoittelemassa kehäesiintymistä ensi sunnuntain tosikoitosta ajatellen. Olga jäi mummun ja papan hoiviin, reissuun lähti Hippu sekä Sakari.
Sakari esiintyi pienissä koirissa, koska pentukehän ikäraja oli 4-9 kk. Tuomari kehui Sakarin esiintymistä ja sanoi sen olevan hienoa vaikka ikää ei vielä tuon enempää olekaan. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä sijoituksemme oli toinen! Eli saimme taas kotiintuomisina pokaalin. Erityisen hienolta tuntui pärjätä aikuisten koirien joukossa.
Hippu oli tietysti isojan koirien ryhmässä saaden myös punaisen nauhan ja Hipanteri sijoitettiin punaisten neljänneksi. Poksu kotiin siis Hippiäisellekin.

Reissun päätteeksi käväisimme vielä kylässä Veikko-pappani luona. Valloittavana persoonana Sakari ja 94-vuotias pappani ystävystyivät hetimiten ja pappa totesikin että siinäpä on viisas koiranalku. Rollaattorikaan ei Sakaria liiemmälti hetkauttanut. Varsinkaan, kun pappa oli niin kiva, että antoi pojan herkutella makkaralla.

Illan huipennus oli vielä reipas metsälenkki, jolla kolmikko Olga, Sakari ja Hippu saivat painella irrallaan minkä kintuista irtosi. Ja irtosihan niistä!

Marraskuu

2010-11-20T21:05:00.002+02:00

Ei joulukuu enää
ei luminen tammikuu
vaan marraskuu puistattaa
Jyri Schreck

Mutta onneks on nää!

Sakari sai uuden lelun jota ei vaan voinu jättää kaupan hyllylle...Sen nimi on Kuosmanen

BH-kokeessa ja vähän muutakin

2010-10-23T20:15:00.015+03:00

Tänään käytiin Olgan kanssa Bh-kokeessa. Sitä varten on treenailtu kolmisen viikkoa vähän intensiivisemmin, tosin kokeeseen kuluvat liikkeet on opeteltu pitkän ajan kuluessa. Ja Olga todella osaa ne, jutussa on vaan pikkuinen mutta, liikkeet tehdään vain kunnon palkkaa vastaan. Ja kun kokeessa on pitkät osiot suoritettavana ilman palkkaa niin motivaatiohan siinä Olgan tyyppiseltä koiralta lopahtaa ennen kuin loppuun päästään. Tuloksena tottisosiosta hylätty ja kaupunkiosiolle ei sitten edes päästy. Tuomari sanoikin meille, että "näkee, että koira kyllä osaa ja sitä on opetettu, mutta jostain syystä tänään ei sitten sujunut". Olgan testi alkoi paikkamakuulla. Se jäi hyvin makaamaan, mutta sitten muutaman minuutin päästä alkoi rapsutella, nousi ja lähti mun luo. Seuraaminen hihnassa vielä sujui melko hyvässä kontaktissa, eikä henkilöryhmässäkään pahemmin reagoinut ihmisiin. Seuraaminen vapaana olikin sitten jo heikompaa, seurashan se, metrin-puoltoista mun perässä... Vain hitaan kävelyn osuus meni hyvässä kontaktissa. Liikkeestä istu ei luonnistunut, jäi lopulta lisäkäskyjen jälkeen seisomaan ja otti vielä pari askelta. Liikkeestä maahanmeno oli myös heikko, lisäkäskyillä sain sen maahan, siinä se kyllä pysyi sitten hyvin ja luoksetulo oli reipas. Siinäpä se. Kaikesta huolimatta olen Olgaan ihan tyytyväinen, eihan se mikään palveluskoira ookkaan. Ja kaiken kaikkiaan se on eka etelävenäläinen sitten vuoden 1988, joka on edes yrittänyt koetta suorittaa. (Sitä aiemmalta ajalta en löytänyt enää tilastoja)
Ja sitten sitä muuta kuvina.

Tässä pieni ero tehtävien tekemisessä: Ylemmässä silppuri-Sakarin taidonnäyte ja alempana Olgan tötterö namin syömisen jälkeen... (Sakarilla oli pelkkä tötterö ja Olgalla nami paperipussissa tötterön sisällä)

Remppa-Reiskan aikaansaannokset

Tämänpäiväiseltä metsälenkiltä muutama kuva

Mätsäri Ikaalisissa

2010-10-03T17:30:00.008+03:00

Tänään lähdettiin neljän koiran ja neljän ihmisen voimin mätsäriin Ikaalisiin. Jackrusselinterrieri Nipsu, whippet Sedu ja Sakari osallistuivat pentuluokkaan ja Hippu isoihin koiriin. Nipsua lukuunottamatta kaikille sininen nauha. Sakari oli parinsa kanssa tuomarin mukaan tosi tasaväkinen, mutta toiselle vain voi punaisen antaa. Nipsu oli punaisten pentujen 5. Hippu ei tänään miellyttänyt tuomarimiestä lainkaan, vaan tyyppi moitti jopa Hipun kiiltävän turkin... :(
Sedu oli sinisten pentujen 4. ja Sakari 1. Joten bis-kehään päästiin Sakarin kanssa esiintymään! Siellä poikaa jo aivan selvästi vaivasi väsymys, eikä enää jaksanut esiintyä niin edustavasti kuin pentukehässä, mikä oli aivan ymmärrettävää tuon ikäiseltä. Kaikki bis-kehäläiset saivat kuitenkin palkinnon, me olimme 7. eli viimeisiä. Mutta ei todellakaan haittaa, Sakari oli esiintyi taas todella hienosti!
Kuvat bis-kehästä.
Ja me mentiin samaan tahtiin :)

väsy iski...

Bis 7

Komistus käväisi kehässä

2010-09-19T20:08:00.005+03:00

Melkein viikko selvitty yhden koiran systeemillä! Aika outoo on ollut, kun tuntuu niinku varjo olis kadoksissa. Sakaria ollaan kyllä käyty useemmasti moikkaamassa Olgan kanssa, kun sillä ei vielä oo tyrkkypäivät. Eilen illalla tein vaihtarin ja jätin Olgan mummulaan ja otin Sakarin kotiin. Se oli onnellisen olonen kun sai nukkua omalla petillä. Tosin se on viihtynyt mummulassa hyvin, eikä ole siellä yhtään ikävöinyt.
Eilen kävin Sakarin kanssa treenaamassa agilityä meidän seuran talviharjoittelupaikassa eli vanhassa maneesissa. Vaikka paikka on täysin erilainen, missä on aiemmin harjoiteltu, ei sillä tuntunut olevan mitään merkitystä. Tosin harjoitus ei ollut paras mahdollinen, kun en taas tullu muistaneeks, että eihän Sakari voi vielä ihan kaikkia juttuja osata...Tänään otettiin uusiks ja nyt menikin jo paaaljon paremmin. Ihanan nopeaoppinen se on ja hyvin nukuttu yö teki tehtävänsä. Ja se tekemisen riemu mikä sillä on, on aivan mahtava!
Tänään käytiin myös ex tempore mätsärissä Kiikassa. Taina ja Hippu lähti mukaan, vaikka vasta eilen illalla myöhään bongasin netistä, että semmonen siellä järjestetään. Mutta ei me turhaan menty. Sakari oli pentujen neljäs! Siellä arvosteltiin kaikki pennut (10 tai 11 kpl)samassa ryhmässä ja niin ettei kenellekään annettu sinistä tai punaista nauhaa, vaan tuomari sijoitti koko porukasta viisi mielestään parasta. Ja Sakari oli siis neljäs. Se sai kehuja hienoista hampaista ja erityiskehut upeasta luonteesta! Hiukanko olen ylpee! Se käyttäyttyi todella upeasti ja keskittyneesti osas pönöttää sekä hienosti esiintyä muutenkin. Tänään ei ollu Hipun päivä, vaan jostain syystä se ei antanu tuomarin koskea kunnolla itteensä. Se on kyllä aika käsittämätöntä, kun se on aina tykänny kaikkien hiplailusta, mutta tänään ei sitten kuitenkaan ja tuomari antoi ujostelun vuoksi sinisen nauhan.
Helmeksi loppuun kuvat pojasta palkintoineen useemmasta kuvakulmasta.

Ou nou!

2010-09-13T18:45:00.002+03:00

Nyt se päivä sitten koitti, että Olgan juoksu on alkanut... Ja se taas tarkottaa sitä, että meidän pieni ilopilleri lähtee evakkoon mummulaan. Ou nou, mulla on sitä jo ikävä vaikka vien sen vasta huomenna. Eikä mummulaan oo ku viiden kilometrin matka. Sitä hoidetaan siellä (liiankin) hyvin. Mä pääsen sitä kattomaan melkein koska vaan. Se tulee sieltä takaisin muutaman viikon päästä, mutta silti... OU NOU!

Parivaljakon pakkoerotus edessä, OU NOU!

Olga 5-v

2010-09-05T21:38:00.001+03:00

Olganen täytti tänään 5-v.

Rakkaat onnittelut omalle kullalle.

Lisää kuvia Olgan omassa blogissa www.ookkumookku.blogspot.com

Mieli(puolisia)puuhia

2010-08-25T14:00:00.023+03:00

Latasin näitä kuvia ja otsikko tuli mieleeni niitä katsellessa. Sen verran pölhöjä ilmeitä niissä on, pakko oli laittaa muutama "normaali " kuva joukkoon.
Sakari ja Hessu-veli rentoutuivat erkkarissa pönöttämisen päälle painimalla ja nujuamalla. Pojat oli tosi samannäköisiä.
(Hessulla harmaa panta ja hännäntöpö)

Samaa touhua Halla-siskon kanssa

Ihan muodon vuoksi Halla ja Sakari poseerasivat kauniisti

Yks mielipuuha on keppien pureskelu

Kolmikko omissa touhuissaan koirapuistossa

Hipun kanssa pistetään aina painit pystyyn

Lomareissulla käytiin Lapinlahdella Elliksen luona ja mikä mukavinta, paikalla olivat myös Asteri ja Aava omistajineen. Oli todella mukava nähdä teidät kaikki! Kuvasatoa sunnuntaipäivän vietosta. Tunnit hurahtivat siivillä näiden touhuja seuratessa.

Asterin irvistys

Sakari yllä ja Asteri alla

Gööttikasa. Edestä lukien Asteri, Sakari, Aava ja XenaOli työn takana saada nämä riviin, mutta onnistuttiin! vasemmalta Aava, Xena, Asteri ja Sakari

Edessä Xena, välissä Sakari ja takana Asteri

Sakari ja Asteri kirmasivat ulkonakin

Ja osasivat myös hetken istua nätisti paikoillaan

Yövyttiin Tainan vanhempien luona Iisalmessa, ja Tainan Riitta-siskon walesinspringerspanieli Sutki kävi tutustumassa Sakariin.

Puruluut on kans mieluisia

Lomareissulta palattiin Tampereen kautta kotiin. Siellä osallistuttiin epävirallisiin agilitykisoihin. Yhtenä luokkana oli tositosimöllit, eli radalla oli vain rimattomia hyppyjä ja putkia. Sakari osallistui siis myös, ikää pojalla päivää vaille puoli vuotta. Sää oli ikävän sateinen, mutta harjoiteltiin lähdössä odottamista (sujui hienosti!), vieraassa paikassa olemista (ihan sama missä ollaan), toimimista häiriöiden alaisena (ai mikä häiriö) ja ohjauskuvioita (koira toimi hyvin, ohjaaja sähläili ihan perusjutuissa. Eli hätäilin ekalla putkella ja sitten meni omat kuviot sekaisin, Sakari kuitenkaan ei näistä häiriintynyt)

Hippu ja Olga osallistuivat kisaavien luokkaan. Hipulle hylky, intoa riitti autossa matkustamisen jälkeen radalla, niin että siitä tuli ihan omanlaisensa. Olga teki puhtaan radan yliajalla. Olga on reipastunut Sakarin tultua niin paljon, että saattaa syyskussa osallistua myös virallisiin kisoihin.

Kuvatuksia

2010-08-16T22:54:00.012+03:00

Vihdoinkin niitä tulee, siis kuvia joita tässä on useammassakin päivityksessä lupailtu. Eli tämä on eräänlainen takaumapäivitys.
Tässä "ekaluokkalaisen" hampaisto, nyt on jo kaikki hampaat vaihtuneet ja komeat ovatkin!
Sitten kuvakavalkadi juhannuksen tienoilta. Piikkiössä oli paljon seurattavaa ja kauniita tyttöjä ympärillä, vasemmalla Hippu ja oikealla Miina.

Kotimatkalla poikettiin moikkaamaan Sakarin Pörrö-mummoa, Sakarista Pörröllä oli auktoriteettia

Olgaa ehti reissussa tulla jo ikävä, jälleennäkeminen hymyilyttihaliakin piti!

Tältä Sakari näytti erkkarikehässä, eikö olekin komea!
kuva Riitta Kekkonen

Tässä välillä on lenkkeilty, uitu, agiliidelty treeneissä ja Hipun kanssa kisattukin (hyl, 25, 25) ja Sakari on paininut tuttujen ja vähän tuntemattomienkin kanssa. Olgassakin on ollut puhtia ihan kunnolla, eräänä iltana vietettiin agiporukalla Tico-pinserin 10-vuotissynttäreitä leikkimielisten kisojen parissa, agilityssä kisaavissa makseissa Olga tuli toiseksi ja juoksukilpailussa neiti juoksi nopeammin kuin Hippu! (tosin Hippu antoi tasoitusta, kun ei lähtenyt liikkeelle heti ajanoton alkaessa)
14.8. Sakari nosti ensimmäistä kertaa jalkaa lenkillä ja täytyy sanoa, että se tuntui jotenkin haikealta ja samalla upealta!

Loppukevennyskuva; meillä raikaa hardrock duettona ;)

Ensikertalaiset kehässä

2010-08-01T20:33:00.003+03:00

Tänään käytiin korkkaamassa Sakarin näyttelyura Helsingissä gööttierkkarissa. Taina oli mukana seuraneitinä. Olga vietti laatuaikaa mummulassa ja Hippu kyläili Tuijalla ja Keijolla.
Aamuviideltä startattiin ja hyvissä ajoin olimme perillä. Sakari ilmeisesti ihmetteli Olgan puuttumista, koska se ei oikein osannut nukkua autossa, vaikka yleensä se matkustaa hyvin rennolla fiiliksellä. Erkkari järjestettiin Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa ja oli mukava nähdä paljon gööttejä omistajineen. Sakarin Hessu-veli oli myös paikalla, samoin kuin Halla-sisko. Sakari viettikin suurimman osan ajasta leikkimällä sisarustensa kanssa. Ja nautti silminnähden olostaan. Myös muita leikkikavereita riitti. Leikin tiimellyksessä irtoili vain hampaita useampi kappale, Sakarilta jäi tantereelle kolme ja Hallalta yksi. Onneksi on uudet tulossa tilalle ;)
Ruotsalainen tuomari Anna Törnlöv antoi Sakarille seuraavanlaisen arvostelun:
"Tilltalande hanvalp. Maskulint huvud, korrekt bett. Bra ögon och öron. Välvinklad. Ännu en aning lös i fronten. Rör sig med bra steg. Korrekt päls. Trevligt temperament."
(vapaa suomennos: Miellyttävä urospentu. Maskuliininen pää, oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Hyvinkulmautunut. Vielä hieman löysä edestä. Liikkuu hyvällä askeleella. Oikeanlainen turkki. Mukava luonne.)
Eli kaikenkaikkiaan hyvin meni. Sakari käyttäytyi kehässä todella mallikkaasti ja jaksoi pönöttää todella kärsivällisesti varsinkin aluksi. Uskallan toistekin mennä itse esittämään Sakaria kehään. Emme sijoittuneet luokassamme, mutta veli-Hessu oli 5-7kk urospentujen kakkonen ja Halla samanikäisten narttupentujen kolmonen. Molemmat saivat kunniapalkinnon.
Onnittelut molemmille vielä kerran!
Kuvia tulossa kunhan ennätän laittaa ne koneelle.

Sakariini 5 kk

2010-07-25T21:19:00.007+03:00

Potretit tänään viisi kuukautta täyttävästä poikasesta.

Päivää juhlistettiin pitkällä metsälenkillä, kolmikko sai juosta sydämensä kyllyydestä. Ja kyllä ne juoksivatkin!

Pitkä kuuma kesä....

2010-07-21T21:11:00.018+03:00

Taas on ehditty vaikka mitä, paitsi kertomaan tänne kuulumisia. Jatketaanpa vaikka siitä mistä jo viime päivityksessä kerroin. Eli Sakarin mielipuuhaa on tämä:

Ja nyppimisestä seuraa tällaista: (joo-o jo toisen kerran, edellinen tollo oli samaa kokoluokkaa)

Onneksi ihan samanlaista ripulointia ei esiintynyt!

Tästä syystä Olga näyttää nyt tältä:Ja sitten mukavampiin tunnelmiin. Ollaan puuhailtu kaikenlaisia kesäisiä juttuja, kuten käyty uimassa. Tähän väliin pieni pohjustus.
Juhannuksena oltiin Piikkiössä Hipun kanssa kisaamassa ja Sakari oli mukana tutustumassa kisafiilikseen. Kisat meni miten meni, saldona kolme hylkyä ja yksi yliaikainen (!) vitostulos. Samassa reissussa kävi kuitenkin niin, että Hippu ja siskonsa Miina kävivät uimassa lammikossa joka oli kisapaikalla. Sakari katseli touhua rannalta hetken aikaa ja päätti sitten tehdä loikkatiloikan ja molskautti itsensä uppeluksiin oikein kunnolla. Siinä kohtaa tuli mieleen, että tokkopa sitä enää uimaan saa, mutta niin vaan poika on omaehtoisesti polskutellut tyytyväisenä joka kerta, kun on käyty Hippua uittamassa.

Tässä kuvia ekalta uimareissulta molskauksen jälkeen, tässä vielä tuumataan että meniskö,

mutta Hipulla oli niin kiva lelu, että sitä piti jahdata. Sekä vedessä

että kuivalla maalla

Ja koska Hippu tykkää uida, niin sitten Sakarikin päätti tehdä kierroksen

Sakarin Pörrö-mummoa ja äiti-Xenan kasvattaja-Susannaa poikettiin katsomassa samalla juhannusreissulla takasitullessa, mutta tapaamisen kuvat on vielä Tainan kamerassa.

Niiden sijaan tunnelmakuvia Sakarin ja tyttöjen leikeistä.

Näihin kuviin ,näihin tunnelmiin..

Yhtä ja toista

2010-06-21T19:40:00.004+03:00

Alkuun kuvia muutaman viikon takaa agilitytreeneistä.
Nämä kuvat ovat Jenna Ylikosken ja Lauri Setälän ottamia, kiitos kuvaajille ihanista tilannekuvista!
Sakarin painikaverina vajaa kuukauden nuorempi jackrussel- neiti Nipsu

sekoboltsit samassa kuvassa

Tähän päivitysväliin mahtuu otsikon mukaisesti monenmoista.
Sakari kävi tehosterokotuksella 15.6. ja eläinlääkäri Ventelä totesi pojan ainakin kasvaneen ;) Kiltti poika oli tälläkin kertaa, raivotautirokotus vähän kirveli ja kutitteli, mutta eipä sitten muuta. Paino oli kunnon vaa'alla 6,8 kg.
Jo sitä edeltävänä sunnuntaina Sakari oli kuralla, mutta se meni ohi. Ruoka ei kuitenkaan maistunut juuri ollenkaan. Tiistai-iltana selvisi syy ruokahaluttomuuteen: tyyppi oksensi ihan järkyttävän kokoisen olgankarvatollon iltalenkillä ja ehdin jo ajatella että jee, nyt helpottaa. Vaan eipäs helpottanutkaan, keskiviikon ja torstain ajan paskaa tuli vähän väliä sisälle ja ulos,yötäpäivää, niin että pylly oli jo raukalla niin kipeä, että tuskin pestä kärsi. Ja pestävä oli kun polttavan kipakka kakka jäi karvoihin ja pyllyyn kiinni. Torstaina poika oli jo ihan nuupahtanut nyypäle, kun mikään ei tahtonut pysyä sisällä. Ja huoli alkoi painaa. Mutta kun avuksi otettiin maitohappobakteerin rinnalle kauranversouute (Avena sativa) niin jopa alkoi helpottaa! Nyt Sakari on jälleen oma ihana itsensä hiiwiödiiwiöhetkineen ja viiropäineen. Huh!
Seuraavaa karvatolloa odotellessa...
Olgalla on valeraskaus ja yhtenä iltana se käpersi itsensä Sakarin petille. Oli aika huvittavan näköistä, kun koira on ainakin kaksi kertaa petin kokoinen ja siihen oli ängettävä. Se on taas semmoinen mökö ja Sakaria se puolustaa raivokkaasti kaikilta vierailta. Kivaa, kun on hormonihirviökoira. Vaan on se silti niin rakas!
Sakarilla alkoi myös hampaat vaihtua. Yhden päivän aikana lähti ylä- ja alaetuhammas samasta kohtaa ja seuraavana päivänä toinen pari. Kaksi päivää se näytti ekaluokkalaiselta, mutta nyt jo pilkistää uusia hampaita ikenistä. Toivottavasti sillä on jotain suussa elokuun alussa, sillä erkkariin on ilmottauduttu ja näyttelyhihna hankittu. Tarttis varmaan vaan vähän treenata esiintymistä.
Agilityssä on edetty jo siihen, että putki sujuu vauhdilla mutkaisenakin ja viime viikolla mentiin myös pussia. Eikä tarvinnut pitää pussin suuta auki, kuin muutama kerta ja sitten se jo mentiin umpinaisena.
Oliskohan tässä kaikki tällä erää? Eiköhän, täältä tähän ja seuraavaan kertaan.

Kasvua

2010-06-06T21:46:00.018+03:00

Sakari se kasvaa vaan. Mulla taitaa olla jättigöötin poikanen... Eiliset mittaukset tuottivat strategisiksi mitoiksi: Säkä n.27 cm, paino n. 6 kg.
Uusia asioita on opittu myös. Parina edellisenä yönä ei ole pissattu lainkaan sisälle. Ulos se osaa jo aika hyvin pyytää, leikin lomassa saattaa tulla pikainen pissaustarve, mutta se tehdään paperille.
Ja korvat, ne on molemmat pystyssä vihdoin!

sekalaisia pönötyksiä, poseerauksia ja loikkatiloikkia...

hippulat vinkuen namia hakemaan

kohteena hyttynen

Retko-Petteri

Koirapuistoilua ym.

2010-05-30T22:51:00.012+03:00

Ollaan nautittu taas vaihteeksi ihan kivasta säästä viikonloppuna eilen metsälenkillä ja tänään koirapuistossa, kameran otin puistoon mukaan ja napsin kuvia varsinkin Sakarista, joka tutustuu hetimiten koiraan kuin koiraan. Ja omalla tyylillään. Suoraa toimintaa ja poskiin kiinni. Mitäpä sitä turhia ujostelemaan... Olgan jälkeen tuollanen sosiaalinen kaikkien kaveri tuntuu vaan vähän oudolta. Aamupäivällä menin mätsäritalkoisiin ja otin Sakarin mukaan hengailemaan. Sielläkin se meni rohkeasti tutustumaan muuhun talkooväkeen ja talkooväen koiriin turhia kainostelematta. Kun mätsäri alkoi se hengaili sille lähes vieraan ihmisen kanssa seurailemassa tapahtumia ja sitten loppuajan nukkui autossa. No problem.
Ja namikin on opittu etsimään rasiasta. Tämän tempun Sakarille opetti mummu.

Sitten niitä tutustumiskuvia.

Tähän ekaan kuvapariin sopii osuvasti: maasta se pienikin ponnistaa...

Hipun härnäystä

Välillä sai Olga osansa

Ja Lenni muistuttikin sopivasti Olgaa..

Kyllä tätäkin kuvataan

Kuvia kuluneelta kuukaudelta

2010-05-27T11:17:00.009+03:00

Nämä on niitä Tainan kameralla otettuja, jotka on vihdoin koneella. On niin iso muistikortti, että sinne voi aina vaan ottaa kuvia, eikä niitä sitten välissä tule siirrettyä...

2.5. Se oli vielä näin pieni

Sitten se onkin päätoimisesti kasvanut ja ohessa harrastanut mm. ulkoilua

Moi Hippu, keksittäiskö jotain kivaa?Saisinko mäkin ihan vähän järsiä sitä sun keppiä?Ja sitten saattaa väsy iskeä ihan kesken lenkin, silloin on parasta levähtää hetki sylissä, niin sitten maistuu taas meno.

12.5. Poseerattiin kivellä Olgan kanssa. Kuvassa ei näy, mutta ne mahtu just ja just yhdessä kivelle.

19.5. Käytiin ensin moikkaamassa lääkärisetää ja saamassa piikki niskaan. Illalla kyläiltiin ja siellä kyläpaikassa oli Elmeri-kanikin. Sakari teki tuttavuutta Elmerin kanssa. Elmeri on tottunut koiriin, eikä kumpikaan vahingoittunut ;)

Luulenko vaan, vai onko näissä yhdennäköisyyttä?

Sakari 3 kk

2010-05-25T23:40:00.004+03:00

Tänään Sakari täytti kolme kuukautta!
Sen kunniaksi muutama kuva (tosin viime lauantailta), kun käytiin ekaa kertaa koirapuistossa.
Huomatkaa, kuinka toinen korva jo tonottaa pystyssä!

onni

2010-05-19T12:54:00.004+03:00

Mä olen onnellinen. Ihan muuten vaan.

(jos toisen onnellisuus ottaa pannuun, niin älä lue eteenpäin)

Kävelin tänään lenkin Olgan kanssa kahdestaan ja ajattelin taas, kuinka onnellista mun elämä on!

Mulla vaan on kaikki niin hyvin, onni todellakin asuu pienissä asioissa. On ystäviä, rakastavat vanhemmat, saan harrastaa haluamiani asioita ja etenkin mulla on nämä kaks ihanaa ja rakasta koiraa! Ne tekee elämästä niin täyden.

Eipä sitä tee mieli pyytää enää muuta!

Hipulle mätsärimenestystä!

2010-05-13T22:59:00.004+03:00

Tänään vietettiin päivä Isojoella match showssa. Olga ja Hippu osallistu ja Sakari oli muuten vaan hengailemassa ja keräämässä ihailijoita ympärilleen. Tänään sille tuli 11 viikkoa mittariin.

X-rotuiset oli vuorossa ensin ja Hippu voitti sarjan! Siispä se jäi odottamaan bis-kehää. Sillä välin Olga, jonka osallistumista mietin vielä paikan päälläkin, voitti parinsa ja sai punaisen nauhan. Olga esiintyi todella hienosti ja tuomari sai katsoa hampaat ja kopeloida, eikä neiti väistellyt, wau! Punaisissa ei sijoituttu, mutta saimme osallistumisoikeuden ylimääräisenä järjestettyyn symppiskoirakisaan, jossa oli palkintona valtavan kokoinen kiertopokaali. Osallistumisoikeus oli meille jo palkinto itsessään. Symppiskoirapalkinnon sai oikeutetusti workingrussel Tauno.

Ja sitten olikin Hipun vuoro esiintyä bis-kehässä. Eikä huonosti esiintynytkään, sillä sijoitus oli neljäs! Kotimatkalle lähdettiin siis mahtavan palkintokasan kanssa. Kuvia otettiin Tainan kameralla ja niitä tulossa tänne myöhemmin. Lisäksi Isojoen Kennelkerhon sivuilta www.nastia.fi/isojoen.kennelkerho voi bongata tulokset ja kuvia kunhan ne sinne päivitetään.

Sitten kuva 11-viikkoisesta nassikasta, yllätysyllätys syömässä.

Lisäsin kuvia myös aiempiin päivityksiin, käykääpä kurkkimassa.

Tästä se alkaa!

2010-05-11T23:05:00.002+03:00

Tänään oli Sakarin ekat agilitytreenit. Siis tutustuttiin namin voimalla putkesta läpimenoon ja juostiin muutama kerta siivekkeiden välistä. Ja ai että oli taitava poika! Ennen treenejä koko kolmikko Olga, Hippu ja Sakari sai juosta vapaana. Muutenkin Sakari ulkoilee mahdollisimman paljon vapaana, joten lenkkeillään paljon metsissä. Olga on ihanan kärsivällinen, vaikka poika roikkuu partakarvoissa tai kyljissä, niin se ei sano mitään.
Sakari on kasvanut reipasta tahtia, vaaka näytti maanantaina 4kg 300 gr! Ihmekös tuo, kun ruoka maittaa niin hyvin, jokaisen annoksen jäljiltä kuppi on nuoltu erittäin puhtaaksi.
Istumista, seisomista ja (ruuan) odottamista on harjoiteltu vähän joka päivä, ja edistystä tapahtuu koko ajan. On kiitollista opettaa tuollaista pentua, joka omaksuu asiat nopeasti.

ja pönötyskin sujuu aiempaa paremmin!

Vappuviikonlopun tapahtumia

2010-05-03T15:45:00.005+03:00

Laitetaas vähän taas kuulumisia. Onhan tässä ehdittykin jo vaikka mitä. Lauantaina vappupäivänä käytiin "vappumarssilla" eli käveltiin läheiseen metsään Olga, Hippu, Sakari , Taina ja mä. Sakarille oli mukana rintareppu, että jos väsyttää, niin saa matkustaa siinä. Mutta kun tuo poika vaan halusi töpötellä itse. Mentiin sitten hyvin rauhallista tahtia ja aina välillä pysähdyttiin ihmettelemään maailman menoa. Metsässä Sakari sai juoksennella vapaana ja kyllä se juoksikin. Samalla härnäsi tyttöjä, mutta ei ne ihan vielä olleet valmiita yhteiseen telmintään. Sammalia oli kiva tonkia ja maasto oli sopivan vaihtelevaa pienen pojan juoksennella. Kun päästiin kotiin oli Sakarilla niin kova väsy, että nukahti eteiseen.

Lauantai-iltana vietiin Olga mummulaan hoitoon ja siellä ulkona Sakari touhusi taas sydämensä kyllyydestä. Virtaa riittää siis! Ja ennen kotiinlähtöä piti ihailla ilta-aurinkoa.

Eilen oltiin sitten Seinäjoella agilitykisoissa koko päivä. Sakari oli mukana tutustumassa kisatunnelmaan, eikä sitä liiemmin jännittänyt, vaikka ihmisiä ja koiria riitti. Taina oli mukana lapsenvahtina, mutta suuren osan ajasta Sakari nukkui rauhassa autossa. Eli harjoiteltiin jo kisoissa rauhoittumista ;). Ja tietysti poika keräsi ympärilleen paljon ihailijoita, terkkuja vaan kaikille rapsuttelijoille!

Kisasin Hipun kanssa kolme starttia ja olen suorituksiimme erittäin tyytyväinen! Eka radalta saatiin melkein nousunolla, sillä eka rima tuli alas ja siitä tulokseksi 5. Silti ei harmita yhtään, Hippu on nimittäin kehittynyt pienessä ajassa huimasti ja pysyi hanskassa kaikki kolme starttia aivan upeasti. Hyppyradalta saatiin hylky sen takia,että se kuunteli mun ohjeita niin hyvin että yksi hyppy jäi väliin, kun se tuli mun luo kutsusta. Kolmannella radalla oltiin jo molemmat vähän väsyneitä. Tuloksena 10, vitonen kepeiltä ja puomin alastulolta. Huippuhippiäinen! Kivaa oli.

Tänään on koettu monta kivaa hetkeä. Aamulla heräsin siihen, että Olga paukutti häntää lattiaan. Se alkaa jo selkeästi sopeutua meidän pikkumieheen. Iltapäivällä ulkona käydessä se jo alkoi leikkiä Sakarin kanssa!

Sitten vähän surullisempia asioita. Huomenna tulee vuosi siitä, kun meidän Vertti lähetettiin koirien taivaaseen. Vieläkin on suuri ikävä. Niinhän se on, että mitä hankalampi koira sitä rakkaampi. Tässä on runo jonka löysin gööttifoorumilta ja jonka haluan laittaa Vertin muistoksi:

Vielä kerran tulee päivä, kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä milloin se on koittava.
Niin kuin joku koputtaisi hiljaa kotiovella,
silloin tiedän, nyt on aika avata.

Pidä silloin hiljaa kiinni, syliin hellään rutista.
Että voisin aivan hiljaa huomaamatta nukkua.
Että voisin luulla, sinä tulet mukana.

Silloin anna minun mennä,
kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas
kuinka kaunis uusi kesä ihana.
Sitten anna minun mennä,
ethän pyydä että jäisin elämään.
Irti päästä, kuiskaa korvaan hiljaa vaan
olet vapaa lähtemään.

Sakari 9 viikkoa

2010-04-29T15:00:00.008+03:00

Laitetaanpas vähän kuvia esille. Ajattelin ottaa muutaman kuvan 9 viikkoisesta, mutta mutta...
Sakari oli sitä mieltä, että lällällää, enpäs oo paikallani.
Eikös näistä yleensä oteta seisomakuvia jo pienenä? Meilläkin otettiin, aika tyylikästä vai mitä??
Osaa se söpöilläkin!
Ellis, ehkä se dna-testi on sittenkin tarpeeton, olisko noi vähän jo noussu?

Ja Olga pystyy jo olemaan näin lähellä. (Tosin tassua piti vähän varmuuden vuoksi ottaa itteenpäin)

Edellispäivien riiviöilmeitä

Ja leikkivideo:

Tälläista täällä tänään

2010-04-28T22:01:00.004+03:00

Täällä menee mukavasti. Sakari riehuu, nukkuu, syö, nukkuu, tutustuu uusiin asioihin, nukkuu. Ei se oikeasti ihan koko aikaa nuku, puruluut maistuu ja kaikki lelut on ahkerassa käytössä. Ja ulkona kepit ja kävyt saa kyytiä. Myös sammalien kaivaminen on erityisen hauskaa. Eilen Taina oli lapsenvahtina ja Olgan seurana samalla, kun käytiin Hipun kanssa treenaamassa agilityä. Treenien jälkeen Hippu ja Sakari saivat tutustua lisää toisiinsa. Tainan mukaan Sakari oli ollut hauskaa seuraa, tosin pieni riiviökin oli näyttäytynyt
Tänään käytiin mummulassa ja siellä tutustuttiin myös Ruutiin. Ruuti suhtautui oikein hienosti pikkuiseen poikaan. Olgaan Sakari haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta, mutta Olga ei vielä ihan siihen lämpene, mutta nukkui jo viime yön makuuhuoneessa meidän kanssa, eikä mennyt omiin oloihinsa. Olgan juoksu vaikuttaa varmasti myös siihen, ettei Sakari kiinnosta. Joku isompi poika olis ollut varmasti mukavampi kaveri...
Kaupunkielämään on tutustuttu myös ja siinä sivussa sitten uusiin vieraisiin ihmisiin. Eikä se tuollaista sosiaalista tyyppiä haittaa. Autojen äänet jännittävät vähän, mutta ympäristöä tarkkaillaan uteliaana.
Yhtä kakkaa lukuunottamatta Sakari on tehnyt kaikki ulos ja pissojakin on lirahtanut sisälle vain muutama, nekin lähinnä omaa hitauttani.
Tänään aamulla, kun olin vessassa ja Sakari meinasi tulla perässä, sanoin sille että mene hakemaan luu, poika lähti, haki luun ja meni syömään sitä olohuoneeseen! Fiksu poika siis!
Kuvat ovat vielä kamerassa, josta hyytyi patterit, joita en ole ehtinyt ladata, joten ei kuvia tällä kertaa.

ps: Korvat entisellään!

Nyt meitä on kolme!

2010-04-27T12:03:00.009+03:00

Sakari kotiutui eilen ja nimenomaan kotiutui, sillä hyvä kun ovesta päästiin sisään, niin jo löytyi lattialta puruluu suuhun. Sakari on älyttömän reipas poika. Automatkan se nukku, aluks mun sylissä ja sitten jalkatilassa. Minkäänlaista itkua ei päästänyt yli 400 kilometrin aikana, pissat teki ulos kun pysähdyttiin, Olga ja Hippukaan ei pelottanut juuri yhtään. Ja se luottamus mikä kahdeksanviikkoisella pennulla voi olla lähes vieraaseen ihmiseen, on aivan uskomatonta. Kiitos Ellis tästä ihmeestä, jonka elämää saan nyt seurata!

Mummu ja Pappa kävivät jo Sakaria katsomassa ja se murskasi sydämet välittömästi! Pihalla on leikitty samoin kuin sisällä. Ja välissä sitten nukutaan ja sulatellaan uusia kokemuksia. Eka yö suju myös itkuitta omalla petillä, eikä se herättänyt mua kertaakaan.

Olga on ollut myös suurenmoinen, vaikka Sakarin tulo ei sen mielestä tunnu tässä vaiheessa yhtään kivalta, niin se vaan nätisti varottaa, jos Sakari tuppaa liian lähelle. Olen Olgasta tosi ylpeä!

Tässä vielä muutama kuva:

Tytöt tutustuu Sakariin ja Sakari on turvallisesti Tainan sylissä

Panta vähän kutitteli

Ja näin meni matka

Tää on mun koti ja mä oon heti niinku kotonani!

Lemmu ja MuuMuu tuli heti testattua, molemmat oli kivoja!

Sakarilla on petikin, mutta ruokapöydän alla oli hyvä paikka olla mua lähellä

reino käy päänalusesta

Ja tässä MuuMuu saa kyytiä:

Viimeinen päivitys (ennen Sakarin kotiin tuloa)

2010-04-23T22:29:00.010+03:00

Kyllä täällä kirsulassa on muutakin tehty, kuin odotettu Sakaria kotiin. (tosin sitä on tehty aika kovasti). Lenkkeilty ahkerasti ja nautittu kevään tulosta. Olgan juoksu alkoi 15. päivä, joten se on tauolla treeneistä ja vapaana juoksenteluista. Hipun kanssa on kyllä treenattu ja siirrytty ulos treenaamaan. Mä olen pikkusen onnellinen, kun Hippu ei oo karannu multa kertaakaan ulkotreeneissä! Vielä ei oo kyllä västäräkitkään tullu sitä härnäämään... Mutta silti, se on meille iso saavutus, että se tekee mitä mä pyydän, eikä keksi omaa kivaa.

Muutama päivä ennen Olgan juoksun alkamista käytiin ulkoilemassa kunnon pitkä metsälenkki Krissen, Tainan, Leevin, Hipun ja Olgan kanssa. Koirat oli niin onnellisia kun saivat juosta sydämensä kyllyydestä. Ja Olga oli onnellinen, kun sai Leevin huomion. Hippu juoksentelikin omia polkujaan ja nää kaks riekku kahdestaan. Muutama kuva siltä reissulta:

Hippu tosiaan meni omia polkujaan

Olga koristautui ihan varmuuden vuoksi

Vaikka vetovoima oli taattu muutenkin

Tästä ne meni, jäljet vaan jäi

Ja sitten kaikki saatiin nätisti yhteiskuvaan!

ps. Sakarille tiedoksi, että MuuMuu odottelee täällä myös!

Varoitus! Sisältää pentukuvia!

2010-04-06T22:43:00.011+03:00

Pääsiäinen vietettiin aika tiiviisti pentulaatikossa. Kiitos kärsivällisyydestä Ellis ja Reijo, ei meinattu osata lähteä pois ollenkaan... Näissä kuvissa teille esittäytyy Sakari, osa sisaruksista on päässyt myös kuviin. Oikeasti kuvia tuli otettua varmaan miljoona, mutta tässä muutama, olkaa hyvä!

Varo vaan sisko, mulla on nälkä!

Väsy iski

Jono. Jonon viimeisenä Sakari

Juustonmaistelua

Haastekaappaus

2010-03-12T17:42:00.004+02:00

Viime aikoina on tullu sattuneesta syystä hengailtua useammassakin gööttiblogissa. Niissä kiertää kuvahaaste ja Elmon ja Nitron blogista kaapattiin se tännekin, koska Sirkku haastoi kaikki, joille sitä ei vielä oltu heitetty. Elmoa ja Nitroa on tullut rapsuteltuakin viime kesänä Kankaanpäässä järjestetyssä gööttien paimennustaipumustestissä. Ja tässä haaste:

"Etsi kaunein talvikuva, joka on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin viidelle koiralle joilla on blogi."

Pakko laittaa kaksi kuvaa.

Ekassa Hippu on juuri tullut Tainalle ja töihin Olgan kaveriksi. Tuosta Olgan onnellisesta ilmeestä jo näkee että se on saanut Parhaan Ystävän. Ja ystävyys säilyy edelleen! Kuvasta on aikaa neljä vuotta sillä maaliskuun alussa -06 Hippu tuli Tainalle.

Toisessa ollaan ulkoilemassa kummityttö Iiriksen synttäreiden aikaan myös maaliskuussa. Tarkkaavainen ympäristöntarkkailuilme Olgalla oli jo silloin, tukka (ja karvat muutenkin) vaan on vielä kovin lyhyt... =)

Haasteen saavat vastaanottaa kaikki halukkaat meidän kuulumisia seuraavat bloggaajat!

Makkaran mahti

2010-03-09T21:41:00.002+02:00

Käytiin tänään taas vaihteeksi treenailemassa agilityä Olga-neidin kanssa ja oli hyvät treenit. On ihan uskomatonta miten paljon Olga on muuttunut. Viime aikoina se on ollut tosi reipas, eikä entisestä vetkulasta ole tietoakaan. En tiedä johtuuko se siitä, että
a) se viettää päivät yksinään ja yhdessä tekeminen on laatuaikaa, josta se ottaa kaiken ilon irti
b) on talvi eikä ole liian kuuma
c) palkkana on mikrossa sulatettu, kypsähkö makkara
d) sen kunto on kohonnut lisääntyneen lenkkeilyn ja lumessa rämpimisen myötä
e) hormonit on kohdillaan
Voihan tietysti kaikki edellämainitut asiat vaikuttaa yhdessä ja erikseen tai sitten on vielä joku mystinen juttu mitä en hoksaa. Mutta ei voi muuta, kuin olla tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen ja nauttia siitä innosta, riemusta ja tekemisen meiningista mikä nyt vallitsee!
Tämän päiväisten treenien kohokohdat: Lähetin Olgan puomille ja se meni sinne mun edellä! Kepeillä pystyin irtoamaan sivusuunnassa monta metriä ja se suoritti kepit loppuun saakka. Kepit on ollutkin vahvat, mutta tuntui silti upeelta ettei se jätä niitä kesken vaikka mä lähden toiseen suuntaan. Vauhti; mä joudun ihan oikeesti juoksemaan sen kanssa eikä me vaan löntystellä.
Upeeta, mahtavaa!!!

Odotellaan...

2010-03-07T20:46:00.006+02:00

kevättä ja pääsiäistä ja pennun tuloa ja ja ja. Jotain on sentään suoritettukin kun koulutusohjaajakurssi on nyt sitten käyty ja harjoittelut ovat työn alla. Kurssilla oli kivoja ihmisiä ja erittäin mukavana vetäjänä Sari Mikkilä. Sain uusia oppeja ja nyt innolla yritän toteuttaa niitä käytännössä omille ryhmäläisille sekä omille kisakavereille eli Hipulle ja Olgalle. Oman osansa saa varmasti myös uusi tulokas kesän aikana. Ajatuksena olisi aloittaa temppukoulu ja ohjausharjoitusten opettelu hetikohta kun poika on kotiutunut. Katsotaan nyt miten suunnitelmat käytännössä toteutuu ja millaista on elämä kahden koiran kanssa. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty... Ja niitä suunnitelmia on tässä kyllä hautunut odottelun lomassa. Pääsiäisenä mennään katsomaan pentuja... eihän siihen enää ole kuukauttakaan! Nimi on vielä harkinnassa, mutta Sakari on aika vahvoilla tällä hetkellä. Täytyy katsoa miltä poikanen näyttää ennen kuin lopullista päätöstä tehdään! Työniminä pojilla on Sheikki ja Sheriffi, viralliset nimet tulevat Elliksen mukaan olemaan A-alkuisia. Vielä ei ole tietoa siitäkään kumpi poika tulee meille. Eli odotellaan!

Tilausvahvistus saapui

2010-02-25T20:21:00.003+02:00

Jeeee!!! Tänä aamuna tuli Ellikseltä viesti, että Xena on yöllä saanut viisi pontevaa pentua. Kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Yhtä tyttöä lukuunottamatta kaikki ovat töpöhäntäisiä. Eli nyt odotellaan pienen töpöhäntäpojan kasvua kahdeksanviikkoiseksi. Huhtikuun lopussa lapsonen muuttaa meille!
Tulevana lauantaina olen menossa Seinäjoelle agilityn koulutusohjaajakurssin kakkosviikonloppua suorittamaan. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat, kun Hipun kauan odotettu juoksu alkoi viime viikonloppuna. Sunnuntaiset Tampereen kisatkin jäävät meiltä väliin.

Tilaus sisällä

2010-02-17T23:13:00.001+02:00

Meillä eletään jännittäviä aikoja. Tai no, minä elän jännittäviä aikoja, Olgalle karmea totuus ei varmaankaan ole kokonaisuudessaan valjennut, vaikka asiasta on puhuttu jo useampaan kertaan. Nyt on nimittäin niin, että pentutilaus on jätetty ja Ellis on ottanut sen vastaan, mutta tilausvahvistusta ei vielä ole saatu. Tilauksessa on pieni gööttipötkyläpoika ja kaikki on kiinni nyt siitä, syntyykö pentueeseen poikalapsosia. Äitikoira Xena on kuulemma tukevasti raskaana ja useampi pentu on mitä luultavimmin tulossa, mutta eihän sitä vielä tiedä kumpia sieltä tulee... Toisaalta uskon, että jos tästä pentueesta on minulle koira tarkoitettu, niin sellainen meille sopiva sieltä sitten putkahtaa puolentoista viikon päästä. Laskettu aika on 28.2.2010. Xenalla on oma massunseurausblogi osoitteessa www.xenalovesotso.blogspot.com ja siellä tulee kyllä vierailtua tämän tästä. Eipä vain tuo odottaminen ole niitä meikäläisen vahvimpia puolia... Tässä blogissa on toivottavasti luvassa kasvukäyrää ja muuta pennunkehitykseen liittyvää tarinointia, sillä Olga- neidin kuulumisia voi käydä lukemassa osoitteessa http://www.ookkumookku.blogspot.com/